Sisällön tarjoaa Blogger.

6 x kohokohdat ja mitä opin vuonna 2019

Ihanaa alkanutta vuotta 2020 ja uutta alkanutta vuosikymmentä! Mä selailin blogiani vuoden 2019 toisiksi viimeisenä iltana ja lueskelin vuoden 2018 kohokohdat vähän ennen kuin aloin työstämään tätä postausta. Vitsit miten hauska oli palata vuoteen 2018 ja kun ei yhtään osannut kuvitella silloin sitä postausta raapustaessa, että seuraavana vuonna musta tulee äiti ja kirjoittelisin vuoden 2019 kohokohtia äitina. Hullua.

Kirjoittelin jo instagramiin best nine 2019 kuvaan, että mun koko vuoteni näkyi siinä - siinä oli pelkästään raskauskuvia + yksi kuva, jossa leikkasin mun tukan just lyhyemmäksi - olihan sekin aika uskomaton juttu minulta. Eniwei voisin peruuttaa ne sanat, sillä kuuluihan tähän vuoteen näköjään paljon muutakin. Valitettavasti vain se loppuraskaus, synnytys ja äidiksi tulo sekä vauva-arki on nyt vaan vahvasti mun mielessäni ja en pääse siitä kuplasta pois. Alku vuosi tuntuu siis kaukaisuudelta - ihan kuin Köpiksen reissustakin olisi vuosia. Vuoden 2019 kuvakansio kuitenkin pelasti, pääsin muistelemaan alkuvuotta ja sitä alkuraskauttakin.

Kööpenhamina maaliskuussa

KÖÖPENHAMINA MAALISKUUSSA

Lähdimme miehen kanssa talvilomalla, maaliskuun loppupuolella vilkaisemaan meidän molempien haaveilemaa kohdetta, Kööpenhaminaa. Köpis lumosi molemmat ja olemme suht varmoja, että sinne vielä lähdetään. Paljon nähtiin, mutta esimerkiksi vasta huhtikuussa aukeava Tivoli jäi näkemättä. Kööpenhamina olisi lapsen kanssa myös oikein toimiva kohde, joten lähivuosina tuo voisi olla mahdollinen matkakohde.

Meidän piti äitini kanssa lähteä kesällä 2019 kaksistaan Köpikseen, mutta raskauden vuoksi jätimme sen reissun tulevaan. Tämä jäi vuoden ainoaksi matkaksi, mikä harmitti alussa vietävästi, mutta ehditään sitä matkustella myöhemminkin! Syksylle 2019 katselin matkaa Kreetalle Haniaan, mutta raskaus siirsi sitäkin reissua - tänä vuonna, mahdollisesti syksyllä olisi sitten suunnitelmissa lähteä sinne ja matkoja seurataan jo tiuhaan tahtiin. Saa nähdä, onnistuuko lähtö.

vuoden 2019 kohokohdat

25 - SYNTTÄRIJUHLAT MAALISKUUSSA

Nämä juhlat painuivat mieleeni ehkä juurikin sen takia, että ikä 25 on jokseenkin mun mieleeni suurehko. Koska toiset moiset ja ollaan viiskymppisiä. Kaiken kukkuraksi nää oli viimeiset kunnon karkelot ennen raskauttani. Onneksi tanssin tuona iltana sydämeni kyllyydestä, sillä kaipaan sitä tanssimista ihan hirveästi!

kevät

PLUSSASIN HUHTIKUUSSA
JA
RASKAUSPAHOINVOINTI HUHTI-TOUKOKUUSSA

Plussaus oli aivan ihana kohokohta vuodeltani, mutta sitten se huhtikuun aikana alkanut raskauspahoinvointi, joka jatkui ihan toukokuun lopulle asti, ei todellakaan oo hyvällä tavalla se kohokohta. Halusin silti pistää sen tähän, koska se painui mieleeni ihan todella tiukasti keväältä - odottelen jo ensi kevään tuoksuja ulkona, sillä se voi herättää tunteita ja muistoja siihen pahoinvointiin liittyen. Kevät on aivan ihanaa aikaa, joten toivon ettei kaikki se etovuus palaa mieleeni ihan liian vahvasti.

Onneksi pääsin astumaan kesään kuitenkin virkeämpänä, vaikka aamupahoinvointi jatkui ihan raskauden lopulle asti, ei se ollut kuitenkaan mitään verrattuna siihen ihan alkuraskauden pahoinvointiin, joka oli päällä 24/7. Alkuraskauden pahimmista hetkistä kirjoittelin heinäkuussa ja sen löydät täältä.

