Apua, se on Anonyymilta!

Alkaako teitäkin jännittää, kun huomaatte saaneenne kommentin anonyymiltä? Miksi anonyymi kommentit ovat leimautunut mulla ikäväksi kommentoijaksi?

Viimein pääsin julkaisemaan teille aiheesta, joka on on jälleen kerran ollut mielenpäällä pitkään. Nimittäin anonyymit kommentit! Tämä postaus on saanut alkunsa jo muutamia vuosia sitten, kun tätä oli enemmän liikenteessä. Omalta osaltani pahin on onneksi loppunut.

Anonyymin "tähtäimessä"

Minä sain alkuaikoina paljon anonyymi kommentteja, muutamia ihania, mutta myös ilkeitä ja naljailevia. Sen vuoksi mulle on jäänyt ehken mielenpäälle se, että jos huomaan anonyymi kommentin, niin ajatukseni ovat heti sellaiset, että "mitä nyt taas, ei varmaan mitään hyvää". Siis totta kai ne voi olla hyvää ja useat saamani nykyään ovatkin - ne ovat hyvää tai rakentavaa palautetta. Silti joka kerta pelkään tsekata kommentin, jos huomaan sen tulleen anonyymilta, vaikka ne pahimmat naljailut alkaakin olla taakse jäänyttä.

Olen saanut sellaista, mikä jonkun mielestä varmaan pitäisi julkaista, mutta itse en ole samaa mieltä ja jätän sen julkaisematta. Nälviminen on aina nälvimistä, eikä mitään rakentavaa ja mä huomaan jos kommentista paistaa suoraan sanottuna se pelkkä vittuilu. Ja sitähän mulle aikoinaan tuli. Kommentissa ei ole mitään rakentavaa, jos siinä nälvitään bloggaajan ulkonäköä tai kehoa. Jokaisen aikuisen ihmisen luulisi tietävän, että rakentavan palautteen - annettiin se sitten tosielämässä tai netissä - voi antaa aina asiallisesti.

Kenenkään ei tarvi sietää moista, VAIKKA kirjoitat blogia ja tuot itseäsi esille, se ei ole syy siihen, että sua saa ruveta ihan vain ajankuluksi morkkaamaan. Toki ymmärrän, että se pitää muistaa jos tuo itseään "julki". Kritiikki on kestettävä, mutta hemmetti kun sen kritiikinkin voi antaa ystävällisesti. Ja arvatkaapa, ne mitkä annetaan ystävällisesti, otetaan myös enemmän tosissaan.

Kuinka sain sen loppumaan?

Mulla oli tosiaan aika, jolloin sain paljon törkyä - se oli ehkä siellä alkuvaiheessa vuonna 2014. Sellaista, missä haluttiin nimenomaan saada vain mulle huono fiilis. Otin hetkeksi aikaa anonyymi mahdollisuuden pois. Miksi? Koska en halunnut täyttää joka tekstini kommenttiosiota negatiivisuudella. Itse ainakin jonkun blogissa kommenttien seasta luetut tahalliset, naljailevat ja alentavat sättimiset saa minutkin voimaan pahoin. Ja se teksti, mistä olin juuri tullut hyvälle tuulelle, oli siitä hyväntuulisuus sitten kaukana, koska sain lukea pelkkää vittuilua kommenttiosiossa. Mulla tulee suoraan sanottuna siitä tosi paha mieli toisen bloggaajan puolesta.

Tietysti haluan ja halusin silloinkin antaa mahdollisuuden mukaville kommenteille ja kunnolliselle kritiikille, eli pistin anonyymi kommentit taas mahdolliseksi parin viikon päästä siitä, kun sen mahdollisuuden olin ottanut pois. Siihen loppuikin se, mutta ihan vain hetkeksi tietysti.

