Sisällön tarjoaa Blogger.

Kun ei olekaan sitä unelma-ammattia

Jotkut haluavat tähdätä elämässään korkealle, mutta mitä jos itsellä ei olekaan sitä unelma-ammattia ja se normaali työ riittää?

smile-kun-ei-olekaan-sitä-unelma-ammattia

Yleensä useiden ihmisten unelmiin kuuluu jokin hyvä ammatti ja usealla on ehken jollain tasolla selvät sävelet siihen, mitä haluaa tehdä työkseen tulevaisuudessa. Sitä kautta onkin todella helppo lähteä havittelemaan sitä opiskelupaikkaa ja kouluttautumaan juurikin siihen suuntaan mihin unelmoi.

Minulle työ on tärkeää ja se on opetettu pienestä pitäen - vaikken koskaan ollutkaan nuorempana esimerkiksi kesätöissä. Työnteko on elämän yksi tärkein juttu ja arvostan sitä, pidän sitä ihan todella tärkeänä. Itse haluan niin sanotusti kuitenkin keskittyä enemmän elämään, enkä elää työlleni. Mulla ei ole unelma-ammattia, mulla ei ole ideaa mitä haluan tehdä. Törmään lähes kuukausittain minulle esitettyihin kysymyksiin jotka koskevat opiskelupaikkaa ja koulutusta joka veisi minut kohti sitä unelma duunia. Sen vuoksi haluan purkaa teille tämän sanaryöpyn joka on muhinut mielessäni todella todella pitkään.

mielipide-ammatti-mustavalkea-kuopiolainen-bloggaaja

Tosiaan olen parinkin vuoden sisällä kuullut usein "Mihin haluat opiskelemaan? Milloin lähdet opiskelemaan?"  Kannattaa muistaa että en käynyt lukiota, vaan ammattikoulun, eli mulla on jo siis ammatti. Olen koulutukseltani vastaanottovirkailija - joka ei loppujen lopuksi kuitenkaan osoittautunut minun jutukseni. Mutta, mulla on myös työpaikka - ja mulla ei ole hajuakaan mitä muuta haluan tehdä kuin sitä mitä juuri tällä hetkellä teen.

Saan kieltämättä nykyään sellaisen fiiliksen opiskelu-aiheisista kysymyksistä, että tämän hetkisessä koulutuksessani tai ammatissani olisi jotain vikaa. En tietenkään luule, mutta se tuntuu vahvasti siltä. Kieltämättä alussa sanoin etten todellakaan aio jäädä tuohon ammattiin, joka on siis tarjoilija - mutta näin vanhemmaksi tullessa oon ihan oikeasti nauttinut siitä. Olen ehkä jollain tasolla kasvanut työhöni. Rakastan asiakaspalvelua, rakastan työtä jossa saa juosta, jossa on tekemistä enkä todellakaan ole ihminen joka olisi valmis toimistotyöhön. Ne eivät ole minua varten. Olen kuullut monesti asiakkailta kuinka olen oikeassa duunissa asiakaspalveluni, ripeyteni ja reippauteni osalta. Tarjoilutyössä on välillä kovasti haastetta, välillä taas työ sujuu mukavan samalla kaavalla. Tapaa paljon erilaisia ihmisiä ja on erilaisia kohtaamisia. Ja se ammatti lukeutuukin yhtiin stressaavimmista töistä.

happy-unelma-ammatti

Näin ollen mulla kiehuu kun ajattelen että suurempi palkkaiset, ylös pyrkivät ja korkeaan ammattiin tähtäävät saattavat katsoa meitä vähemmän tienaavia alaspäin. Olen myös törmännyt sellaisiin ihmisiin. Mitä jos kyse ei olekaan siitä että olemme huonoja koulussa, emme ole jaksaneet panostaa opiskeluun tai muuten vaan olemme kusseet elämämme ilman hyviä koulutuksia ja pohjia. Mitä jos yksinkertaisesti "normaali" työ riittää? Itse haluan enemmänkin oppia työni tekemällä sitä, enkä lukemalla tuhat ja yksi kirjaa. Kaikki eivät siis havittele hullunhyvää duunipaikkaa, jolla tienaa miljoonia. Mulle esimerkiksi riittäisi vallan mainiosti myyntityö jossain vaatekaupassa, koska nauttisin siitä.

Jokaisen työ on tärkeä ja me vähemmän tienaavat ja pienempi palkkaiseen duuniin "tyytyvät" ihmiset teemme oikeasti myös todella tärkeitä juttuja. Kannattaa ajatella monelta kantilta. Haluaisitko viettää elämäsi roskien keskellä? Tuskinpa, kuka ne roskat hakee jos ei ole roskakuskeja? Mitä jos haluat ulos syömään ja tuhlaamaan ne huippuduunissa tienaamasi rahat, kuka sen ruoan sinulle tuo ja tekee ilman tarjoilijota ja kokkeja? Ällöttääkö siivottomat yleiset vessat? No kuka ne siivoaa jos ei ole siivoojia? Jokaisen työ on ihan hemmetin tärkeä ja kannattaa oikeasti arvostaa ihan jokaista ammattia. Ammatti, palkka tai koulutustaso ei kerro ihmisen arvoa. Näitä töitä saattaa tehdä ihmiset jotka eivät juurikaan halunneet tähdätä sinne korkealle, vaan heille riitti se ammatti, jota valitettavasti useimmiten "tallotaan". Itse olen ollut esimerkiksi paikanpäällä kuulemassa, kun joku on yökötellyt siivottomaksi jääneitä yleisvessoja ja miksi niitä ei ole siivottu, mutta siitä huolimatta samasta suusta on kuulunut tallontaa siivoojien työtä kohtaan. What? Arvosta.

mustavalkea-kuva

Tällä hetkellä voin elää juurikin sellaista elämää mitä haluan tulevaisuudessakin. Voin matkustella, shoppailla, hurvitella, voin elää elämää johon oon ihan totta tyytyväinen. Ja mähän olen siis "pelkkä tarjoilija". Ja se riittää minulle tällä hetkellä. Nautin asiakaspalvelusta, ei ole yövuoroja ja muutoin työvuorot ovat ihan täydelliset. En kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus saatan hakea opiskelemaan. Mulla on tällä hetkellä ihan eri unelmat ja opiskelu ei kuulu niihin - se on hyvin hankala varmaan joidenkin ikäisteni ymmärtää etenkin kun suuri osa opiskelee. Kauneusala on aina kiinnostanut, mutta saa nähdä mihin elämä kuljettaa. Tällä hetkellä haaveilen kuitenkin enemmän matkustelusta, perheestä ja omakotitalosta - kaksi jälkimmäistä eivät vielä kauhean ajankohtaisia ole mutta haaveensa ja unelmansa kullakin.

