Sisällön tarjoaa Blogger.

Alkuraskauden pahimmat hetket

Muutama postaus takaperin kerroinkin teille meidän suuresta uutisesta. Siitä, että minä ja N ei olla enää pian kahdestaan, vaan meitä on kolme. Keväällä varmasti suurin osa huomasi, ettei täällä ole kaikki ihan hyvin, kun postaustahti hidastui. Joku jopa taisi arvata mun olevan raskaana, kun luki asian vähän rivien välistä, hyvin arvattu ja uskon monen muunkin funtsineen tätä asiaa, sillä vihjasin siitä aika selkeästi.

Haluan jakaa teille vähän mun raskaasta keväästäni, sillä se oli valehtelematta ehkä elämäni raskainta aikaa. Mä en jaksanut tehdä mitään. Mun olo oli kuukauden ja kaksi viikkoa ihan 24/7 kuin krapulassa ja vieläpä pahassa sellaisessa. Muistan jopa sen, kun heräsin öisin ja tunsin suurta kuvotusta silloinkin. Sanoisin, että pahoinvointi kesti raskausviikolta 7 raskausviikolle 12 mikä on siis ihan yleistä niillä viikoilla. Moni varmasti on kokenut pahemman ja pidemmän helvetillisen ajanjakson raskaana, tai sanoisinko vain pidemmän, sillä koskaan ei voi olotilaa verrata. Onhan mulla edelleen aamuisin pahoinvointia, mutta se ei oo läheskään sitä mitä se oli viikoilla 7-12. Mulla tuo puolentoista kuukauden makoilu oli oikeasti ihan todella suuri pala, sillä oon aika menevä, tekevä ja sosiaalinen persoona.

kuva-0005

Pahin juttu oli se, että kotihommat kasautui pyykkejä ja tiskejä myöten, imuriin tarttuminen oli mahdotonta - mä vihaan sotkua ja mulla on siivouksen ja siisteyden suhteen varmaan joku ongelma. Hyvä, että jaksoin hakea itselleni ruokaa tai saatika tehdä sitä.. Töissä kävin kärvistellen, välillä täytyi jäädä pois, sillä en vaan kyennyt.

Parvekkeen siivous venyi, kun sitä ei yksinkertaisesti jaksanut siivota. Sen vuoksi en viihtynyt siellä edes istua, vaikka se olisi siinä pahoinvoinnin kourissa ollut paras idea. Tyydyin siis haukkaamaan raitista ilmaa ikkunat ja parvekkeen ovi auki. Ja nekin jäi sitten siihen, kun tupakansavu leijaili alaparvekkeilta meidän olkkariin - vaikka meillä pitäisi olla savuton talo. Onneksi mies sai raahattua mut pahoinvoinnista huolimatta pari kertaa ulos pienelle kävelylenkille, mikä helpotti oloa sen ajan kun ulkona oli - sielläkin oli ajoittain huonoja hetkiä.

kuva-0003

Kuvat ja muokkaus: Salla, Bella Photo 

Olin kuullut monesti, että raskaus on ihmisen parasta aikaa. No tuolla hetkellä mulla oli vahvasti mielessä se, ettei raskaus voi todellakaan olla ihmisen parasta aikaa. No nyt tämä on ollut ihan mielekästä, vaikka silloin tällöin sattuukin aamupalat tulemaan ulos tai jokin muu ahdistaa. Mutta onhan tää aivan ihana, kun tuntee pienen liikkeet. Ensimmäiset liikkeet tunsin muuten siinä viikolla 18 ja ne vain voimistuu koko ajan ♥

Anyway se, että olin yli kuukauden päivät petipotilaana, välillä yrittäen käydä töissä ja välillä väkisin pyykkiä pesten ja tiskiä tehden, sai mut melkein oikeasti masentumaan. En pystynyt ylläpitämään edes perus arjen siisteyttä. Tietysti mies auttoi sen minkä voi, mutta hänkin saattoi painaa yli kymmenen tuntisia työpäiviä viikolla. Ja mä kun oon oikeasti niin tekevä ihminen, että tuollainen paikallaolo, voimattomuus ja tekemättömyys ahdistaa. Voin kieltämättä sanoa, että tää oli mun elämäni henkisesti vaikein hetki ikinä. Aloin arvostamaan terveyttä ihan eri tavalla, vaikken siis periaatteessa sairas ollutkaan. Mutta ettei kelleen jäisi asia epäselväksi, on tämä kaiken sen arvoista!

Oletteko te kokeneet pahaa pahoinvointia raskauden alussa?
Ajatuksia alkuraskaudesta?

