Sisällön tarjoaa Blogger.

Äidiksi tulo ilman äitiystäviä

Äidiksi tulo mietityttää varmasti kaikkia, kun on raskaana ja odottaa esikoista. Se herättää kysymyksiä, se jännittää, sitä ei ehkä tajua ennen kuin vauva on pihalla, se saattaa stressata ja jopa ehkä pelottaa. Mua se ei pelottanut eikä stressannut. Se ehkä vähäsen vaan jännitti, olin siitä innoissani. Mutta ehkä mä tajusin ja heräsin siihen hommaan oikeasti vasta lapsen synnyttyä.

Olen ollut onnekas sen suhteen, että mun mies on ollut vierellä, mulla on tukiverkostoa perheestä ja miehen perheestä. Jopa ystävistä ja työystävistä, jotka olivat jo äitejä ja ovat olleet jo monta vuotta. Mutta mä olin silti yksin sen suhteen, ettei mulla ollut raskaana olevia ystäviä, jotka olivat lähes samassa elämäntilanteessa - tulossa tuoreeksi äidiksi. Ja tällä hetkellä mulla ei ole "tuoreita" äitiystäviä.

raskaus ilman äitiystäviä

Neuvolassa kyseltiin jo raskauden alkuvaiheessa, onko mulla ystäviä, jotka olis samassa elämäntilanteessa. Vastasin, että ei. Tai siis onhan mun suurin osa naispuolisista ystävistä äitejä, mun ja miehen perheissä on siskoilla lapsia. Mutta samassa elämäntilanteessa olevia ei ollut. Ei ollut tuoreita mammakavereita tai raskaana olevia silloin, kun itse olin raskaana. Ja voin nyt myöntää olevani ehkä hieman yksinäinen. Sitä voi jakaa ajatuksia kenen kanssa tahansa, mutta se vertaistuki on ihan erilainen sellaisen kanssa, joka kokee melkein just samoja asioita. Ja se on oikeasti ihan todella suuri ja tarpeellinen asia, kun elämä muuttuu ehkä isoiten ikinä.

Nykyään on tämä niin ihana some. Onhan sitä mahdollista tutustua vaikka facebookin kautta tuoreisiin äiteihin. Netissä on vaaroja, mutta siinä on myös hyvä puoli, että sitäkin kautta saa etsittyä itselleen kavereita, tätä kautta saa solmittua myös ihan läheisiäkin ihmissuhteita - voi löytää jopa sydänystäviä. Mut mä vaan en ehkä oo persoona, joka facebookin kautta osaisi lähteä hakemaan äiti- ja vauvakavereita. En osaa lähteä mihinkään yleisiin perhejuttuihin. En ole sellainen ns "hiekkalaatikko äiti".

äidiksi ilman äitiystäviä

Mä olin ihan tosi iloinen, kun kevään aikana muhun otti yhteyttä eräs tuttu, jonka kanssa olin ihan hyväkin kaveri yläasteen alkuvaiheilla. Hänellä on melkein saman ikäinen lapsonen, mitä meidän jäbä on. Sitä kautta sai jaettua näitä "tuoreen äidin" ajatuksia, jutustella vauvan kehityksestä ja jakaa ehkä vähän niitä huolia ja murheitakin, mitä on raskauden ja synnytyksen aikana ja ihan senkin jälkeen kokenut. Oon kyllä jakanut niitä ystävieni ja miehenikin kanssa, mutta on se aivan eri asia jakaa niitä sellaisen ihmisen kanssa, joka on lähes samassa elämäntilanteessa ja on tullut äidiksi. Hänen yhteydenottonsa ehkä jollain tapaa myös pelasti mut. Kiitos siis sinulle siitä.

äiti ilman äitiystäviä

Lisäksi meille on onneksi lähipiiriin tulossa pian myös yksi vauveli, kun läheinen ystäväni odottaa. Vaikka kyseessä ei olekaan tuore äiti, niin on silti ihana saada elämään joku lähes samaa ikää oleva, kuin mitä meidän jäbä. Ihan vuottakaan ei ole ikäeroa, joten voisin kuvitella mahdollisten leikkihetkien onnistuvan suht hyvin.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Mä vähän ajattelin, etten toisi kamalasti tätä vauvajuttua blogin puolelle, mutta äitiys on nykyään kuitenkin osa minua ja tää on ehkä ainoa hyvä tapa purkaa omia ajatuksia ja saada ehkäpä jopa sitä vertaistukea tätä kautta tuoreiltakin äideltä, jos sellaisia teistä lukijoista löytyy. Olisin ihan super iloinen, jos kommenttiboxiin kehittyisi jonkinlaista keskustelua. Toki saa olla ei-tuorekin äiti, ei sillä! Blogin tunnisteisiin olen nyt sitten lisännyt tagin äitiys josta voi lueskella nämä pohdinta- aiheiset postaukset, jotka käsittelevät tätä aihepiiriä.