Vieläkin käyn kommentit lävitse, en ole tosin sen yhden ainoan kerran jälkeen ottanut anonyymi-kommentti mahdollisuutta pois, mutta tarkistan tosiaan itse kommentit. Ketään tuskin kiinnostaa mitkään kommentit, joissa parilla sanalla sanotaan että "luulin sua 50 vuotiaaks" ja perässä on monta XD:tä - joka oli mun mielestä silloin aikoinaan nelisen vuotta sitten hyvinkin huvittava kommentti, sillä mua luultiin aina muutamia vuosia nuoremmaksi mitä oikeesti olin, joten sori, ei mennyt läpi. Jotkut naljailevat aiheuttaa oikeastikin huumoria päivääni - kuten tuo, että minäkö näytän viiskymppiseltä, hha joo - mutta oikeasti, raja kaikella.



Bloggaaja ei saa sanoa takaisin

Tätä mä en vaan millään ymmärrä. Tietenkin saa, jos kommentti on täynnä pelkkää vittuilua ja selvää nälvimistä. Kuten jo aiemmin sanoin, kenenkään ei tarvi sietää sellaista, vaikka kuinka pistät itseäsi esille blogissa. Siihen aikaan kun mä sain törkyä, en sanonut vastaan, sillä mulle sanottiin, että bloggaajan tulee pitää pää kylmänä. Mutta faktahan on se, että kaikki palautteet ja risut voi antaa kauniisti, miksi mun täytyisi pitää pintani jos joku haluaa selvästi vaan vittuilla ja aiheuttaa mulle paskaa oloa?

Mä olen luonteeltani sellainen persoona, joka pistää tosielämässäkin takaisin. Jos esitän täällä jotain muuta, niin huijaan teitä ja itseäni, vaikkakin vaan siellä kommenttiosiossa. Siellähän se keskustelu käydään, ei tää oo aito blogi, jos puhun vaan tekstissä aidosti, mutta kommentti-osiossa en ja alistun siellä suulliseen sättimiseen, vaikken sitä tekisi face to face.

Ihan sama tosielämässäkin, reklamaatiot voi antaa asiallisesti, eikä niin, että molemmille jää siitä paska fiilis. Sellainen on oikeasti vain naiivia. En tietenkään lähtisi tai lähde koskaan sanalliseen tappeluun kommenteissa, vaan ilmaisen asiani yhden kommentin voimin ja jätän asian siihen, koska en myöskään halua tuhlata aikaani lapsellisiin sanasotiin.



Mä olen saanut palautteita. Siis kehittäviä ja rakentavia, joista oon ottanut opikseni ja ollut kiitollinen kommentoijalle. Se oli oikeasti nätisti ilmaistu, rakentava palaute. Yhdestä tein jopa postauksenkin aikoinaan, sillä siinä pohdittiin täyttä asiaa ja otin siitä kiinni: Palautteet bloggaajille - ne ovat tärkeitä.

Mulla tulee kommentit sähköpostilla, nykyään jos huomaan anonyymikommentin, alkaa toki mua vähän jännittämään. Välillä tulee pelkkää hölmöilyä, mutta suurimmaksi osaksi sitä hyvää. Meillä kaikilla on lähiympäristössä ihmisiä, jotka eivät vaan pidä meistä. Ei ole kovin hankala arvata sellaisten kommenttien lähettäjää, koska harva täysin vieras ihminen vaivautuu sellaiseen. Eihän sitä tietenkään ihan täysin tiedä kuka, sillä mä nyt ainakin oon kerännyt monia vihaisia ihmisiä perääni, hhe. Toki löytyy varmasti niitäkin, jotka ei tunne ja trollaa, mutta suurimmaksi osaksi, tuskin!

Mitä mieltä te olette näistä asioista?

Jännittääkö anonyymikommentit sua?