15 kommenttia

  1. Myö ollaan tästä aiheesta puhuttu aiemminkin, mut miulla oli silloin ensimmäisen kolmanneksen ajan ihan jäätävä väsymys, kävin töissä ja sit nukkumaan, iltapala ja yöunille. :D Pahoinvointia ei oikeastaan hirveästi ollut ja väsymyskin helpotti sitten ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Loppuvaiheessa sit oli enemmän vaivaa. Koko raskauden ajan himoitsin jäätelöä ja pekonia, mieluiten sekaisin. :D Edelläkävijä selvästi, nythän kaupastakin saa pekonijäätelöä. ;) Ihana kun jaoit fiiliksiä, näistä on paljon apua samassa tilanteessa oleville ja varsinkin, kun sisältö on rehellistä ja aitoa. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ollaan ja hurjan paljon ollaankin, se on ollut mukavaa <3 Väsymys oli kyllä ihan jäätävää, onneksi sinä etä kärsinyt vielä päälle siitä kamalasta pahoinvoinnista! :D Katsotaan miten tuo viimeinen kolmannes mulla sujuu, sitä odotellessa kait ;) Mulla ei mitään hassuja himoja oo tullut vastaan, muuta kuin se että koko ajan tekisi mieli syödä perunaa :'D

      Ihanan iso kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi Milla <3

      Poista
  2. Harmi kuulla, että siellä kärsittiin noin voimakkaasta pahoinvoinnista :( Itsekin pelkään sitä, jos joskus saan lapsia, että pahoinvointi jatkuisi viikosta toiseen.. Onneksi pahin vaihe alkaa olla jo takanapäin, ja pystyt nyt jo paremmin nauttimaan raskaudesta ja pikkuisen liikkeistä! <3

    Voin kyllä hyvin allekirjoittaa tuon, että se paikallaan olo ja kotiin jääminen pitkäksi aikaa laittaa mielen oikeasti tosi matalaksi, ja vielä jos henkisen pahoinvoinnin lisäksi on tuollaisia fyysisiä oireita.. :(

    Itselläni tämä kesä on ollut välillä jopa liiankin tapahtumantäyteinen, mutta toisaalta syksyn saapuessa tulee kotona sitten taas vietettyä enemmän aikaa, joten on tämä ollut kaiken sen arvoista :) Toivottavasti sielläkin pystytään nauttimaan loppukesästä paremmilla fiiliksillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillainhan sitä ei ole lainkaan, joillain se on taas jäätävä. :D Toinen kolmannes on sitten ollutkin ensimmäiseen verrattuna ihan iisi juttu, ihanaa aikaa jopa <3 Täällä on tosiaan nautittu kesästä täysillä ja mahtavaa, että toi alkuraskaus osui keväälle eikä kesälle :D Kiitoksia Tuuli kommentistasi ja ajatuksistasi <3

      Poista
  3. Oi voi, kuulostaa kyllä sinun alkuraskaus kerrassaan hurjalta.. :( Onneksi on jo helpottanut tuo pahin huono olo, ja on jo helpompi olla <3 Vaikka lopputulos palkitseekin, niin sitä voi olla hankala muistaa jos olo on koko ajan huono eikä kykene tekemään mitään. On varmasti vaikeaa vaan maata, kun on tottunut menemään ja tekemään. Onneksi nyt on kuitenkin helpompi olla, ja toivottavasti kaikki sujuukin hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on tosiaan ollut onnenhetkiä kovasti ja alkuraskaus on muisto vain ;) Se lopputulos tosiaan oli hyvin hankala muistaa siinä pahimman voinnin kourissa, mutta kyllä tää toinen kolmannes on vaan ollut ihanaa aikaa ja on toi alkuraskaus sen arvoista <3 Tosin en haluaisi kokea sitä enää ikinä, mutta jos se toinen joskus siunaantuu, eihän sitä koskaan tiedä 8) Kiitoksia Jenni, kun jaoit ajatuksiasi <3

      Poista
  4. Tosi monella tutulla on ollut tätä alkuraskauden todella pahaa oloa, vaikea edes kuvitella sitä että ei pysty tekemään mitään ja samalla ristiriita kun kuitenkin kantaa jotain niin ihanaa sisällä! TOivottavati sun olo paranee eikä tulisi eneää takaisin tuo pahin olo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on melkeinpä ylitsepääsemätön juttu tässä hommassa :') Se vaan täytyy kestää :D Nyt on olo jo paljon parempi, onneksi tosiaan toinen kolmannes osui kesälle, niin ei tarvi kesää viettää sisällä maaten :')

      Poista
  5. Kuulostaa kyllä aivan kamalalta, onneksi noi ajat on sulla jo takanapäin! Se on jännä miten erilaisia raskaudet voi eri ihmisellä olla. Tiedän tapauksen, kun alkuraskauden aikana odottava äiti ei pystynyt kahteen kuukauteen käymään töissä jatkuvan pahoinvoinnin ja oksentelun takia. Sitten taas on niitä tapauksia, kun koko raskausaikana ei ole koettu minkäänlaista pahoinvointia!

