12 Kesäistä Kysymystä

Lueskelin Lindan blogista tällaisen hauskan kesäisen haasteen ja tässäpä olis nyt minun versioni siitä. Kuvitin postauksen muutamalla Juhannuksen kuvalla. Kuvissa esiintyvä mekko on ollut jo ihan hirmuisen monta vuotta mun luottoni, voisin väittää että mulla on ollut tuo varmasti jo yli 5 vuotta, mutta nyt tuon päivän jälkeen se päätyi viimein kirpparikassiin. Alushame alkaa olla jo melkoisen lyhyt, onhan se ollut jo pari vuotta, mut nyt mä siitä viimein päätin luopua. Ja kai sitä vaan pitää päivittää välillä luottoja. Etenkin kun ostohetkellä on ollut tyyliin kaksikymppinen.

Bloggailua kertyi muuten tuossa 15.7. seitsemän vuotta, hurjaa! Tässä sitä edelleen ollaan, vaikka tämä seitsemäs vuosi onkin ollut melkoista myllerrystä mielessäni blogin kohtalon suhteen. Yleensä oon julkaissut jotain spessua postausta blogiin liittyen, mutta tänä vuonna se nyt jäi. Ehkä taas ensi vuonna!

Mekko vai shortsit?

Tänä kesänä oon rehellisesti sanottuna mennyt aika fifty fifty, koska helmoja (hameet) ja lahkeita (playsuitit) on tullut käytettyä aika tasaseen. Vastasin silti mekko, koska oon ehkä hitusen enemmän mennyt helmoilla. Ihan siksi, että mun kaikki shortsit menivät aika tiukiksi, kun lantio hieman muuttui synnytyksen jälkeen. Sitä ei paljaalla silmällä huomaa ollenkaan, mutta huomasin farkkujen ja shortsien, sekä muutaman tiukan hameen kohdalla sen. Harmittaa, koska kaksi hametta on aivan uusia ja toinen vielä aika arvokaskin! Kroppa kutienkin palautuu hitaasi, joten katsotaan onko se lopullista.

Myöhään nukkuminen vai aikaiset kesäaamut?

Mä oon enemmän aamuihminen. Jos mä nukun yli kahdeksaan, niin tuntuu että nukuin liian pitkään. Jos minijäbän kans on ollut vaikea yö, ja ollaan sattumoisin nukuttu vaille yhdeksään, niin väsymyksestä huolimatta tuntuu, että aamu on sit mennyt hukkaan.

Ravintola vai piknik?

Tykkään molemmista, mutta vastaan ravintola. Piknikillä en oo käynyt aikoihin, joka kesä on kyllä ollut bucket listalla moinen, mutta ruokien/naposteltavan kanssa ei oo koskaan tullut ihan silleen kunnolla lähdettyä piknikille. Ravintoloissa ravaa sitten kesäisin tosi paljon.

Pavlova vai perinteinen mansikkakermakakku?

Nolottaa, kun en ees tarkalleen tiedä mikä pavlova on. Eli perinteinen mansikkakakku. Ja ehdottomasti tuoreena. Jääkaapissa olleena se kerma sitten lähinnä vaan ällöttää ja jos sitä on paljon, niin jää lautaselle. Tietysti jos vierailulla ollaan, niin syön kaiken.

Päivä rannalla vai huvipuistossa?

Tää on niin paha, koska ei oikein käydä kummassakaan. Mä en vaan jaksa löhötä rannalla Suomessa, ei oo mun juttu. Sitä tekee ulkomailla vain ja silloinkin sen pari tuntia kerrassaan. Mä en vaan osaa jäädä löhöilemään. Huvipuistoissa ei oo sitten pariin vuoteen tullut käytyä ja pääni ei enää ehkä kestä - nyt kun lapsi on, niin tulee todennäkösiesti sitten tulevaisuudessa käymään ihan rannalla kun huvipuistoissakin.

Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?

Pakko pistää molemmat, koska valintani on ehdottomasti ULKOMAILLA, vaikka kesäisin yleensä matkustellaan enempi kotimaassa, vaikka mä haluisin käymään ulkomaillakin. Mutta nytten sanon kotimaa, koska tällä hetkellä ei varmaan kovinkaan monen tee mieli lähteä ulkomaille tämän korona-tilanteen vuoksi. Kotimaassa on toki upeita paikkoja joissa käydä, mutta harvemmin tulee lähdettyä - ehkä elokuussa, kun miehellä on loma, mutta en odota että se toteutuisi.