Lue myös: Voiko mies ja nainen olla ystäviä? , Täytyykö joka postauksen olla tarkasti suunniteltu? , Kärsiikö ostospostauksia enää tehdä? , Älä tuomitse ulkonäön perusteella

Punainen kietaisumekko

Hat H&M

Jacket Jacqueline de Yong

Dress BikBok

Bag Michael Kors

Shoes Dinsko

Tässä on niiiiin mun kevään lemppari kokonaisuus! Asu on koottu tuon mun ensimmäisen kietaisumekkoni ympärille. Jo mekon ostaessa osasin koota mielessäni tämän kokonaisuuden, mietin jo sovituskopissa kokonaisuuksia tämän ympärille. Mulla oli myös ostohetkellä mielessä kesälle ja syksylle kokonaisuus, jossa mekko on. Tosin mun syksyn ja kevään kokonaisuudet ei paljoa eroa toisistaan, mutta ei se haittaa. Tyylillä leikittely onkin parasta, kun samoja vaatteita voi käyttää eri asusteiden kanssa ja näin ollen saada aikaan erinäköisiä kokonaisuuksia.



Mä en vaan millään haluaisi luopua nilkkureista ja vaihtaa tennareihin. Mä haluan pysyä vielä nilkkureissa, kun ne on kuitenkin naiselliset, kun niissä on vähän korkoa. Mulla ei oo keväälle muuta kun tennareita, joten en saa niiden avulla asuihin sitä naisellista ja tyttömäistä silausta ja pientä korkoa. Tähänkään kokonaisuuteen mulla ei olisi mitään keväisiä tyttömäisiä kenkiä.

Noh, onneksi nilkkurit menee alkukeväästäkin. Tää on muuten hyvin outoa, sillä yleensä oon ollut innolla vaihtamassa nilkkurit tennareihin mahdollisimman pian. Eilen taisin ekaa kertaa pistää kuitenkin jo Converset jalkaan, joten nilkkurit saa aivan varmasti lähipäivinä, veikkaisin että jo tässä pääsiäisen aikaan, pistää kaappiin.



Tuulisella säällä kietaisumekko ei ole mikään paras mahdollinen, kuten nyt kellohelmaiset hameet ylipäätään. Tuona päivänä ei tuulta ollut kovin paljoa, mutta puuskalla sai pitää helmoista kiinni. Nyt pitäisi kyllä ostaa sellaiset minishortsit jotta vilautteluvaaraa ei tulisi, etenkin kun oon niin paljon alkanut pitämään lyhykäisiä liehuvia hameita ja mekkoja.



Mekon bongasin muuten jälleen kerran töissä ollessa ja pitihän se vastapäisestä liikkeestä hakea. Funtsin kovasti ostanko tämän, sillä sovituskopissa huomasin tämän olevan kietaisumekko, jota en oo ennenkään ostanut sen omituisuuden vuoksi. Silti tykästyin tähän kovasti ja mukaanhan se lähti. Näytin kotona miehelle innoissani mekon ja hän kysyi, että eikö tuo ole aamutakki. Njaah.. Antaa olla.



Pääsiäinen alkaakin varmasti osalla jo tänään, mä taas olen koko alkuviikon vapaillut ja mun pääsiäiseni menee töissä. Hieman ehdin jo fiilistellä, että olisin vapailla pääsiäisen tänä vuonna, mutta toisin kuitenkin kävi. Onneksi edes sunnuntain saan olla vapaalla, jospa saataisiin polkaistua grillikausi käyntiin perheen kanssa! Ihanaa pääsiäistä kaikille ♥

Tykkäättekö te kietaisumekoista?

Mitä mieltä olette asukokonaisuudesta?

Kööpenhaminan parhaat

Ajattelin, että kolme postausta riittäisi tuosta meidän parin päivän Kööpenhaminan reissusta, mutta enhän mä voi olla jakamatta niitä Köpiksen parhaita paloja vielä näiden kolmen muun postauksen lisäksi. Aina näissä matkapostauksissa käy näin. No eniwei moni teistä toivoo matkapostauksia aina paljon ja te jotka ette, skipatkaa! How easy is that.

Tosiaan ensiksi jaoin reissukuulumisia vähän postauksessa Pieni katsaus Kööpenhaminaan ja Kööpenhamina 1/2 postauksessa kerroin pähkinänkuoressa meidän ekasta päivästä, kun taas Kööpenhamina 2/2 oli meidän toinen päivä pähkinänkuoressa. Haluan silti jakaa vielä muutamia pieniä juttuja meidän reissultamme, mitkä jäivät erityisesti mieleen ja mitä on hankala näihin kahteen edelliseen postaukseen ujuttaa.