Onko siellä muita joilla ei ole sitä unelma-ammattia mihin tähdätä?
Herättikö tämä mahdollisesti ajatuksia, kertokaa!

Kata

46 kommenttia

  1. Hyvä teksti! Voin niin samaistua tohon, välillä ne kaikki kyselyt ärsyttää niin paljon! Itse tosin tiedän mitä haluaisin tehdä, mutta niitä juttuja varten ei oo kouluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ina! Ihanaa että samaistuit tuohon:) Toivottavasti sinä löydät tiesi jotenkin siihen mitä haluat tehdä<3

      Poista
  2. Aamen! Todella hyvä kirjoitus! Ammatti ei todellakaan kerro ihmisen arvosta yhtään mitään. Tämä olisi voinut olla minun näppikseltäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sophie, todella mahtavaa että ajatuksesi ovat täysin samoilla linjoilla, jos tämä olisi voinut tulla sinunkin näppäimistöltäsi! Super!

      Poista
  3. Aamen! Tää oli loistava kirjoitus ja niin hyvin oot pukenut ajatuksesi sanoiksi! Tätä samaa oon pohtinut itsekin, että loppujenlopuksi yhteiskuntaa pitää pystyssä ne ehkä pienempipalkkaiset, hiljaiset ja nöyrät duunarit.. Myös nää hiljaiset duunarit tarvitsee kunnioitusta! Sama juttu peilaa myös maatalouteen; tilallisia aina moititaan ja sorsitaan milloin mistäkin ja pidetään aivan arvoasteikon häntäpäässä, mutta monestiko nuo samat arvostelijat miettii kenen ansiosta ruoka tulee pöytään ja kuinka paljon vaivaa sen eteen on tehty.. Herättipä tää kovasti ajatuksia, näitä lisää Kata!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavan iso kiitos Maria. Tuo on ihan totta että jokainen tarvii kunnioitusta mutta sitä jotkut ihmiset eivät vaan voi tajuta ja käsittää että jotkut jää tekemään sitä "pientä duunia". Juurikin ne moittijat ja arvostelijat eivät mieti loppuun asti missä jamassa sitä oltaisiin ilman niitä joitain töitä ja työntekijöitä.
      Siis ei hitto oon niin ilonen, siis minkä vastaanoton tämä postaus saikaan! <3

      Poista
  4. Siis niin hyvä postaus Kata ja ihan täyttä asiaa joka sana! Mä en voi sietää sitä, että alemman koulutustason ammatteja morkataan millään tavalla. Erityisesti joku siivoojan ammatti on sellainen, mitä todella harva ymmärtää arvostaa. Joo ei se varmasti ole mitenkään turhan monen unelmaduuni ja monet tekee sitä vaan väliaikaisesti esim. opiskelujen ohella, mutta hemmetin hyvä että sitä porukka kuitenkin tekee! Mun äiti itse asiassa oli laitoshuoltaja (eli siivooja), ja tienasi sillä työllä silti ihan yhtä hyvin kuin vaikkapa ihan peruslähihoitajat ilman mitään lisiä. Ei se siis automaattisesti myöskään tarkoita mitään kolmen euron tuntipalkkaa, vaikka tekee tollasta "paskaduuniksi" kutsuttua työtä.

    Mulla on lukion jälkeen hankittu amk-tutkinto ja oon siis terveysalalla töissä laboratoriohoitajana. Yliopisto ei ollut mun juttu lukion jälkeen, eikä se sitä välttämättä olisi vielä tänäkään päivänä. Siitäkään huolimatta, että ihan mun kaveripiiristäkin löytyy ihmisiä, jotka morkkaa mun "amiskoulutustani". Toi särähtää korvaan, sillä miksi se yliopistosta hankittu tohtorintutkinto olisi muka se ainut ja oikea vaihtoehto? Ehkä se on sitä heille ja hyvä juttu heidän kannalta, mutta miksi hemmetissä pitää alkaa morkata muiden koulutuksia?

    Mun koulutushaaveeni liittyy oikeastaan siihen, että haluaisin itselleni meikkaajan/maskeeraajan tutkinnon. En mä nykyisestä työstäni varmasti luopuisi, mutta olis kiva tehdä sen lisäksi myös tollasta kauneuteen liittyvää työtä :) Mä rakastan meikkaamista ja haluaisin siinä kehittyä. Tällä hetkellä ne koulutukset on vaan vähän väärillä paikkakunnilla ja liian kalliita omaan budjettiin. Mutta toi nyt on ainakin yksi haave, saa nähdä toteutuuko se ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon itse törmännyt tähän aikoinaan niin vahvasti ja joutunut itsekin tallottavaksi että pakkohan mun oli vihdoin avautua, onhan tää ollut mielenpäällä monta vuotta.
      Tosiaan esim siivooja, mä en käsite miten jotkut eivät oikeesti ymmärrä arvostaa heitä. Kyllä sitä sitten arvostettaisiin jos seistäisiin paskakasassa jos heitä ei olisi. Onhan sekin nyt hemmetti parempi duuni kun ei mitään:D Jos ei tee mitään niin sitten sanottaisiin laiskaksi tai miksi ei ole töissä tai muuta.

      Joo mäkin olen törmännyt entisessä elämässä siihen että lukion jälkeen menty AMK:n ja saatu ihmettelyä siitä kun ei mene sen jälkeen yliopistoon. Ei kaikki halua, jotkut ei vaan tajua:D Ei kenenkään koulutuksia tarvi morkata koska se on jokaisen oma juttu mitä tekee. Mä en edes ole käynyt lukiota ja oon siitä kuullut paheksuntaa. Hah mieluummin jätän lukion kokonaan käymättä kun kävisin sen huonoilla arvosanoilla koska siitä ei oo mitään iloa. En olisi jaksanut lukea!