Mitä ajatuksia teksti herätti? Oletko raskaana, tuore äiti..? 
Tai olitko kenties samassa tilanteessa, kun aikoinaan olit tulossa äidiksi?
Kivaa torstaita ja nautiskellaanhan kesästä, vaikka vähän viilenikin!

10 kommenttia

  1. Paljon onnea tulevasta vauvasta! Äidiksi tulo on kuin matka kohti tuntematonta ja siksi niin superjännää! Vertaisseura asiassa kuin asiassa on tärkeää; mieti josko osallistuisit vaikka raskausjoogaan tai vauvan synnyttyä vauvamuskariin tms? Ihanaa loppuodotusta :) Mun blogiin on tulossa jossain vaiheessa juttua synnytyksestä jos haluat käydä kurkkailemassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauveli on itse asiassa jo syntynyt marraskuussa ;) Kuvitin postauksen vanhoilla kuvilla, joten se saattaa nyt vissiin vähän hämätä :') <3 Nyt lapsen synnyttyä ja vähän jo kasvettuakin en vaan osaa osallistua mihinkään vauvamuskareihin tms. En vaan koe niitä omakseni ja osaa lähteä. Mutta tänkin postauksen jälkeen oon saanut vanhoilta tutuilta, jotka ovat tulleet vastikään äidiksi, yhteydenottoja <3 Ihana, kuinka muuttunut elämäntilanne yhdistää ja vanhempia tuttuja/ystäviä ym saattaa palata elämään :)

      Poista
  2. Oon miettinyt tätä samaa, kun itsellä ei oikeastaan ole kavereilla lapsia edes juuri kenelläkään, eikä kukaan tunnu olevan hankkimassakaan. Siksi on tullut mietittyä, että oliskohan yksinäinen, jos itselle tulis vai löytäuskö sit jostain mammakavereita. Jotenkin sitä toivoisi, että olis joku jonka kanssa jakaa kokemuksia, jos oma lapsi tulisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tajunnut edes mietiskellä näitä asioita ennen kuin vasta nyt. Oon jo pitkään halunnut lasta, niin en osannut edes sillon miettiä :) Mutta varmasti löytyy mammakavereita, jos ei omasta lähipiiristä, niin vaikkapa vanhoista tutuista saattaa löytyä! Uus elämäntilanne saattaa yhdistääkin sit niitä, joiden kanssa on joskus ollut hyväkin kaveri, mut jostain syystä ajauduttu erilleen :D

      Poista
  3. Vertaistuki on tosi tarpeellista ja hyödyllistä vähän kaikessa, varmasti siis myös tossa elämäntilanteessa. Ihanaa, että vanha ystävä otti suhun yhteyttä ja pääsit jakamaan hänen kanssaan näitä asioita! Oon myös iloinen, että oot jonkin verran jakanut täällä blogissa ajatuksiasi äitiyteen ym. liittyen. Näitä on tosi kiva lukea ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se! :D Tän postauksen jälkeen myös toinen vanha tuttu otti yhteyttä, ihanaa kun tää asia yhdistää <3 Ihana kuulla, että oot tykännyt myös lukea mun ajatuksiani näistä aiheista täältä blogista, tulee aina jotenkin helpottunut fiilis kun saa kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia ylös tänne. <3 Superihana myös, että keskustelette täällä niistä kanssani :)

      Poista
  4. Meillä ei myöskään ollut kovin monella lähipiirissä vauvaa tulossa tai syntynyt silloin, kun saimme lapsen. Ystävillä oli la about samaan aikaan, mutta valitettavasti heidän esikoisensa syntyi menehtyneenä. :´( Meillä lapsi syntyi vähän yli viikon päästä tästä tapahtumasta. Vauva- aikana olin aika yksinäinen, mutta Joensuussa on sellainen Perheentalo, missä oli mukava käydä ja vaihtaa kuulumisia eri ihmisten kanssa. Siellä on mm. imetyshuoneet ja vastaavat, mahdollisuus syödä ja lämmittää eväitä, leikkihuonetta ja nalleneuvolaa. Jotain siellä järjestetään myös, mutta miekään en ole ollut niitä muskari- äitejä. Tuolla oli kuitenkin mukava käydä, ei ole pakko jutskailla kaikkien kanssa vaan voi olla vauvan kanssa muutenkin siellä.