Pubit ja terassit
Aivan ihana tunnelma. Yleensä kaupunkilomilla juostaan pää kolmantena jalkana, mutta täällä osasimme myös istahtaa alas ja nauttia lomasta. Harmi ettei samantyylisiä pubeja löydy ihan täältä meiltä Kuopiosta. Kesäisin taas nuo terassit olisivat varmasti täynnä, mutta niissä olisi silti fiilis kohdillaan.



Puisto-alueet
Keskikaupungissa kierreltiin hurjan paljon, mutta se ei ollut sellaista betoniviidakkoa, sillä kulman takaa saattoi löytyä aina aivan ihania puistoalueita. Eniten mieleeni jäi Rosenborgin linnan puistoalue, johon eksyttiin ihan vahingossa.



Vesistö
Taisinkin mainita jo ekassa postauksessa, että tykkäsin kovasti siitä että vesi oli läsnä niin useassa paikkaa. Tällaiset satamakaupungit ovat mun mieleeni.



Nyhavn satama-alue
Siis se ihan must see- nähtävyys Köpikseen mennessä. Se satama-alue, jossa nököttää ne kuuluisat värikkäät talot rivissä. Se oli kyllä upea ilmestys, mutta eniten mua kiehtoi se ravintolapaljous ja satama-fiilis siellä. Me istuttiin ainakin tunteroinen siellä yhdellä terassilla. Aurinko lämmitti ja ihmiset vaan hengaili.



Ostoskeskukset
Me käytiin kahdessa ostoskeskuksessa. Field's ostari oli vähän pidemmällä ja sinne me huristeltiin taxilla yksi ilta. Nyhavnin satama-alueelta me käveltiin sitten Fisketorvetin ostarille ihan rantaviivaa pitkin ja se oli upeaa. Aurinko paistoi ja vaikka tuulikin, niin siinä veden rajassa oli mukava kävellä, vaikka matkakin oli vähän pidempi. Näissä kahdessa oli tosiaan ketjuliikkeitä, perus Zara, H&M, Gina Tricot etc. Samat, mitä löytää Strogetin ostoskadulta. Illum jäi sitten ensikertaan, se taas taitaa olla enemmän Stockmannin ja Sokoksen tyyppinen tavaratalo, joka kuulemma kannattaa nähdä. Pari uutuutta mulla tarttui mukaan, ne näkyvät varmasti keväämmällä asupostauksissa!



Pyöräilijät
Ihanaa, kuinka täällä pyörät on se juttu. Kuten mainitsin jo yhdessä postauksessa, itse en ehkä oo pyöräihminen ja jättäisin sen pois, mutta silti se oli hauska katsella sitä menoa ja meininkiä. Täällä sitä paitsi toimii tuo pyöräily, sillä heillä on ihan oma pyörätiensä ja niillä he pysyvät. Tuntuu, että muualla täytyy varoa, mutta täällä kaupungissa sitä tunnetta ei tullut. Sivuteille harvemmin näkyy pyöräilijöitä, he menevät niillä tarkoitetuilla kaduilla ja reiteillä. Kööpenhaminassa pyöräkulttuuri toimii!



Espressohouse
Mun lemppari kahvila löytyi lähes JOKA nurkalta! Käytiinkin nappaamassa tarvittaessa kahvit aina matkaan tai pysähdyttiin ihan herkuttelemaan.



Oikeasti voisin sanoa Köpiksen olevan ehkä enemmän kesäkaupunki, mutta siellä viihtyy ehdottomasti myös keväällä. Kevät näkyi kuitenkin tuossa maaliskuun lopulla jo paljon, mutta puissa ei ollut esimerkiksi lehtiä vielä. Kaikesta huolimatta oli ihana pistäytyä meidän talvilomalla tuolla muualla Euroopassa, jossa kevät on aina askeleen edellä.