    Oli tosi mielenkiintoista lukea tää sun postaus, vaikka tulikin huono fiilis sun puolesta, kun oot joutunut tollasta kokemaan :/ Vaikka lopputulos toki sitten myöhemmin palkitsee ihan varmasti niin ei tollasta olotilaa toivoisi kyllä yhtään kenellekään. Paljon tsemppiä loppuraskauteen<3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep ;) Jokainen raskaus on tosiaan erilainen, jopa samalla ihmisellä kaikki raskaudet ovat erilaisia ja saattaa olla ettei toisen kohdalla vaikkapa noin pahaa oloa olisikaan, mitä ensimmäisen kohdalla oli :) Se on niin outo tämä ihmiskroppa, mihin se pystyy :D

      Kiitoksia kommentistasi Linda <3 Hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta :3

      Poista
  6. Nää kuvat on niiiin UPEAT! ♥ Raskauspahoinvointi voi kuuleman mukaan olla kyllä todella todella raskasta. Itselläkin on aina silloin tällöin pahoinvointia, varsinkin migreenin kanssa, joten voin vaan kuvitella, jos joskus olen raskaana, mitenkä pahana se silloin lyökään päälle. Onneksi sullakin on ilmeisesti (ja toivottavasti!) jo pahin takana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon Henna 8) Raskasta se todellakin voi joillain meillä olla, jotkut taas eivät tunne lainkaan pahoinvointia, mutta väsymys saattaa olla riesana. Mä koin molemmat tässä ja nyt onneksi kaikki pahin on takana ja oon saanut kyllä nauttia kesästä 8) Kiitoksia kun jaoit ajatuksesi Henna <3

      Poista
  7. Pakko tähän ensialkuun sanoa, että nämä kuvat ovat todella upeita! <3 Susta ei kyllä heti pystyisi sanomaan, että olet ennen näiden kuvien ottamista kärsinyt kamalasta pahoinvoinnista ja väsymyksestä raskauden takia. Mutta ilmeisesti se on totta, että raskauden alkupahoinvoinnin jälkeen ihminen alkaa todellakin hehkua ;>

    Mulla itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta raskaudesta, eikä siitä johtuvasta pahoinvoinnista, joten en kykene samaistumaan sun fiiliksiin. Sen sijaan pystyn kyllä ymmärtämään, millaista sulla on ollut, kun olet kärsinyt kauan voimattomuuden tunteesta sekä yleisestä äklötyksestä :( Kuulostaa kyllä, että sulla on ollut todella rankka kevät, joten olen enemmän kuin iloinen, että nyt voit jo paremmin! <3 Uskon että tuo kaikki ikävä tosiaankin on kaiken sen arvoista, mitä tuosta kehkeytyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Voi kauhee miten kultaisesti sanottu, ihan meinas itku tulla kun luin :') Ne on nää hormonit... :D Tosiaan voisin itsekin myöntää hehkuvani sen pahimman jälkeen, jos vertaan itseäni nyt siihen kun podin kovaa pahoinvointia :'D

      Varmasti kykenet samaistumaan, vaikket raskaana ole ollutkaan. Sullakin on ollut kuitenkin todella rankat ajat tässä vuoden sisään, joten en ihmettele. <3 Mahtavaa, että sullakin taitaa jo olla helppoja hetkiä, sunkin kuvista huomaa kuinka jo hehkut :3 Ja hei kyllä, tää kaikki on tän kaiken arvoista raskaana ollessa, joten ei siinä <3

      Poista
  8. Huhhuh nää kuvat, ihan älyttömän upeita ja sinä niin kaunis <3 Vitsit, uskon että on ollut ihan superraskasta! :d Muistan joskus kun ite käytin solunsalpaajia ja se niistä jotuva kuvotus ja pahoinvointi kesti kuukausia, nimenomaan sellainen ikuisuuden kestävä krapula on oikea kuvaamaan ! Onneksi sulla on alkanut helpottamaan ja kaiken takana on ihana palkinto♥♥

    VastaaPoista