tahkon juhannus 2019

TAHKON JUHANNUS KESÄKUUSSA

Niin kuin vuonna 2018 niin myös vuonna 2019 suuntasimme Juhannuksen viettoon Tahkolle. Meillä oli jälleen myös liput ihan Tahkon Juhannuksen festareille, joten kunnon mökkiviikonloppu ja festarivilinä oli taattu. Mä lähdin lähinnä sen mökkeilyn vuoksi, sillä olin raskaana ja festareille en olisi todennäköisesti lähtenyt, jos lippua ei olisi ollut valmiina. Nautin mä  kuitenkin myös festareilla olostakin hieman - toista kertaa tosin en lähtisi ja jos mulla olisi ollut jo masu paljon suurempi, niin olisin jättänyt festarit pois ja myynyt lipun eteenpäin. Raskaudesta ja festareista tein muuten myös postauksen elokuussa ja se löytyy täältä.

kohokohdat vuosi 2019

TOINEN KOLMANNES KESÄLLÄ

Kesä jäi sinänsä mieleen, kun vietin raskauden toista kolmannesta, mikä on siis raskauden osalta se helpoin ja miellyttävin aika, vaikka aamupahoinvointia mulla olikin koko raskauden. Olo oli silti suurimmaksi osaksi ihan todella hyvä, paikkoja ei vielä kolottanut kauheasti ja masu oli kooltaan vielä miellyttävä. Vauvelin ihanat potkut tuntui ja sitä rataa... Sain tehtyä vielä kesän alussa hyvin töitä, mulla oli ihana kesäloma, jonka jälkeen valitettavasti jouduin jäämään töistä pois. Tämä kesä oli täynnä niin jännittäviä ja ihania hetkiä.

vuosi 2019 kohokohdat

POIKANI SYNTYMÄ MARRASKUUSSA

Tätä ei varmaan tarvitse sen kummemmin selittää, että miksi. Laskettu aika olisi ollut joulukuussa, mutta meidän pieni tosiaan syntyi marraskuun alussa terveenä ja oikein hyväkuntoisena. Yksi suurin unelmani siis toteutui vuonna 2019 ja sain lapsen. Samaan unelmaani mahtui myös suurimman pelkoni voittaminen, nimittäin synnytys ja sairaalassa olo. No sekin on sitten selätetty, mä selvisin ja vielä oikein hyvin!

mitä opin vuonna 2019

MITÄ OPIN VUONNA 2019?

Kaikesta selviää. Tai siis faktahan on sinänsä se, että ei nyt ihan kaikesta, mutta minä selvisin synnytyksestä, joka oli yksi suurimmista peloistani. Pelkäsin sairaalassa oloa, piikkejä, kanyylia, koko sitä helahoitoa. Sen vuoksi oli ehkä ihan positiivista, että synnytys käynnistyi niin, ettei tarvinnut odotella sinne lasketun ajan lähelle stressaten kahta kauheammin tuota synnytystä. Pahinta olisi ollut, jos raskaus olisi edennyt niin pitkälle, että olisin tarvinnut käynnistysajan!

Opin kuitenkin sen, että sairaala on oikeasti maailman paras paikka silloin, kun on kipuja ja oma keho tarvitsee sitä. Se on paikka, mikä on kaikista turvallisin ja parhain silloin olla. Minäkin neulakammoisena halusin kaikki mahdolliset piikit, mitä vaan sai niiden kamalien kipujen kourissa. Mahtavaa, että suurimman unelman toteutumisen lisäksi voitin siis myös suurimman pelkoni vuonna 2019. Vuosi 2019 oli parhain ikinä!

Mitkä olivat teidän vuoden 2019 kohokohdat?
Entä mitä te opitte?


Lue myös: Vuoden 2017 kohokohdat , 9 x kohokohdat ja mitä opin vuonna 2018

9 kommenttia

  1. Ihana kooste sun vuodesta<3 Mä luulen, että tolleen yllättäen alkava synnytys voi olla aika monelle sairaala-, piikki-, ym. pelkoiselle se paras mahdollinen vaihtoehto - jos niitä pelkoja ei saa etukäteen keskustelemalla hälvenemään. Ei tosiaan tarvitse koko loppuraskautta stressata siitä mitä tuleman pitää! Mäkin niitä omia lapsia toivon ja toivottavasti jossain vaiheessa myös saan :) Tällä hetkellä omat pelot sen suhteen liittyy lähinnä siihen, kun työkaverit pelotteli etten voi mun muutama vuosi sitten murtuneen häntäluun takia välttämättä synnyttää alakautta. Mä kun en mistään hinnasta haluaisi ikinä sektiota, jos se ei olisi mun tai vauvan terveyden kannalta ihan välttämätöntä. Mutta en mä toisaalta kyllä halua sitten sitäkään riskiä, että se kerran murtunut ja mahdollisesti huonoon asentoon luutunut häntäluu napsahtaa synnytyksessä uudestaan poikki :'D No mutta onneksi näistä asioista ei mun tarvii vielä stressata :)

    Nää postauksen kuvat on kaikki niin ihania, sä näytät ihan superonnelliselta ja kauniilta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda kommentistasi ja ihana, että pidit koosteesta <3 Oot kyllä ihan oikeessa, se on paras mahdollinen, vaikka välillä saattaakin olla huono tilanne, jos synnytys alkaa yllättäen liian aikaisin - onneksi meidän kohdalla ei ollut vaaratilannetta :)


      Ohhoh mä en tiennyt, että jos häntäluu olisi joskus murtunut, niin se olisi este alatiesynnytykselle. Kuulostaa myös kummalliselle, että kuinka se voisi jotenkin muka haitata ::D En siis sano että työkaverisi olisi väärässä, vaan ihmettelen vain kuinka se voikaan vaikuttaa!