    Tutustuin myös erään sivuston kautta pariskuntaan, jolla oli about sama laskettu aika ja ollaan edelleen tekemisissä, mutta asutaan monen sadan kilsan päässä toisistamme eli ei nähdä kovin usein. Tuntuu, että helpotti sitten, kun lapsi alkoi olla isompi ja muilla meidän ikäisillä alkoi olla samankaltainen elämäntilanne. :) Toki itsellä väsymys, lapsen itkut ja hormonit vaikutti siihen, että tuntui helposti yksinäisemmältä ja samoja aikoja yksi ystävyyssuhde hiipui pois, kun en päässyt aina muuton jälkeen käymään lapsen kanssa, eikä hän täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista Milla <3 Voi kauheeta, mulla tuli ihan tosi kauhea olo kun luin miten teidän ystäville oli käynyt :'( Tällaset asiat osuu nyt pahemmin tunteiden päälle, kun on itse äiti.

      Mä en osaa edes hyödyntää nuita perhetaloja, vaikka neuvolassa on mulle niistä vinkattu. Mä en vaan osaa olla sellanen äiti, joka lähtee tuollaisiin. Onneksi nyt pari tuoretta äitituttua on ottanut yhteyttä ja ollaan sitä kautta päästy vähän keskutelemaankin. Toisen kanssa sovittiin, että käydään kahvillakin, mut en ole ennättänyt vielä pistää viestiä, että milloin.

      Varmasti asiat helpottuu sitten kun lapsi kasvaa ja menee esim päivähoitoon. Sitä kauttakin voi toki saada sitten ystäviä, kun lapset tutustuu ensin. Ja onhan tässä ystäviä, jotka haluaa lapsia joten ei tän asian kanssa koko elämää ihan täysin yksin varmasti ole :)

      Kiitoks kun jaoit kokemuksiasi <3 Täällä oli alussa myös aika väsyä ja oman mielen kanssa kamppailua. Onneksi alkaa jo helpottaa, vaikka edelleen välillä saa olla aika vahvana, kun omien ajatuksieni möröt käy päälle.

      Poista
  5. Mä en ole itse äiti, joten en voi samaistua täysillä sun tuntemuksiin ja ajatuksiin. Varmasti on ollut yksinäinen olo, jos elämässä ei ole ollut tuoreitä äitikavereita taikka ystäviä, jotka olisivat lähes samassa tilanteessa kuin sinä. Tärkeintä on kuitenkin se, että sulla on kaikesta huolimatta ollut tukea ja että miehesi on ollut myös sun tukena <3 Mutta kuten sanoin, koska en ole äiti niin en voi jakaa tällaisia murheita sun kanssa, kunpa vain voisinkin. Musta tulee tuskin ikinä äitiä; eikä kyse ole siitä, ettenkö välttämättä joskus haluaisi perustaa perhettä. Aiemman sairauteni sekä munasarjojen toimimattomuuteni takia on todella epätodennäköistä, ettei minusta tule ehkä ikinä äitiä omalle biologiselle lapselle. Se on ehkäpä asia, jota pelkään; ettei musta tule ikinä äitiä ja kaikki muut mun ystäväni perustavat onnellisina perheen. Ei ole samanlainen tilanne, kuin sinulla oli, mutta tuntui jotenkin hyvältä jakaa omat pienet ajatukset...

    Tämä oli ihana kirjoitus, kiitos että jaoit sen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei sitä nyt ihan pystykään samaistumaan, niin silti varmasti voi jollain tapaa asiaa ymmärtää :) Voihan näitä tällaisia tilanteita olla muissakin elämäntilanteissa. Mä olen todella pahoillani sun puolesta, en voi edes kuvitella miltä susta tuntuu. Se äidiksi tulo biologiselle lapselle ei oo todellakaan itsestäänselvyys. Mutta ihmeitä voi joskus tapahtua, koskaan ei voi tietää. Omia ajatuksia saat ehdottomasti jakaa, vaikkei ne oliskaan sama asia, mitä mä kirjoitan. Ihan voit jakaa niitä täällä tai vaikka yksityisviestillä instassa/fbssä mulle :) Ei pidä jäädä tällaisten asioiden kanssa yksin <3

      Kiitoksia ja ihana, että jaoit myös omia ajatuksiasi <3

      Poista