Trampoliini vai löhötuoli?

Trampoliini. Rakastan hyppiä trampalla! Tietty laiskoina hetkinä on ihana myös istahtaa löhötuoliin, mutta oon ehkä enemmän touhu-ihmisiä ja mun on hankala vaan istahtaa ja oleskella. Tietysti istuskelen välillä, mutta ei mene kauaa kun keksin taas uutta juttua, mitä tehdä.

Kirja vai sarja?

Sarja ehdottomasti, vaikka kesäisin harvemmin tulee istuttua sarjojen parissa. Niitä tulee katseltua ehkä enemmän muina vuodenaikoina. Mutta kirjoja en lue ollenkaan, en vaan oo kirja-ihmisiä, joten sen takia valitsen sarja.

Sandaalit vai tennarit?

Sandaalit, on ihanaa kun varpaat pääsee esille. Suomen kesässä vaan valitettavasti joutuu turvautumaan tennareihin kuitenkin useammin, mutta aina kun mahdollista, niin pistän sandaalit.

Pionit vai lupiinit?

Pionit, ne on kauniimpia!

Festarit vai kotibileet?

Aijaijai festarit! Rakastan festareita ylikaiken ja vähän harmittaa, kun tänä vuonna ei niitä ole. Toisaalta tänä vuonna en olisi sellaisille edes lähtenytkään, vaikka niitä oliskin ollut, joten toisaalta taas ei haittaa. Kotibileet on sitten muina vuodenaikoina ihania, vaikkei meillä nyt sellasia "bileitä" ookkaan ikinä.

Hehkuva kesäinen meikki vai ilman meikkiä?

Mä meen kesän kyllä aikalailla ilman meikkiä, jos on lämmin, mutta kyllä mä silti rakastan sitä tunnetta, kun on meikit kasvoilla. Vaikka mulla päivällä ei oiskaan meikkiä, niin iltamenoihin meikkaan aina, oli helle tai ei! Viileillä kesäkeleillä meikkaan kyllä lähes aina.

Joko te ootte toteuttaneet tän?

Linkatkaa ihmeessä teidän 12 kesäkysymyksen postaus!

Raitahaalari ja valkoinen neule

KNIT STRADIVARIUS

JUMPSUIT BIKBOK

SHOES CONVERSE

BAG MICHAEL KORS

Tää asu ei nyt ehkä ihan käy näihin lämpöasteisiin, mistä ollaan saatu taas "nauttia", mutta loppuviikoksi on taidettu luvata aika epävakaista säätä, joten tästä voi hyvinkin napata inspiraatiota mahdollisille viileille kesäpäiville. 

Mä olin vähän kyllästynyt mun muutamiin kevyisiin kesähousuihin hetken aikaa, joten sovelsin vähän raidallista BikBokin haalariani. Haalarit ovat tosi käteviä ylipäätänsäkin, kun ei tarvitse miettiä ylä- ja alaosaa ja niiden käypäisyyttä. Viileiden kesäpäivien pelastus haalari + neule. Neuleen saa sitten heitettyä aina poikkeen, jos lämpö yllättää ja näin toimin tämänkin kanssa parina kertana.

Mä opin viime kesänä eka kertaa käyttämään neuleita myös kesäpukeutumisessa. Oon mieltänyt ne enemmän just kaikkiin muihin vuodenaikoihin, paitsi kesään. Suomen kesässä on kuitenkin myös todella viileitä päiviä, joten miksipäs ei? Monipuolinen pukeutuminen on parasta.

Rehellisesti tää asukokonaisuus kyllä päätyi mun ylleni ensimmäistä kertaa viime keväänä. Tää asu herättelee ihania muistoja, sillä kun tää lookki oli ylläni eka kertaa vappuna 2019, kerroin meidän kaveriporukalle odottavani lasta. Joten joo, tätä ei ihan kesälookiksi keksitty, vaikka toimii myös kesäisin. Keväisin tää vaatisi useasti takin ja idea menis vähän pilalle, sillä pidän tästä enemmän ilman takkia. Eli joo, eiköhän tää menis ihan lämpiminä kevät- ja syyspäivinä, kun viilempäinä kesäpäivinäkin.

