Hiuskuorinta shampoo ja hiusmaski The Body Shopilta

Mun piti perinteisesti tilata kesäkuukausiksi jokin kauneusboxi, mutta tänä vuonna päätin ihan säästösyistä skipata sen perinteen. Vähäsen harmittaa, sillä mä oon joka kesä nauttinut yllätysboxien availusta, niistä postailusta ja niiden tuotteiden kokeilusta ihan kamalasti. Siksi annoinkin itselleni luvan tilata jotain pientä muuta mieleistä, joka ei ihan niin arvokas ole, mitä ne yllätysboxit ovat. Ja ne mieleiset jutut valitsin tietysti The Body Shopilta.



Hiuskuorinta shampoo on aika uus juttu mulle. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran kauneusblogeja lukiessani tuossa olisko kevät-talvella, jos oikein muistan. Päätin heti, että sellaista mä vielä joskus haluan testata. Nyt sitten Body Shopilta löytyikin mun suosikki sarjaltani, Fuji Green Tealta tämä tuote. Hiusmaskit taas on mulle aika tuttuja juttuja, mutta ihan muodon vuoksi halusin tilata sitten itselleni senkin.



Fuji Green Tea kuorintashampoo on sellanen "luksusta arkeen" tuote, sellaisen fiiliksen mä siitä sain, kun tällä sai kuorittua päänahan samalla hiuksia pestessä. Mä rakastan Fuji Green Tea- sarjaa Body Shopilta ja se on yks mun lemppari ollut jo monta vuotta. Oon ehkä joskus aiemminkin maininnut blogissa, että sen tuoksu on mulle aika nostalginen. Nimittäin ennen vanhaa, monta vuotta sitten Finnairin savetit tuoksuivat mun mielestäni ihan samalta. Lisäksi mä vaan rakastan raikkaita tuoksuja kosmetiikassa kuin kosmetiikassa, joten olin todella iloinen kuorintashampoosta, joka on just tätä sarjaa.

Tää on pesuteholtaan ihan todella hyvä ja kuorintarakeet shampoossa ovat aika luksusta. Oon kokeillut tätä jo pariin otteeseen ja esimerkiksi viime pesukerralla mulla oli ollut vähän pidempi pesuväli kuin ennen. Mun tukkani rasvoittuu aika helposti, kun mulle laitetaan vain vaaleita raitoja hiuksiin, eli alla on oma väri - oon huomannut sen vaikuttavan aika paljon siihen, kuinka nopeasti hiukseni rasvoittuu. Lisäksi meillä oli helteet. Eniwei, viime pesulla tämä ei edes vaahdonnut paljoa ja mietin jo peseväni hiukset toiseen otteeseen. Päätin kuitenkin kokeilla ja tää tehosi ihan loistavasti siitä huolimatta.

Pesun jälkeen hiuksiin jää sellainen todella nahkea pinta, ihan kuin hiukset olisivat kuivuneet. Voisin verrata kunnon blondauksen jälkeiseen fiilikseen, purukumitukka u know. Eli itse suosittelen kyllä hiusmaskin tai hyvän hoitoaineen käyttöä tämän jälkeen. Niitähän multa löytyy, mutta halusin testata jotain hiusmaskia ihan Body Shopin valikoimasta.



Banaani hiusmaski oli mulle ensimmäinen banaani-sarjan tuote ikinä. Mä en rehellisesti oo tästä kummemmin välittänyt, sillä tuoksu on hitusen tunkkainen mun makuuni. Tehtiin kutienkin keväällä siskon kanssa yhteystilaus ja hänkin tilasi tätä, joten mä halusin kokeilla sitä myös. Ryhmäpaineet. No ei tämä sittenkään niin pahalle tuoksunut.

Anyway tää nyt ei sinänsä kovasti eronnut muista hiusmaskeista, mitä oon kokeillut. Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä mä mieluummin jättäisin tuon Fuji Green Tean tuoksun mun tukkaani, vaikka ei tämäkään pahaa ole. Tää tuoksuu kuivassa tukassa kohtalaisen hyvin, vaikka pesun jälkeen levitän vielä hiusöljyn.

Teho on hyvä, tukka tuntuu ihanan sileältä ja maski syväkosteuttaa hiukset hyvin. Mä en kyllä huomaa ikinä eroa missään hiusmaskeissa tai hoito-aineissa. Paitsi jotkut jättää sen tosi lähmäisen tunteen hiusten tyveen. Tyveen en tätä levittäisi juurikin siksi, että siihen jää helposti se lähmäinen tunne ja tukka näyttäisi rasvoittuvan sitten päivässä. Mä tosin jätän aina hoitoaineen kuin hiusmaskin levittämättä ihan siihen hiusten tyveen, sillä oman pään rasva auttaa ihan riittävästi pitämään tyven kunnossa.