      Mutta hei, tuohan olisi juttu mitä tosiaan voisi tehdä terveysalan lisäksi niinkun lisänä;) Ja sullahan riittäisi taitokin tuohon hommaan joten ehdottomasti suosittelen kun sulla riittää intohimoa siihen! Sitten joskus, aika näyttää eikös:)

      Poista
  5. Juurikin näin! Ihan samaa voisin itse sanoa. Monesti itsekin kuulen alentavia kommentteja "vain lähihoitajia " kohtaan ja olen suunnitellut välillä lähteväni opiskelemaan ylöspäin, mutta sitten mietin työnkuvaa jossain muussa ylemmässä terveysalan ammatissa, niin se taas ei ole mitä haluan tehdä. Enemmän pidän lähihoitajan työnkuvasta ja perhetyöstä mitä tällä hetkellä teen. Jos lähden opiskelemaan, niin en ylöspäin vain jotain hoitoalaa jolla voin toimia yrittäjänä. Ei se raha ja korkea ammatti takaa mitenkään onnellisempaa elämää, vaan lähinnä stressaavampaa työtä, mikä vaikuttaa taas vapaa aikaankin. Toki monet havittelevat juuri sitä, mutta itse en olisi ainakaan onnellisempi silloin. Kyllä perus duunarin palkallakin saa elämässä kaiken sen mitä tarvitsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Jasmina että olet samaa mieltä! Juurikin se että työnkuva muuttuu aika paljon varmasti jos lähtee ylöspäin ja sitten onkin hommaa missä ei viihdy. Sama omani kohdalla, en halua siihen mitä saisi jos menisin ylemmäksi kouluttautumaan.

      Tuo on just sitä mitä meinasin sillä etten halua ns. elää työlleni. En halua stressaavampaa työtä kun haluan ns. nauttia vapaa ajasta enemmän mutta kuitenkin tekemällä töitä koska se on hemmetin tärkeää elämässä. Tosi hankala juttu selittää, toivottavasti älysit:'D Joillakin hyvä ammatti varmasti tuo sen onnellisemman elämän mutta täytyy kuitenkin muistaa ettei se jokaisella ole niin. Perus palkalla saa elämässä tosiaan sen mitä tarvitsee ja jopa sen mitä haluaa:)

      Poista
  6. Todella hieno kirjoitus! :) Miusta on aika nurinkurista, että esimerkiksi siivojan työtä ei välttämättä ns. huomata, ellei se jää kokonaan tekemättä ja sama juttu esim. laitoshuoltajilla, roskakuskeilla ja muilla duunareilla. Varsinkin heitä tarvitaan ja näihin lyhyemmällä koulutuksella ammattiinsa tyytyväisiä tulee ollakin, että yhteiskunta pyörii hyvin. Ammattikoulutus on hyvä koulutus ja sitä tulee arvostaa myös, ei kovin nättiä jälkeä tule jos laitetaan pystymetsästä joku hoitamaan töitä, joihin oikeasti tarvitsisi koulutuksen ja perehdytyksen. Hidastaa vaan, varsinkin jos perehdytyksellekään ei varata ollenkaan aikaa, tästä voisin joskus tarkempaakin esimerkkiä kertoa. :)

    Ammattikoulutus miullakin taustalla ja omalla alallani olen pärjännyt sillä hyvin, nyt sitten pyöritän omaa yritystä. Vanhemman kansan ihmisiltä tosin olen kommenttia saanut, että olisin uskottavampi yrittäjänä mikäli olisin käynyt kauppiksen tai vastaavan liiketalouteen liittyvän korkeamman koulutuksen ennen yrityksen perustamista. Nykyään se ei ole kuitenkaan välttämättömyys, eikä minusta yrittäjän uskottavuutta vie se, ettei ole ammattiopistoa korkeampaa koulutusta vaan sen viepi ihan muut jutut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanos muuta, huomataan vasta sitten jos jää tekemättä:D Ihan uskomatonta. Nyt sanon ehkä pahasti mutta tosiaan luulisi että nämä ylempään tähtäävät niin fiksut ihmiset tajuaisi arvostaa kun onhan se aika itsestäänselvää että yhteiskunta ei pyörisi ilman tällaisia perus duunareita. Kerro vaan tuosta tarkempaa esimerkkiä joskus, tää on tosi mielenkiintoinen aihe!

      Jännä, itse olen elämässäni nähnyt kuinka yrittäjä menestyy ihan pelkällä peruskoulupohjalla, ilman ammattikoulututkintoakaan. Okei nykyään se ei toimi, nykyään varmasi on eri ääni kellossa ja joku koulutus täytyy käydä siihenkin, mutta noh tuosta onkin aikaa ja kyseessä oli perheyritys. Olen siis sitä mieltä että ehdottomasti pärjää yrittäjänä ilman mitään korkeaa koulutusta! Mä arvostan sua ihan älyttömästi Milla, arvostan hitokseen yrittäjyyttä!

      Poista
  7. Mä oon ollut itse vähän samantyyppisessä tilanteessa, että pelkkä opiskelu ei vain enää iskenyt ja hainkin monimuotokoulutukseen. Ja se oli mulle just hyvä päätös, koska mä oon sellainen, joka arvostaa työntekoa ja työkokemusta jopa korkeammalle kuin opiskelua. Pakko oli mennä johonkin jatkokoulutukseen, koska mulla oli takana vain lukio ja ammatista on niin paljon hyötyä mutta monimuoto mahdollisti sen että mä sain olla töissä myös koko ajan. Just sitä mitä halusinkin, tehdä töitä, kartuttaa työkokemusta ja tienata rahaa. Nyt vaihdon takia musta tulee taas pelkkä opiskelija ja vaikka oonkin siitä tosi innoissani, harmittaa mua se "työttömyys" :D

    Ja hei tosi hyvin kirjoitettu teksti! Loppujen lopuksi kun se ammatti ja valmistumispaperi ei aina riitä, täytyy muistaa se työnteon ja työkokemuksen tärkeys. Mä oon myös niin samaa mieltä, että kaikki työ on yhtä tärkeää. Ja hei toi on niin ihana kuulla, että sä viihdyt työssäsi ja nautit siitä! Se on se mihin kaikkien pitäisi pyrkiä, koska se tekee ihmisestä onnellisen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Elli! Sitä pitääkin tehdä sitä mistä pitää. Itse en käynyt edes lukiota koska tiesin ettei musta oo lukemaan. Monimuoto ja etenkin se vaihtoon lähtö tuo hirveesti kokemusta mikä katsotaan varmasti plussana;)