      Toivotaan kuitenkin, että alakautta onnistuisi siitä huolimatta :) Muistan kun itselle molemmat oli todella vaikeita kuvitella, mutta päädyin tsemppaamaan itseni siihen alatiesynnytykseen. Ja ai kauhee mua sitten pelotti ettei se onnistu, kun en ehtinyt käydä synnytystapa arvioinnissa ennen synnytystäni ja mä sit synnärillä stressasin että mitähän tässä käy :'D Sitten kun monet vielä sanoi pitkin raskauttani, että ei varmana mahdu alakautta kun oon hoikka... Ei sitä kuitenkaan ulkoapäin näe, niin lääkärit mulle sitten sanoivat :)

      No mutta ei kannata tosiaan stressata, koskaan ei tiedä! Aika näyttää sitten :) Huippua että onneni näkyy kuvissa, kiitos 8)

      Poista
  2. Yyh, mun vauvakuume ei yhtää helpot ku luen sun juttui lapsest ja raskaudest. Mä haluun vauvan :( Oma vuaden kohokohta oli kun aloitin kisaamisen lentiksessä!

    🖤:llä sofilmas.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti toiveesi toteutuu ja saisit vielä pienen, on ne vaan niin aarteita nuo vauvelit <3 Kiva kuulla sun vuoden kohokohtasi, aika huippu juttu! :)

      Poista
  3. Miten ihana postaus <3 Sun vuosi on ollut kyllä niin ikimuistoinen ja erilainen! <3 Varmasti tuon vuoden tulet muistamaan pitkään. Harmi, että osa sun vuodesta meni raskauspahoinvoinnin kourissa, mutta onneksi ehdit tehdä paljon muutakin ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru <3 Tää vuosi on varmasti yksi niistä, jonka muistan läpi elämän :) Kyllä se oman lapsen syntymä vaan on suuri juttu <3 Onneksi se ihan pahin aika oli vuodesta vain se pieni osa, yksi ja puoli kuuta :) Vaikka se tuntui silloin ikuisuudelta! :D

      Poista
  4. Aika tapahtumarikas vuosi oli viime vuosi siulle ja paljon ikimuistoisia asioita. <3 Pienen lapsen / vauvan kanssa on muuten iisi matkustaa - varsinkin, jos imettää. :) Meillä L oli kaksivuotias kun käytiin siellä Prahassa ja meni kyllä hyvin, ulkomailla huomioidaan lapsen kanssa liikkuvat ihan eri tavalla kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä sellainen vuosi taas minusta, ettei mitään ennättänyt tapahtua, kun raskaus.. Sinänsä siis tapahtui paljon, mutta sinänsä ihan todella vähän :D Tosi ristiriitaista :D

      Moni sanoo että nyt on helppo aika matkustaa, kun imettää, mutta mä taas toivon että syksyllä, jolloin todennäkösesti mennään, oltas imetyksestä jo melkein päästy. Tuntuis helpommalle, kun itse vaadin rauhallisen ja suljetun paikan imetykselle ja ajatus siitä että lentokoneessa imettäisi, ei kiitos :D Saas nähdä, voihan mun mieli muuttua!

      Poista
  5. Vaikka sulla olikin todella pahaa raskauspahoinvointia, on ihana lukea, että sulla oli kaikesta huolimatta ihana ja mieleenpainuva vuosi <3 Lapsen syntymä on varmasti sellainen asia, joka muuttaa ja mullistaa jokaisen elämän, se voi jopa pelottaakin, mutta se on varmasti kaiken sen arvoista. Toivottavasti teillä menee nytkin hyvin ja että vauva voi hyvin <3

    Ihan mahtavaa myös lukea, että voitit pelkosi etkä näe sairaalaa enää niin pahana paikkana! Pakko kuitenkin paljastaa, että itselläni oli täysin samanlaisia fiiliksiä, ennen kuin jouduin sairaalaan; pelkäsin neuloja, kanyylin ja verikokeidenkin ajatteleminen ahdisti ja eniten ahdisti se haju, mikä sairaalassa on. Mutta silloin, kun olin itse syöpähoitojen aikana sairaalassa, siihen tavallaan tottui ja turtui. Edes mun neulakammoni ei ole enää niin paha, sillä joka viikko kolmen kuukauden ajan, kun otetaan verikoe ja laitetaan kanyyli käteen, jotta sytostaattilääkkeet pääsevät mun kehooni, se tuntui jo normaalilta. Mutta kuten sanoit, sairaala on maailman paras paikka silloin, kun on kipuja ja tarvitsee apua <3

    VastaaPoista