Mitkä on sun parhaat Köpiksessä?

Oikein keväistä ja aurinkoista maanantaita!

Sporty zebra vibes

Coat Vila

Beanie, shirt, jeans Gina Tricot

Sneakers Nike

Backpack Michael Kors

Nyt mäkin sorruin siihen. Nimittäin mustavalkoisiin Niken vapaa-ajan kenkiin! Mä pitkään pohdiskelin tätä muoti-ilmiötä ja itse en jostain syystä osannut oikein sanoa, pidänkö tästä vai en. Silti mä ostin itselleni ennen Köpiksen reissua nämä ja voin sanoa, että reissussa ollessa en katunut ostopäätöstä enkä sitä, etten muita kenkiä ottanut reissulle. Mun silmiini mustavalkoiset lenkkarit ja kamelinvärinen villakangastakki on aina näyttänyt jotenkin tosi kivalle!

Itse pidän kovasti tästä asukokonaisuudesta ja tällä mä olin pipoa lukuun ottamatta Kööpenhaminassakin. Asukuvat oli tarkoitus ottaa ihan Kööpenhaminassa, mutta ei jostain syystä osattu pysähtyä niitä ottamaan, vaikka kuvauspaikkoja oli siellä lähes joka nurkalla. Pipoa mulla ei ollut tosiaan mukana ja voin sanoa, että kadutti. Olisi pitänyt napata sekin matkaan, sillä ulkona kierrellessä kylmä tuuli tuntui kylmältä, kun siellä ulkona oli lähes koko ajan. Näiden lisäksi multa löytyi ohuempi huivi, jonka tilalle ostin myöhemmin paksumman huivin reissun aikana.





Musta nää niket tuo kivaa sporttisuutta asukokonaisuuksiin. Silti tyylilyylinä voin sanoa, että harvoihin asuihin nämä kengät kuitenkaan tulen yhdistämään. Mulla taitanee olla tämän takin lisäksi yksi toinen kevät- ja syystakki, jonka kanssa nämä kengät käyvät. Muuten mennään vielä peurs nilkkureilla.

Ostin itse asiassa nämä kengät ihan sitä varten, että keväisin, kesäisin ja syksyisin kuljen yhdellä bussilla töihin ja kävelyä tulee sellainen 20 minuuttia vielä ja halusin nimenomaan hyvät kävelykengät. Silti nämä valikoitui vielä Köpiksen reissulle, jossa oli tarkoitus kävellä. Lisäksi näitä tosiaan voi käyttää ihan arkisissa asuissa, johon haluaa sporttista ilmettä ja laittaa just sellaisina päivinä kun kävelyä on vähän enemmän luvassa. Tuonakin päivänä veimme Elävään Kauppaan muutaman tavaran kiertoon ja sen jälkeen lähdimme kahvittelun kautta ruokakaupoille - sellaisia juttuja, joissa hyvät kengät on must.




Mitä tuohon seepra paitaan taas tulee. Oon niiiiiin rakastunut siihen! Siis tuohan oli ostos helmikuiselle firman pikkujouluristeilyille, jossa teemana oli mustavalkoinen ja me oltiin päästä varpaisiin seeproja. Paita ei oo kuitenkaan siitä huolimatta jäänyt käyttämättä, oon käyttänyt sitä jo niin monta kertaa, että kangas alkaa kulahtaa ja nukkaantua.

Mulla on saman kuosiset housutkin vielä tallessa, ne ovat tiukat leveälahkeiset pöksyt, jotka ovat tällä hetkellä IN ja mä ajattelin, että olispa hauska käyttää niitä ehkä kesällä. Vaikka siis ovathan ne ehkä VÄHÄN överit ja julkisilla paikoilla tulee varmasti herättämään hilpeyttä niin positiiviseen kuin negatiiviseen suuntaankin - koska hei me ollaan Kuopiossa ja täällä persoonallisuutta ja silloin tällöin ihan muoti-ilmitöitäkin katsotaan kieroon. Ja veikkaan ettei mun mies lähde mun kanssa mihinkään, jos mulla on ne jalassa.