      Kiitoksia paljon:) Ihanan vastaanoton tämä sai kyllä. Ihan super! Tietysti itsekin varmasti johonkin suuntaan lähden joskus jatkamaan mutta se ei ole nyt itsellä ajankohtaista koska nautin ja olen onnellinen. Onneen ei jokainen tarvitse korkeaa koulutusta mutta tiety arvostetaan niitäkin jotka ovat onnellisia siitä korkeasta koulutuksesta ym.:) <3

      Poista
  8. Erittäin asiallinen teksti! <3 Itsellä tavoitteet on todella korkeat, ja niitä kohti mennään kokoajan. Mutta, en mä silti koe itseäni millään tavalla paremmaksi, kuin heitä, joilla ei ole selkeitä tai yhtä korkeita tavoitteita. Kyllä mä pidän ihan yhtä arvokkaini niitä siivojia yms, kun siivousfirman toimitusjohtajia yms :) Ja ymmärrän kyllä tuon opiskelukyselyn tosi hyvin! Oon itse merkonomi, ja jatkuvasti saan kyselyitä "koskas sinä haet ammattikorkeaan". Eipä ole ajatuksena hakea, koska mun tavoitteisiin ei päästä koulussa istumalla :)

    www.hennam.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna! Mahtavaa että sulla on tavoitteet korkeat, se on mahtavaa jos tietää vielä mitä haluaa ja siihen pyrkii. Ihana myös kuulla että arvostat jokaista vaikkei joillain olekaan korkeita tavoitteita. Ja kyllä, fakta ettei joihinkin tavoitteisiin päästä pänttäämällä ja koulussa istumisella:)

      Poista
  9. Hyvä postaus! Mun mielestä on tärkeintä, että nauttii siitä mitä tekee, teki työkseen mitä tahansa. Ei siinäkään ole vikaa, jos on urahaaveita ja tähtää ns. "korkealle", mutta täytyy muistaa, että ei kaikilla ole samat tavoitteet, koska kaikilla onni koostuu eri asioista. Joku voi olla esimerkiksi onnellinen ihan kotiäitinä, eikä kaipaa työelämään ollenkaan. Itse en osaisi kuvitella omaa elämää ilman työtä, koska siellä usein saavutan juurikin ne onnistumisen tunteet, jotka on vaikuttaneet mulla aiemmin huonon itsetunnon omaavalla siihen, että olen osannut alkaa arvostaa itseäni enemmän. Mutta siis niin, mun mielestä on ihan sama mitä tekee työkseen, kunhan oikeasti nauttii siitä, eikä koe hukkaavansa omaa elämäänsä väärässä työssä tai väärällä alalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Mia! Se on totta, ja todellakin olen samoilla linjoilla myös siinä että ei ole vikaa jos on urahaaveita ja tähtää korkealle. Se on ihan huippua että joillain on intohimo työtä kohtaan ja tähtää.
      Musta ei olisi paha olla kotiäiti mutta itsekään en voisi kuvitella elämääni ilman töitä, ei ole siis kotiäitinä oleminenkaan paha. Jokaisella on eri haaveet ja unelmat ja niitä täytyy arvostaa. Todellakin lisää ajatuksia herättävä oli kommenttisi, kiitos siitä ♥

      Poista
  10. Aivan todella hyvä teksti Kata! :) Mun mielestä koulutus on tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on tehdä sitä juttua mistä todella nauttii. Oli se työ mikä tahansa, niin jokainen työ on tärkeä! Mua oikee ärsyttää kun jotkut sanoo, että "mä en mihinkään paskaduuniin mee(esim. pikaravintolaan, kauppaan, puhelinmyyntiin jne).." :/ Kuka niitäkin töitä sitten tekisi?

    Mä unelmoin kovasti sosionomin työstä ja aionkin taas hakea opiskelemaan. Pidän silti lähihoitajan työtä yhtä tärkeänä ja arvokkaana! Mut on myös opetettu pienestä saakka tekemään töitä tai no pienestä :D 13-vuotiaasta asti oon aina tehnyt töitä ja mulla on paljon kertynyt työkokemusta josta oon ylpeä :)

    Mä oonkin miettinyt aina välillä missä olet töissä, joten kiva kuulla että oot tarjoilijana ja tykkäät siitä työstä :) Oot varmaankin sen maininnut joskus aikaisemmin, mutta multa on mennyt ohi. Se on kyllä varmasti kiireistä työtä, mutta samalla monipuolista ja on kiva kun näkee aina uusia ihmisiä. Mä tykkään myös työstä, jossa on kokoajan jotakin tekemistä, päivät menevät nopeasti ja saa tehdä työtä jolla on merkitystä itselleen :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta Niina! ♥ Mahtavaa että susta koulutus on tärkeä, ihailen todella heitä jotka kouluttautuukin hyvin ja siihen riittää intohimoa ja he tekevät kaikkensa päästäkseen korkealle:) Mutta tosiaan koulutus kuin koulutus, oli se amiska tai muu on yhtälailla hyvä.

      Toivon todella että pääsisit opiskelemaan kun sullakin on unelmana sosionomi. Ihailen myös teitä joilla on suoraan sanottuna joku mihin palatte halusta päästä ja on selvä juttu mihin pyrkiä:) Työ kuin työ on tärkeää, kuten itsekin sanoit.