Tähän kokonaisuuteen oon yhdistänyt myös minirepun tämän isomman laukun tilalle. Valintana se on ehkä asuun käypäisempi, mutta silloin tällöin tarvitsen vähän enemmän tilaa tavaroilleni, kuten tälläkin kuvauskerralla oli, joten valinta oli ehdottomasti tää Korsin medium Selma. Tämä passaa myös, pidän itse asiassa kovasti asun väreistä ja ruskea laukku käy oikeesti ihan todella kivasti siniraitaisen haalarin ja valkoisen neuleen kanssa.

Tykkäättekö te yhdistää haalareita neuleiden kanssa?

Kivaa alkanutta viikkoa!

Äidiksi tulo ilman äitiystäviä

Äidiksi tulo mietityttää varmasti kaikkia, kun on raskaana ja odottaa esikoista. Se herättää kysymyksiä, se jännittää, sitä ei ehkä tajua ennen kuin vauva on pihalla, se saattaa stressata ja jopa ehkä pelottaa. Mua se ei pelottanut eikä stressannut. Se ehkä vähäsen vaan jännitti, olin siitä innoissani. Mutta ehkä mä tajusin ja heräsin siihen hommaan oikeasti vasta lapsen synnyttyä.

Olen ollut onnekas sen suhteen, että mun mies on ollut vierellä, mulla on tukiverkostoa perheestä ja miehen perheestä. Jopa ystävistä ja työystävistä, jotka olivat jo äitejä ja ovat olleet jo monta vuotta. Mutta mä olin silti yksin sen suhteen, ettei mulla ollut raskaana olevia ystäviä, jotka olivat lähes samassa elämäntilanteessa - tulossa tuoreeksi äidiksi. Ja tällä hetkellä mulla ei ole "tuoreita" äitiystäviä.

Kuva: Bella Photo

Neuvolassa kyseltiin jo raskauden alkuvaiheessa, onko mulla ystäviä, jotka olis samassa elämäntilanteessa. Vastasin, että ei. Tai siis onhan mun suurin osa naispuolisista ystävistä äitejä, mun ja miehen perheissä on siskoilla lapsia. Mutta samassa elämäntilanteessa olevia ei ollut. Ei ollut tuoreita mammakavereita tai raskaana olevia silloin, kun itse olin raskaana. Ja voin nyt myöntää olevani ehkä hieman yksinäinen. Sitä voi jakaa ajatuksia kenen kanssa tahansa, mutta se vertaistuki on ihan erilainen sellaisen kanssa, joka kokee melkein just samoja asioita. Ja se on oikeasti ihan todella suuri ja tarpeellinen asia, kun elämä muuttuu ehkä isoiten ikinä.

Nykyään on tämä niin ihana some. Onhan sitä mahdollista tutustua vaikka facebookin kautta tuoreisiin äiteihin. Netissä on vaaroja, mutta siinä on myös hyvä puoli, että sitäkin kautta saa etsittyä itselleen kavereita, tätä kautta saa solmittua myös ihan läheisiäkin ihmissuhteita - voi löytää jopa sydänystäviä. Mut mä vaan en ehkä oo persoona, joka facebookin kautta osaisi lähteä hakemaan äiti- ja vauvakavereita. En osaa lähteä mihinkään yleisiin perhejuttuihin. En ole sellainen ns "hiekkalaatikko äiti".

Mä olin ihan tosi iloinen, kun kevään aikana muhun otti yhteyttä eräs tuttu, jonka kanssa olin ihan hyväkin kaveri yläasteen alkuvaiheilla. Hänellä on melkein saman ikäinen lapsonen, mitä meidän jäbä on. Sitä kautta sai jaettua näitä "tuoreen äidin" ajatuksia, jutustella vauvan kehityksestä ja jakaa ehkä vähän niitä huolia ja murheitakin, mitä on raskauden ja synnytyksen aikana ja ihan senkin jälkeen kokenut. Oon kyllä jakanut niitä ystävieni ja miehenikin kanssa, mutta on se aivan eri asia jakaa niitä sellaisen ihmisen kanssa, joka on lähes samassa elämäntilanteessa ja on tullut äidiksi. Hänen yhteydenottonsa ehkä jollain tapaa myös pelasti mut. Kiitos siis sinulle siitä.