Alkuviikko on kulunut rattoisasti vapailla. Mä koukutuin Madeleide McCannin katomisesta kertovaan dokkariin, joka löytyy siis Netflixistä. Sitä on hypetetty kovasti sosiaalisessa mediassa ja mä aloin toissapäivänä sitä itsekin seuraamaan. Mua kiinnostaa älyttömästi tuollaiset dokkarit, vaikka ne sattuu sydämeen ihan hulluna.

Ennen sitä dokkaria katsoin Pretty little Liars: The Perfectionists sarjan kolme jaksoa, jotka näkyvät siis HBO:ssa ja voin sanoa, että jatkan varmasti senkin sarjan seuraamista, vaikka mun mielestä se sarja ei oo kyllä mitään ilman niitä perus näyttelijöitä! Tuo on kuitenkin taas sellainen sarja, jossa saa myös tyyli inspiraatiota! Kuten on ihan aito PLL ja esimerkiksi Gossip Girl.

Kohta myös päästään miehen kanssa katsomaan GOTin vika kausi, voivoi ei keväisin pitäis nököttää nokka kiinni telkkarissa... Onneks takatalvi iski ja oon voinut hyvällä omatunnolla vapaapäiväni viettää vielä sohvannurkassa. Mihin sarjaan te ootte nyt koukuttuneet?

Mitä mieltä te ootte tästä lookista?

Mustavalko Niket tai lenkkarit asuissa ylipäätään, Hot or Not?

Kööpenhamina 2/2

Noniin, toinen postaus Kööpenhaminasta olisi tässä ja mä en taas malta olla hössöttämättä seuraavasta matkakohteesta miehelle, kun käyn näitä kuvia ja matkaa läpi. Mä haluaisin hillitä itseni tässä asiassa, etenkin kun nykyään se lentäminenkin on noussut ilmastonmuutoksen osalta näin pinnalle negatiivisessa mielessä. Jospa mä vaan voisin edes muutaman kuukauden olla haikailematta muualle ja ihailla vaikka menneiden reissujen kuvia ja Aurinkomatkojen sivujen antimia. No haastavaa, mutta yritellään!

Kööpenhaminan toinen päivä meille meni aikalailla kaupungin kiertelyyn, mutta ennätimme käymään myös parissa ostoskeskuksessa. Lähdimme ajoissa tiistai aamuna jälleen Stroget ostoskatua pitkin kävelemään ja tällä kertaa meillä oli tähtäimessä Rundetårn eli pyöreä torni. Se oli tosiaan Kööpenhaminassa sellainen korkea paikka, mihin aina haluan kaupunkilomilla. Se, että näet kaupungin korkealta yläilmoista, kiehtoo jotenkin todella paljon, vaikka saatan kärsiä vähän korkeanpaikankammosta.





Rundetårniin kipuaminen oli vähän eri, mihin yleensä on tottunut näköalapaikkoihin mennessä. Yleensä sitä huristellaan hissillä monen metrin korkeuteen tosin esimerkiksi Vatikaanissa kupoliin käveltiin myös mutta tässä käveltiin ihan itse pyöreätä tornia ylös päin huipulle saakka. Siinä meinasi pää mennä vähän pyörälle, vaikka loivasti siitä saikin ylöspäin mentyä. Pääsymaksu sisään taisi olla joku 25 tanskan kruunua. Näköalat 36 metrin korkeudesta olivat jälleen aika mahtavat, joka paikassa se kaupunki on niin erilainen ja kiehtova.



Nyhavnin satama-alueelle lähdettiin heti Rundetårnin jälkeen. Kierreltiin sinne tiemme vähän sieltä sun täältä, että näimme muutakin kaupunkia ja törmäsimme matkan aikana aika vaikuttavan näköiseen Roseborgin linnaan. Puisto kyseisen linnan edessä oli myös melkoisen kaunis. Joka kerta kun kävelimme jonkin puistoalueen ohi, sanoin ihan ääneen, että kuinka kaunis tämä olisikaan kesällä.