Oletteko te kokeilleet vielä hiuskuorinta shampoota?

Mikä sarja on teidän ehdoton lemppari Body Shopilta?

Pitäiskö vaan lopettaa?

Pitäiskö vaan lopettaa? Tämä ajatus on pyörinyt nyt kuukauden päivät mun mielessäni blogin suhteen. Oikeastaan se pyöri koko kevään, mutta nyt tämä on käynyt ajatuksissani lähes päivittäin. Mä en koskaan olisi uskonut, että puntaroin tällaista asiaa näin vakavissani, koska tää on mulle todella antoisa ja rakas harrastus. Harrastus, joka kuitenkin maksaa. Maksan koko ajan omasta domainista, sekä flickr- kuvapalvelusta, jotta saan blogiini kuvat hyvälaatuisena. Tuo on ehkä se suurin syy, miksi mä harkitsen lopettavani, vaikka eihän näihin sinänsä vuodessa kulu paljoa yhtään rahaa. Oon nykyään kuitenkin tosi säästeliäs ihan senkin vuoksi, että oon äitiyslomalla ja ajattelin pitää meidän jäbän kotosalla ihan tammikuuhun asti.



Toisaalta se voi myös olla tää vaihe, mitä ollaan eletty pitkään. Ja noh kesä, korona-kevät, äitiys, kuukauden etuajassa syntynyt vauveli... Kesäisin mä nyt muutenkin oon vähemmän bloggaillut, joten en uskaltaisi lyödä näin suurta päätöstä lukkoon aikana, jolloin en muutenkaan oo tämän 7 blogivuoden aikana bloggaillut paljoa, vaan postauksia on tullut vähemmän.

Lisäksi saan hyvin harvoin apua asujen kuvauksiin ja nykyään musta tuntuu pahalle edes pyytää ketään ottamaan kuvia. Tuntuu, että musta on ihan hirmuisen paljon vaivaa, vaikka kuvaushommissa kestää hyvin vähän aikaa. Mies kuitenkin yrittää ja haluaa avittaa mua tässä niin paljon kuin mahdollista, mikä on ihana.

Mun ajatus on myös käynyt monesti siinä, että nyt kun oon äiti, niin voinko mä edes blogata? Etenkin tästä aiheesta. Hitto mä tiedän monia äitibloggaajia, eli toisalta tuo ajatus kuulostaa ihan omassakin päässä tosi naurettavalta. Tottakai mä voin. Äitibloggaajiahan on ihan älyttömästi, he bloggaa perheestä. Perhebloggaaja musta ei tuu, mutta tiedän myös äitejä, jotka bloggaa sitten muodista ja muustakin. Mutta minun blogini.. Asuja ja matkustelua. Niistä on mun blogi tehty. Matkoja ei oo eikä hetkeen tuu tämän korona-tilanteen takia. Asuissa taas monesti mietin "voinko mä nyt tällaista asua pistää kun mä oon äiti". Oon ehkä hukannut itseni. Tai mä olen hukannut itseni ja itse asiassa taisin tajuta sen tätä kirjoittaessa ihan oikeasti kunnolla ja myöntää sen itselleni.



Se lopetus on kuitenkin ihan järkyttävän iso kynnys. Tää on kuitenkin mun elämässäni enää se ainoa asia, mikä on se mun oma harrastus. En harrasta mitään muuta. Siksi oon miettinyt myös ihan älytömän paljon sitä, että kannattaako mun lopettaa, kun tää on ainoa mun ihan oma juttu. Ja loppu peleissä joka kerta, nytkin kun raapustin tän postauksen, mun intoni kasvaa. Mä oon innoissani tästä.

Mä tuskin tulen lopettamaan, mutta asia on pyörinyt ja pyörii varmasti edelleen pitkälti mielessä. Lisäksi tää hiljaisuus kommenttiboxissa verrattuna vuosien takaiseen on tosi kurjaa. Tilastoista nään, että mulla on lukijoita. Bloglovinin kautta on kevään aikan tullut ihan todella paljon lisää seuraajia. Mutta se vuorovaikutus on niin kovin tärkeää mulle. Tiedän, etten itsekään ennätä enää muihin kommentoida paljoa, ja se kyllä harmittaa vietävästi.



Mä nyt näissä hormonihuuruissa päätin tulla purkamaan nää mun ajatuksen ihan tänne teillekin, vaikka blogin lopettaminen ei oo tällä viikolla käynyt mielessä läheskään yhtä useesti, kuin esimerkiksi viime viikolla. Diipimpää ajatusta on kuitenkin välillä ihan hauska jakaa tännekin, vaikka yritän pitää blogin positiivisena paikkana.