      Hhhih mäkin funtsin useasti missä joku bloggaaja on töissä ja niistä on hauska kuulla. Sellaiset asiat vaan saattaa tosiaan menä ohi ja niistä harvemmin oon blogeissa lukenut että missä on duunissa. Tarjoilussa on tosiaan hyvät kuin huonot puolet, kuten kaikissa muissakin ammateissa, siinä viihdyn nyt.:) <3

      Poista
  11. no nyt puhut asiaa! tämä kyllä herätti paljon ajatuksia, ja sai pohtimaan ammatteihin ja töihin liittyviä juttuja syvemmälti. ihmiset ei tosiaan muista aina arvostaa toisten valitsemia ammatteja ja töitä, ja se on surullista. mitä tapahtuisi, jos kaikki olisivat korkeissa viroissa olevia maistereita? kuka siivoaisi, kokkaisi, toimisi myyjänä? jokainen ammatti on tärkeä, ja varmasti kaikkia niitä tarvitaan.

    itse en pidä todellakaan tarjoilijan ammattia - tai mitään muutakaan - huonona, kaikki eivät vain mulle sopisi tai olisi niitä juttuja joita haluan tehdä. jokaisella on omat unelmansa ja haaveensa, eikä mullakaan ole koskaan ollut mitään valtavaa kutsumusta mitään tiettyä ammattia kohtaan. ihana lukea sun ajatuksia tästäkin aiheesta, oot sä vaan fiksu likka <3 jos joku ei arvosta sun työtä, niin jätä omaan arvoonsa! olet ihana ja rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni <3 Mahtavaa että sain ajatukset heräämään ja rupesit pohtimaan;) Aivan, eihän elämä pyörisi näin jos ei olisi näitä perusduunareita:D Luulisi tosiaan ihmisten tajuavan just mutta ei niin ei:'D Onneksi moni kuitenkin osaa arvostaa ja kaikki korkeaan viraan tähtäävät eivät ole sellaisia jotka talloo:D

      Se on ihana että vaikkei itse pidä jostain tai ei sopisi siihen, osaa kuitenkin arvostaa muiden valintoja. Oli se sitten se kotiäiti tai joku perus ammatti. Mutta olisipa se vaan ihanaa jos itsekin tietäisi mihin tahtoisi:D Elän hetkessä ja tässä on hyvä just nyt. Kiitos tuhannesti taas kauniista sanoistasi, sä olet ihana fiksu rakas myös ♥

      Poista
  12. Todella hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kommenttisi merkitsi paljon <3 :)

      Poista
  13. Wau, tosi hyvä ja asiallinen teksti :) Mullakaan ei varsinaisesti ole mitään unelma-ammattia tällä hetkellä eikä ole kyllä oikein ikinä ollutkaan. Kun nyt lukion jälkeen hain ammattikorkeakouluun sosionomiksi, tosi moni mun sukulaisista kysyi multa, että miksi en hakenut yliopistoon, koska sitä kautta pääsisi parempi palkkaiseen työhön. Nuo kysymykset alkoivat jollain tapaa ärsyttää mua erittäin paljon. Kaikenlisäksi oon jo yläasteen alkuajoista tiennyt, että yliopisto ei todellakaan ole mua varten. Vaikka muuten rakastan kirjojen lukemista, oppikirjojen lukeminen on aina ollut mulle ns. "pakkopullaa." Olin nyt keväällä kirjoitusten jälkeen sijaisena päiväkodissa sekä eskarissa ja sitä kautta huomasin, että nautin lasten seurassa olemisesta tosi paljon. Sen takia hain myös sosionomiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskia Sofia! :) Mahtavaa että sielläkin on yksi jolla ei ole mitään hajua mikä se unelma duuni voisi olla. Meitä on varmasti useampi ja se on fine. Sinäkin sentään olet lukion käynyt, se antaa hyvän pohjan meni sitten yliopistoon tai ei, ei sillä ole väliä! Miksi heti oletetaan että lukion jälkeen pitäisi yliopistoon mennä. Mä itse en mennyt lukioon juuri siksi kun tiesin ettei musta ole lukemaan ja en halunnut sitten väkipakolla lukea ja päästä ulos huonoin arvosanoin. Jotkut eivät opikaan lukemalla vaan työtä tekemällä. Lasten seurassa oleminen olisi kyllä ihana ja joskus olen miettinyt lastentarhaa, mutta siihenkin pitäisi varmaan lähihoitajaksi mennä, mutten taas kestä mitään hoitajan hommia kun olen todella sairaala/piikki/sun muu kammoinen:D

      Poista
  14. Hyvä kirjoitus! Monesti ihmiset tuppaa miettimään, että ne ketkä eivät ole lähteneet korkeakouluun, olisivat laiskoja tms. Normaaliin työhön voi ja pitääkin olla tyytyväinen! Sitten on niitä korkeastikoulutettuja, jotka huomaavatkin viimeisenä vuonna, ettei tämä olekaan oma ala. Tai niitä, jotka hyppivät tutkinnosta toiseen, eivätkä löydä omaa juttuaan. Siinä mielessä olet siis onnekas, pidä kiinni hyvästä työstä, jos se tekee sut onneliseks! :)

    Itse olen siinä mielessä ihan eri tilanteessa, koska jotenkin olen aina vain nähnyt lukioon ja yliopistoon menemisen tietynlaisena "jatkumona" enkä edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Tai no joo, harkitsin kyllä ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta kaksoistutkintoa, mutta kun tajusin että se veisi aikaani pois kielten opiskelusta, jätin sen vaihtoehdon pois. Oon ollut kaks kesää Tukholmassa hoitamassa vanhuksia, ja ei voi muuta kuin nostaa hattua niille, ketkä sitä työtä tekevät vuoden ympäri, vuodesta toiseen ja vieläpä intohimolla. Mä tunsin itteni niin stressaantuneeksi koko ajan! Ja vaikka hyviäkin päiviä oli, en voinut kuin ajatella, että onneksi syksyllä alkaa opinnot, ettei minun tarvitse jumahtaa tällaiseen työhön loppuelämäkseni. Oli ne vanhukset monesti tosi suloisia ja tulin heidän kanssa sen verran hyvin toimeen, että yks mummo oli ihan järkyttynyt kun lähdin ja kyseli, mitä me tehdään ilman sua nyt... Mutta sellasta se on.

    Sori, nyt tuli niin pitkä kommentti! Tosiaan tärkeintä on olla tyytyväinen siihen omaan hommaan :) Suomessa on kuitenkin tarjoilijoillakin paljon parempi asema esim. Yhdysvaltoihin verrattuna, jossa ne saa pari dollaria tunnissa ja loput riippuu niistä "pakollisista" tipeistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosa! Nimenomaan, ei me laiskoja olla vaan se lukeminen ei oo meidän juttu. Kuten oon ylemmissä maininnut, jotkut eivät opi lukemalla, vaan tekemällä. Kiitoksia, sun kommenttisi tsemppasi ihan superisti ♥

      Sä jaksat lukea, mä arvostan myös teitä jotka haluaa kouluttautua! Sä olet varmasti saanut kamalasti kokemusta kun oot ollut vaihdossa sun muussa ja sulla riittää pää kielten opiskeluun. Olisihan se mahtava itsekin lähteä. Kielten opiskelu kiinnostaisi myös mua mutten omaa kovin hyvää kielipäätä joten minkäs teet. Pitkät kommentit ei haittaa, musta oli tosi kiva lukea sun mielipide asiaan ja kuulla vähän sun unelmista ja kokemuksista työssä ja vaihdossa. Ja sun blogi, sitä on ihana seurata ja sitä kun olet maailmalla!