Nyhvan oli mun lemppari. Siellä oli tosiaan fiilis kohdillaan ja kevät kunnolla havaittavissa. Siellä istuskelivat jo ihmiset terassilla ja näin ollen mekin saatiin terassikausi auki, kun istahdettiin ottamaan siinä yhdet virkistävät. Aurinko porotti ja siihen ei tuuli päässyt, joten lämmin siinä oikeasti oli istuskella. Sinä päivänä oli luvattu +6 astetta, mutta siinä auringossa tuntui oikeasti reilusti yli kymmeneltäkin asteelta.



Ihailtuamme Nyhavnin satama-aluetta, päätimme ottaa seuraavaksi kohteeksemme Fisketorvet ostoskeskuksen ja sinne suuntaan kävelimme aivan vesistön rajaa pitkin. Pääsimme kävelemään myös aikamoisen työmaa-alueen vierestä ja sillä alueella ei tainnut olla mitään muuta kuin jotain toimistorakennuksia sun muita. Aika hiljainen alue. Matkalla törmäsimme myös johonkin muuhun linnamaiseen rakennukseen, joka oli valtava ja sen pihamaalla oli myös ravirata. Yritin etsiä sitä kartalta, mutten löytänyt sen nimeä. Viimeisessä kuvassa kuitenkin näette!

Iltasella käväistiin eräässä toisessa ostoskeskuksessa, joka ei ihan siinä keskustassa ollut. Sekin oli valtava ja kierreltävää riitti. Sen jälkeen käväistiin illastamassa aivan meidän hotellin nurkilla. Sinä iltana oli hyvinkin kiva fiilis siitä, että seuraavana päivänä päästään kotiin - en oo ikinä oottanut reissuilla vielä kotiinlähtöä innolla - nimittäin se meidän hotellihuoneeseen meno iltaisin oli aina vain inhottavampaa.

Saatan vähän liioitella, ei se nyt niin kamala ollut.. Kyllä tässä kuitenkin huomasi oikeasti sen, kuinka suuri merkitys sillä yöpymispaikalla voikaan olla, vaikka yleensä sanon että siellä käy vain nukkumassa. Nyt se sitten todistettiin. Jos on epämiellyttävä hotelli, niin ei sinne edes tekisi mieli mennä nukkumaan. Hotellin ja yöpymispaikan tärkeys on yksityiskohtaista, ja minä pidän sitä todella tärkeänä.




Tivoli oli myös mun must see- listalla, mutta enhän mä tajunnut, ettei se ole auki vielä tähän aikaan vuodesta. Se taitaa avautua nyt huhtikuussa, jos oikein muistan. Petyin hivenen, kun meidän hotelli oli ihan siinä vieressä ja ajateltiin, että lähtöpäivänä ennätettäisiin käydä vilkaisemassa se alue, kun meillä lähti lento vasta iltapäivästä.

Jäipähän sitten nähtävää ensikerrallekin. Eli tosiaan Tivoli ja jokiristeily ovat ne ensi kerran jutut. Heitin jo äidilleni ehdotuksen, että mitäs jos mentäisiin hänen synttäriensä kunniaksi Köpikseen heinäkuussa. Sitten heitin myös puoliläpällä Lissabonin ja valehtelematta Barcelonakin kävi mielessä. Ai kamala, ehkä pysytään siinä Köpiksessä... Tai saa nyt nähdä lähdetäänkö mihinkään. Alan jo itsekin väsyä tähän ainaiseen hössöttämiseen matkustelun suhteen.

Mikä kohde osoittautui teidän suosikiksenne Kööpenhaminassa?
Aurinkoista ja keväistä sunnuntaita!