Ens kerralla lupaan taas vähän kivempia juttuja. Ehkä sitä vaan tympii tää, kun ei oo oikein saanut tehtyä mitään maailman tilanteen vuoksi ja tälleen tuoreena äitinä ajatukset on välillä vähän synkkiä ihan vaan, koska se kuuluu asiaan. Tää juhannusviikon alku on kuitenkin ollut taas todella kiva ja elämä on ollut ihanaa.

Aurinkoista Juhannus viikon jatkoa! Pitäkää kiva Juhannus ja olkaahan varovaisia♥
Palaan seuraavaksi blogin pariin parin kivan hiustuotteen kanssa, joten pysykää kuulolla tästä pelottavasta vuodatuksestani huolimatta!

Sunnuntain luottoasu ja kesähöpinää

BOMBER GINA TRICOT

TUBE TOP BIKBOK

PANTS ONLY

BAG GUESS

BALLERINAS MICHAEL KORS

Jopas venähti viimeisimmästä postauksesta aikaa. Tässähän tuli kesä siinä välissä, sillä luonto heräsi ihan yhtäkkiä ja joka paikassa on ihanan vihreää ja siellä täällä näkee ihanaa kukkaloistoa. Sen vuoksi tässä koneella ei sitten ole tullut istuttuakaan, kun säät ovat olleet mitä ihanimmat! Ulkona on siis tullut viihdyttyä ihan kunnolla. Ollaan käyty miehen kanssa yhdessä pitkillä vaunulenkeillä riippuen miten poju viihtyy rattaissa. Ollaan käyty ihan liikaa jäätelöllä ja torillakin on tullut viihdyttyä pariin otteeseen.



Mun olis tehnyt mieli monesti napata kannettava ja istahtaa kahvikupin kanssa tuohon meidän parvekkeelle postailemaan. Mä sain kovat traumat tässä pari viikkoa sitten, kun ihan jäätävän näköinen hämppis viihtyi siellä. Sitä ennen istuin rauhassa kahvilla siinä, kunnes se kirjaimellisesti ilmestyi mun nenäni eteen. Sen jälkeen en siellä sitten oo viihtynytkään. Yleensä menneinä kesinä oon päässyt parissa päivässä yli näistä tilanteista, mutta nyt en jostain syystä pääse yli enkä ympäri tuosta. Oispa ihan vaan terassi missä olla!

Olishan niitä hämähäkkejä tietty siinä terassillakin, mutta kun meidän parveke on aika pieni, se on betoninen suurimmaksi osaksi ja kaiken lisäksi se on lasitettu, joten se tuntuu aikamoiselta kopilta ja ajatus siellä olevista hämähäkeistä niin pienessä tilassa puistattaa mua ihan hulluna - eikä se auta, vaikka parvekkeen lasitukset olis auki. Tuntuu, että pelkään joka päivä vain enemmän niitä ja voin olla jo varma, että mulla on jonkinlainen fobia, kun ahdistuskohtaus ei oo kaukana, jos sellainen veijari hyppää mun tielleni tai on vaan samassa huoneessa.



Mä kaipaisin nyt näin kesän alettua ihan hulluna mökkielämää. Olispa ihana istahtaa järvi- tai lampimaisemaan ja rentoutua. Se nyt ei kuitenkaan oo mahdollista, sillä pitkälle matkalle tuon meidän jäbän kanssa ei kehtaa lähteä, sillä hän ei yhtään viihdy autossa. Ajatus siitä, että nyt vietetään Juhannuskin kaupungissa, on vähän kurjaa. Eri asia jos olis se oma ihana piha, mutta kun eletään kerrostalossa. Kesäisin on vähän kurjaa tää kerrostalo elämä rehellisesti sanottuna.



Kuvissa vilahtaa nyt rento lookki, mikä on ollut useana sunnuntaipäivänä käytössä. Sanoisinko, että tästä on muodustunut mun sunnuntain luottoasu. Nuo housut ovat jo parisen vuotta vanhat, housujen kuvio on aivan ihastuttava ja housut ovat ihanan ilmavat sellaisiin perus viileähköihin, mutta silti melko lämpimiin Suomen kesäpäiviin. Lisäksi tuubitopit ovat näemmä tehneet paluun, joten tilasin keväällä tuon saman topin kolmessa eri värissä. Bombertakki päälle viileän tuulen vuoksi. Kenkiä ja laukkua voi vaihdella fiiliksen mukaan.

Mitäs teille kuuluu?