      Ja jep, meillä tarjoilijoilla on Suomessa hyvät oltavat ja parempi asema kuin muualla. En sitten tiedä tuleeko se sieltä muualta että meillä olisi paskaa duunia ja ettemme pärjäisi elämässä tällä. Kuka tietää..

      Poista
  15. Siis hitsi miten päätä tyhjentävä postaus ja niin täynnä pelkkää asiaa! <3
    Mä oon useesti miettinyt samoja juttuja. Vaikka itekkin lähden opiskeleen ens kuussa kiinalaiseen lääketieteelliseen, niin en siltikään sano että just se ois se mun unelma-ammatti. Lähden opiskelemaan sitä siksi, että se kiinnostaa ja kiehtoo mua ja haluan rikastuttaa elämääni sillä. Vaikka oon vyöhyketerapeutti, niin ei sekään oo mun unelmien ammatti. Tykkään tehdä sitä vaan omaksi ilokseni ja sit taas tää mun duuni luontaistuotekaupassa on ihan unelmaa :D Joku ehkä sanois että oon pelkkä "myyjä" pienellä tuntemuksella, mut tää on paljon enemmän! Se on hassua miten asiakaspalvelusta voi OIKEASTI tykätä niin paljon :D Ymmärrän täysin että sun duuni on sulle just oikea ja just nyt<3 Turhaa sitä tulevaa murehtii, jos oma elämä miellyttää sellasena mitä se on! :-* Ihanaa viikkoo Kata<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emiliaaa! Ihana iso kiitos <3 No toi juttu kuulostaakin ihan sulta ja siis vaikkei se sun unelma ole niin mahtavaa että sä tiedät kuitenkin että sitä sä haluat tehdä just ja nyt. Duuni kun duuni on tärkeää ja omasta työstä pitää nauttia, eihän sitä muuten jaksa.

      Ärsyttää kun jotkut ei vaan tajua, se mitä itse tekee ja mitä itse pitää tärkeänä voi niiden joidenkin silmissä olla pelkkää paskaduunia. Tää on vähän sama kun "joidenkin roska on joidenkin aarre". Duunissa pätee sama. Siis ymmärsitköhän mitä ajan takaa..:'D Sun kanssa onkin puhuttu siitä että pitää elää hetkessä just ja nyt. Tää on sitä, katsotaan tulevassa mihin mun tieni vie. Ihanaa viikkoa sullekin<3

      Poista
  16. Tosi hyvä teksti! Ja ihanat kuvat susta jälleen <3

    Ja siis, todellakaan ei ammatti kerro mitään ihmisestä. Taisiis, varmasti jotain, mutta kaikki ei halua edes tähdätä sinne lääkäriksi tai lakimieheksi vaikka älliä löytyiskin. Ja jotkut korkeasti koulutetut tai hyväpalkkaiset (joka sekään ei mene käsi kädessä) ovat sitten oikeassa elämässä sellaisia pässejä että huh heijaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Saga ♥ Joo ammatti ei kerro ihmisen arvosta, mutta tietty se kertoo jotain ihmisestä.
      Hhah hyvin sanottu! Juurikin nämä jotka tähtää korkealle ja ovat olevinaan fiksuja pitää normityöläisiä sitten paskaduunilaisina, eikö sitä älliä pitäisi sitten löytyä sen verran että pitäisi tajuta että ei tämä yhteiskunta pyörisi ilman meitä normityöläisiä. Mihin katos se älli? Karua mutta totta. :D

      Poista
  17. Tää on todella tärkeä aihe ja kirjoitit siitä erittäin hyvin! En ymärrä miksi jotkut ihmiset olettavat, että kaikilla on selvät sävelet ammattinsa puolesta ja tähtäimessä yliopisto, nimittäin perusduunarithan tekee erittäin tärkeää työtä, jota pitäisi arvostaa enemmän. Eräs ystäväni sai haaveilemansa opiskelupaikan lähihoitajana ja kuulemma parin ihmisen alkuinto lopahti, kun kuulivat opiskelupaikan olevan "vain" lähihoitaja? Uskomatonta...

    Itseki nautin asiakaspalvelutyöstä suuresti ja pieni paine saa minut toimimaan paremmin töissä. Jos jostain syystä musta ei tulekaan ikinä opettajaa, niin jotain asiakaspalvelutyötä tahtoisin ehdottomasti tehdä. Voisin niin hyvin nähdä sut jossain vaateliikkeessä töissä, oisit varmasti ihan supermyyjä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellanoora, ihana oot ♥ Siis mitäh, ihan uskomaton juttu...:D Nää on just näitä. Mä arvostan ihan jokaista, mutten arvosta sitä ajattelutapaa että meitä "normaaliin" työhön tyytyväisiä ihmisiä sorsitaan.

      Mä todella toivon että susta tulee se opettaja, oon niin pitkään siitä lukenut sun blogista kuin vaan jaksan muistaa. Mä oon ajatuksissani tsempannut sua täällä aina kovasti ja oot ollut mielessä, toivonut että pääset siihen kouluttautumaan ♥ Voi vitsi mikä lause lopussa, kiitos ihana!