Lisäksi meille on onneksi lähipiiriin tulossa pian myös yksi vauveli, kun läheinen ystäväni odottaa. Vaikka kyseessä ei olekaan tuore äiti, niin on silti ihana saada elämään joku lähes samaa ikää oleva, kuin mitä meidän jäbä. Ihan vuottakaan ei ole ikäeroa, joten voisin kuvitella mahdollisten leikkihetkien onnistuvan suht hyvin.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Mä vähän ajattelin, etten toisi kamalasti tätä vauvajuttua blogin puolelle, mutta äitiys on nykyään kuitenkin osa minua ja tää on ehkä ainoa hyvä tapa purkaa omia ajatuksia ja saada ehkäpä jopa sitä vertaistukea tätä kautta tuoreiltakin äideltä, jos sellaisia teistä lukijoista löytyy. Olisin ihan super iloinen, jos kommenttiboxiin kehittyisi jonkinlaista keskustelua. Toki saa olla ei-tuorekin äiti, ei sillä! Blogin tunnisteisiin olen nyt sitten lisännyt tagin äitiys josta voi lueskella nämä pohdinta- aiheiset postaukset, jotka käsittelevät tätä aihepiiriä.

Mitä ajatuksia teksti herätti? Oletko raskaana, tuore äiti..? 
Tai olitko kenties samassa tilanteessa, kun aikoinaan olit tulossa äidiksi?

Kivaa torstaita ja nautiskellaanhan kesästä, vaikka vähän viilenikin!

Hengähdyshetki mökillä - Heräsin eloon

Suomen luonto, järvi, rauha. Sitä saatiin viime viikonloppuna, kun hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi Etelä-Suomi. Meille tuli tilaisuus lähteä mökille ja mehän tartuttiin siihen tilaisuuteen lähes heti. Pääsi rentoutumaan oikein kunnolla. Pääsi istumaan kesäiltoja ulkona. Voi kuinka mä olin kaivannutkaan niitä auringonlaskuja, lämpimiä kesäiltoja, istuskelua ulkona. Ei kiire mihinkään.

Mä huomasin, miten itse voi paremmin, kun koko viikonlopun vietti melkeinpä pelkästään ulkona. Miten meidän jäbä voi paremmin, kun sai olla ulkona lähes koko päivän. Nukuttiin paremmin, voitiin paremmin. Nyt onkin ollut sitten tosi kiukkuisia öitä, kuten oli ennen lähtöäkin. Kyllä tuo ulkona olo vaikuttaa ihmiseen ihan tajuttoman paljon, ja sen huomaa viimeistään tällaisissa tilanteissa. 

Ulkona voi olla kotonakin, mutta niiden älyttömien helteiden vuoksi ei oikein päästy pois kotoa ulkosalle, kuin pari kertaa päivässä, silleen pariksikymmeneksi minuutiksi. Koska rattaat helteellä - ei kiva, eikä järkevääkään. Ei se ulkona oleilu onnistu samalla lailla tälleen kerrostalossa. Onneksi nyt vähän viileni.

Tää oli meidän minijäbän ensimmäinen pidempi reissu. Lähenneltiin kuitenkin 8 ikäkuukautta mut hei tänäänhän mun mini on tasan 8 kuukautta niin eikös se ollut aika jo lähteä koti-Kuopiota kauemmas. Ollaan miehen kanssa vähän arastettua lähtöä, koska automatkat - esimerkkinä kauppareissut - on menneet aikalailla huutaessa. Kuukauden sisällä se kuitenkin oli rauhoittumaan päin, joten sen vuoksi uskallettiin lähteä.

Reissu sujui kuitenkin oikein hyvin, vaikka lähtiessä ja tullessa juurikin loppumatkasta alkoi jäbä kiukustumaan. Olihan meillä sellanen kolmisen tuntia matkaa, joten ei ihme. Omakin pylly puutui, kun ei vuoteen oo tullut matkustettua mihinkään kauemmas ja istuttua niin pitkään putkeen, vaikka välillä pysähdeltiinkin. Ja voitte varmaan arvata, miten hyvää se teki ihan mulle itsellenikin, kun maisema vaihtui!

Mä heräsin eloon, kun pääsin käymään jossain muualla. Olen virkeämpi, onnellisempi. Bloggaaminen alkoi maistua, mä en halua enää lopettaa. Se ei ole käynyt enää edes mielessä. Mulla on paljon parempi olla, mun mieli on niin paljon virkeämpi. Ja se johtuu ihan varmasti siitä, että mä pääsin johonkin. Koti on paras paikka, mutta mä tarvin sitä maisemanvaihdosta. Kysyinkin heti kotiin tultua mieheltä, mihinkäs seuraavaksi lähdetään?

Mikä saa teidät ns. "heräämään eloon"?
Ihanaa alkavaa viikonloppua♥