      Poista
  18. Aivan loistava postaus Kata! Niin paljon asiaa ja kaikesta oon aivan samaa mieltä. Mulla on pyörinyt samat asiat mielessä aika paljonkin. Tosi usein multa kysellään että mitä haluun tulevaisuudelta, mikä musta tulee isona, aijonko vielä opiskella...Rehellisesti sanottuna mulla ei ole mitään haaveammattia ja teen töitä lähinnä vain rahan takia. Palasin merkonomiopintojen jälkeen vanhaan työhöni ja en edes halua tietää miten paljon siitäkin jaksetaan jauhaa :D Tuntuu vaan turhalta lähteä pois työstä missä viihtyy, minkä osaa ja missä on vaikka kuinka paljon muitakin hyviä puolia, vain sen takia, että pitäisi mennä eteenpäin tai opiskella joku "parempi" ammatti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiitän kaunis<3 Mahtavaa että sielläkin on funtsittu samoja juttuja. Tosiaan on olemassa ihmisiä jotka tekee töitä vain jotta voi elää.:D Voisin sanoa kuuluvani näihin, koska hei mä en halua tosiaan elää työlleni vaan elää muuta elämää. Töissä pitää käydä, se on tärkeää, mutten halua ns omistautua sille.

      Ne jotka jauhaa, anna jauhaa. Sä teet just niinkun hyvältä tuntuu. Ihmiset jotka ei ymmärrä sitä että kaikki eivät halua elää työlleen, voi jättää omaan arvoonsa.:)

      Poista
  19. Siis sä kirjoitit mun ajatukset sanoiksi. Aivan mielettömän hyvä teksti, jonka jokaisen - ihan oikeasti, jokaisen - tulisi lukea. Ehkä tämän tekstin jälkeen ne, jotka eivät arvosta joitain ammatteja, ymmärtäisivät, että jokaisen työ on AINA tärkeää. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että on turhaa verrata ammatteja keskenään, koska jokaisen työ on omalla tavallaan rankkaa ja tärkeää. Mä jos kuka olen kiitollinen vaikkapa siivoojille, koska yleinen siisteys työpaikoilla sekä vaikkapa ostoskeskuksissa ja ulkona on tärkeää. Mun entinen poikaystävä jaksoi aina sanoa, miten rankkaa hänen työnsä on. Jos joskus sanoin "Voi vitsit, olipa rankka päivä!" niin kyllähän sain joka ikinen päivä kuulla exältäni kauheat litaniat siitä, että voi kuinka raskasta hänen työnsä onkaan! Blää blää. Aina ei tarvitse verrata "raskasta" työtä siihen fyysiseen työhön. Mun työ on henkilökohtaisella tasolla raskasta, koska olen asiakaspalvelija, eli toisin sanoen parturi-kampaaja. Sen lisäksi toimin myös omille asiakkailleni psykologina, joka on oikeasti rankkaa, sitä ei vain moni ymmärrä.

    Oon myös saanut kuulla, että parturi-kampaajan työ ei ole "oikein mistään kotoisin". Silti ne, jotka noin sanovat, tarvitsevat meitä tasaisin väliajoin. Vaikka mua kiitetään, on myös niitäkin asiakkaita, jotka eivät kiitä tekemästäni työstä eivätkä jaksa arvostaa sitä, että MINÄ olen valmis tekemään heille juuri sellaiset hiukset kuin he haluavat. Aina se ei ole edes niin helppoa kuin mitä luullaan. Olisi kiva jos jokainen osaisi arvostaa työtä, jota joku muu on valmis tekemään.

    Taisi mennä omalla tavallaan ohi aiheesta, mutta noh! Mutta siis pointtina oli sanoa, että oon itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa. Usein jaksetaan kysyä, minkä ammatin aion itselleni hankkia ja mitä aion opiskella vielä. A) mulla on jo ammatti, b) haluan NYT tehdä töitä, c) onko pakko opiskella jos ei juuri nyt tunnu siltä? ja d) kyllä, haluan opiskella, mutta se on sitten sen ajan murhe, että milloin ja mitä.

    Mulle tämä parturi-kampaajan työ on tärkeää, niin kuin jokaisen muunkin työ. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, että kaikilla ei ole unelma-ammattia tai ajatuksia siitä, mitä haluaisivat ehkä joskus tulevaisuudessa tehdä. Meillä jokaisella on aikaa miettiä, opiskella voi joskus toistekin ja toisille riittää se niin sanottu "tavallinenkin työ". Niin kuin vaikkapa mulle. Ja aika monille muillekin.

    Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättäneestä tekstistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau. Vau Emmi kiitos! ♥ Etenkin toi kun sanoit että jokaisen tulisi lukea, mä melkein itkin koska siis niin kauniisti sanottu. On olemassa ihmisiä jotka ei tajua vaikka kuinka toitottaa tätä. Jokainen työ on tosiaan rankkaa omalla tavalla ja mitään ammatteja ei pidä lähteä vertaamaan. Aika höhlää tuollainen mitä exäsi on tehnyt. Kampaajan työ on myös monella tasolla raskas, esimerkiksi oon kuullut että seisomatyö on oikeasti todella raskasta, minä sentään saan liikkua tarjoilutyössä mutta joskus tuntikin kassalla vain niitä pieniä liikkeitä tehden tuntuu ehken jopa raskaammalta kuin se että liikkuu. Kuten sanoit, ei pidä verrata koska jokainen työ on raskas.

      Kampaamo-ala on tosiaan just sellainen mikä itseäkin kiinnostaisi, mutten ainakaan vielä ole tehnyt asialle mitään. Saa nähdä tulevassa miten käy, mutta nyt olen tyytyväinen tähän hommaan just nyt:) Hha tuo on totta, miksi käy kampaajalla jos ei hemmetti osaa sitä arvostaa, laittas ite tukkansa jos ei arvosta:D Olipa rumasti sanottu, mutta siis ymmärrät mitä ajan takaa...

      Ja hei musta on ihanaa että että aiheesta puhutaan mutta myös vähän sen aiheen vierestä - tämä kyllä liittyi aikalailla siihen mitä postauksessa ajan takaa joten eipä se nyt kovinkaan aiheen ohi mennyt;) Sun a, b, c ja d on just kuin mun näppiksiltä. Oon samaa mieltä.

      Mä arvostan superisti mun kampaajaa, teidän työ on tärkeetä. U go girl ♥ Kiitos ihanasta komemntista vielä kerran!

      Poista
  20. Hyviä pointteja kirjoituksessa ja samoihin asioihin olen törmännyt eri elämänvaiheissa. Eräs asianajaja ystäväni on tällä hetkellä tuomariharjoittelussa, mutta tiedän hänen vielä haaveilevan parturi-kampaajan urasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti kommentistasi:) Ihana! Tuonhan haaveen hän voisi toteuttaa ja tehdä vaikka sit tuon toisen ohella;) Mä olen myös miettinyt kampaamo alaa ja sehän on hauska puoli näissä "normitöissä" että voi kouluttautua muutamaan ja tehdä vaikka molempia, eikä "sitoutua" mihinkään :)

      Poista
  21. Ihan älyttömän hyvä teksti, aivan kuin omasta päästäni kaikki nuo ajatukset! Itsehän olen siis ammatiltani merkonomi, ja tein pitkään vaatekaupassa myyjän hommia ennen kuin nyt sitten päätin kokeilla väliaikaisesti siipiäni henkilökohtaisena avustajana.

    Saan edelleen vuosittain kyselyitä siitä, että milloin haen opiskelemaan ja luen itselleni "kunnon" ammatin?! On tosi inhottavaa kun työtäni ei arvosteta, tai siltä se ainakin tuntuu.. Nautin suunnattomasti vaatekaupassa työskentelystä, mutta siellä on vaan todella usein pienet tuntimäärät, jonka takia jouduin nyt hetkeksi jäämään kyseisestä työstä pois. Asiakaspalvelutyöt kuuluvat kuitenkin aivan varmasti tulevaisuuden suunnitelmiini, eikä aikeissani tälläkään hetkellä ole hakea mihinkään opiskelemaan, koska en halua opiskella mitään mistä en ole täysin varma.

    Itse kunnioitan kyllä jokaista ammattia, sillä kaikki työ on tärkeää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuli! ♥ Ihana kun sulla on samoja ajatuksia myös;) Kunnon ammatin??? Mitä helvettiä nyt anteeksi vain:D Siis tuohan on ihan älytöntä, ihan uskomatonta. Tuollainen ajattelutapa mua just nyppii ihan älyttömästi. Merkonomeja on monia ja he on tärkeitä.
      Tuo on musta ihanaa just kun saa kokeilla vähän kaikenlaista kun ei sitoudu mihinkään duuniin. Tietysti työt ovat nykyään aika kortilla joten kaikki kannattaa ottaa mitä annetaan. Nyt meni vähän asian ohi taas mutta u know. Kaikenlainen työkokemus on tärkeää, kaikenlainen työ on tärkeää!:)

      Poista
  22. Ihana teksti, kiitos tästä! <3

    Olen myöskin lopen kyllästynyt siihen, että aika isoakin kirjoa ammateista myyjästä lähihoitajaan katsotaan nenänvartta pitkin eikä pidetä oikein minään. Kaikki me emme kuitenkaan voi tai halua olla huippupalkattuja toimitusjohtajia tms. Lisäksi joissakin piireissä tuntuu, että ammatti = koko ihminen. Monille ammatti kuitenkin vain on tapa ansaita elanto, ei sen enempää.

    Itse olen tehnyt puhelinmyyntiä, asiakaspalvelua ja nyt toimistotyötä, ja parhaiten olen viihtynyt vaatemyyjänä.

    VastaaPoista
  23. Todella hyvä postaus!!! Itse kun on tehnyt siivonjan, baari, pikaruokaravintola töitä, nii huomaa että ihmiset ei aina arvosta vaikka.ihan kaikkia ammatteja tarvitaan, yhtä paljon johtaa joka hoitaa yritystä, kuin myös niitä työntekijöitä, titteli oli sitten mikä vaan kaikkia tarvitaan. Ja vaikka itse oon koulussa nii ei mulla sen suurempia suunitelmia oo, eikä tarvii me ollaan nuoria, tekee just sitä mikä itelle sopii :)

    VastaaPoista
  24. Kirjoitit tärkeästä aiheesta varsinkin kun Suomessa niin usein törmää ajatukseen, että se työpaikka jotenkin määrittää sitä ihmistä. Eikä muuten määritä. Työ on varmasti osa sitä ihmistä ja sen arkea, mutta muuten ei se työpaikka kerro mitään siitä ihmisestä. Työpaikan "hienous" ei määritä ihmistä.

    Mua suoraan sanottuna suututtaa, kun välillä törmää ajatusmalliin "Voi ei, se on vaan joku Prisman kassa" tai "Itse en ikinä tajua, kun joku voi olla siivooja". Noita kaikkia ammattien harjoittajia, silti tarvitaan tänne. On se varmaan kaikista kiva mennä sinne Prismaan, kun ei tarvitse itse hypätä kassan taakse, kun tulee asioimaan kauppaan!
    Ja mitä jos se toinen on onnellinen siinä työssä. Siivoaa yrittäjänä tai, vaikka ei olis edes yrittäjä. Voi siitä omasta työstä silti nauttia ja olla onnellinen. Osalle työ on vain työ, ei mitään muuta.

    Hyvä postaus, siis mielettömän hyvä. <3

    VastaaPoista
  25. No nyt oli kyllä ihan huippu kirjoitus, paljon on samoja ajatuksia liikkunut omassakin päässä! Mä olen tehnyt sen harvinaisemman ratkaisun, että olen lukion jälkeen opiskellut merkonomiksi. Voi sitä ihmettelyjen määrää ja "kai sä vielä jatkat opintoja"-kyselyjä. Näin juuri yhtä lukioaikaista tuttua, ja kun hälle kerroin että työskentelen S-marketissa, sanoi jannu että "niin, sä siellä piippailet niitä tuotteita ja hoet kiitosheitä". Siis mitä? Onkohan jannu ikinä ajatellut, miten ne kaikki tavarat sinne myyntiin päätyy ja mitä kaikkea kaupan työhön liittyy. Ei minun ammattilaisena tarvitse siellä kassalla istua, vaikka välillä sekin on mukavaa, asiakaspalvelusta kun tykkään. Juuri ulkoisten paineiden takia sitä välillä miettii, että tykkäänkö mä oikeasti mun työstä ja pitäiskö lähteä opiskelemaan, mutta mitä? Sitten kun asiaa miettii niin mä tykkään mun työstä ihan hurjasti just nyt, ei tarvii aina haikailla jonnekin muualle, asiat on hyvin just nyt :) Mä olen onnellinen että meilläkin on töissä opiskelijoita, joille tuo on vain väliaikainen työ; he hoitavat iltoja, he hoitavat kassavuoroja, ja minä saan sitten tehdä kaikkea muuta. Meille kaikille on paikka :)

    VastaaPoista