Raitahaalari

Hat H&M

Jacket Vila

Jumpsuit BikBok

Bag Michael Kors

Shoes Dinsko

Mä oon halunnut yhdistää tän haalarin viime syksystä asti nahkatakkiin, mutta en ehtinyt ja nyt ei ihan vielä oo sellasia kelejä. Ajattelinpa kokeilla tätä nyt sitten villakangastakin kanssa, kun oon nähnyt kaduilla paljon leveälahkeisia housuja ja pidempiä villakangastakkeja. Yleensä vielä päällä on ollut Niken mustavalkoiset lenkkarit, mutta niitä en itse tähän mielinyt yhdistää. Nilkkurit ne olla pitää.

Mä haluaisin tosiaan kovasti kokeilla nilkkuri-nahkatakki-yhdistelmää tän haalarin kanssa, mutta saa nähdä joutaako nilkkurit kohta kaappiin ja alkaako tennarikelit. Nahkatakin kanssa tämä haalari pääsisi enemmän nimittäin oikeuksiinsa, koska tämä villakangastakki peittää kuitenkin puolet tästä haalarista, jonka ympärille kokosin koko asun.



Vierastin vähän myös leveälahkeisien housujen ja nilkkureiden yhdistämistä. Mä en muutenkaan oo kova leveiden lahkeiden ystävä ja en osaa käyttää niitä, mutta tässä on nilkkapituiset lahkeet joten tää haalari on aina mennyt sen takia. Oon kuitenkin pitänyt tätä tennareiden kanssa, joten nilkka näkyy.

Nilkkureiden kanssa nilkka ei taas näy niin paljoa, joten tuntui että asukokonaisuus on liian "ilmava" kun ihoa ei näy paljoa yhtään ja takkikin on pitkä. Oon tosiaan tottunut että joko ylä- tai alaosa on tiukka eli vartalonmyötäistä, mutta tässä kaikki oli niin sanotusti rentoa. Silti tykkään kovasti! Sitä kannattaa tosiaan välillä poiketa omalta mukavuusalueelta.




Kuvia katsoessa ja muokatessa mietiskelin kuinka paljon parempi tämäkin asu olisi ollut ilman tuota huivia. Se siis lähti tähän lookkiin mukaan ihan vahingossa, sillä repäisin sen lähtiessä vaaterekiltä roikkumasta ja heitin kaulaan nopeasti. Huivi on ehkä vähän liikaa.




Kevät on täällä, joten nyt saa ruveta odottelemaan innolla kesää ja sen rientoja. Okei, odotellaan sitä keväänkin rientoja yhtälailla ja muistetaan elellä hetkessä! Varattiin kuitenkin jo helmikuun lopussa Juhannukselle mökki paljuineen, Tahkolle suunnataan siis tänäkin vuonna ja samalla suunnitelmalla mennään kuin viime vuonna - mökki on vaan eri. Oon seurannut mökkejä sieltä ja kaikki meidän kriteereihin perustuvat olivat alkaneet olla varattuja Juhannukselle, joten siksi näin kiire. Ihana kuitenkin, että mun lemppari juhlan suunnitelmat on jo lukkoon lyöty!

Mietin kovasti tosiaan ostaako festareille lippua vaiko ei, kun Tahkon Juhannuksen artistikattaus on mun mielestäni melko laimea tänä vuonna ja lippujen hinnat tietysti jälleen korkeammat. Sain kuitenkin synttärilahjaksi mieheltä ja meidän ystävältä 3 päivän lipun Tahkolle, joten eiköhän sinne festareille olla sitten menossa, ihan mahtavaa miten mä yllätyin siitä lahjasta, kiitos.



Aloiteltiin muuten katomaan Game of Thronesia about kuukausi sitten ja koukutuin siihen täysin! En oo katsonut sitä koskaan aiemmin, sillä olen kuullut sen olevan mulle liian raaka, mutta oon tainnut saada hieman kestävyyttä sellaisten asioiden suhteen, vaikka välillä pitää silmät sulkea, hhe. Saatiinkin kaikki 7 kautta katsottua siis kuukauden sisään ja perjantaina katseltiin vika jakso. Mä kun aattelin että kausi 8 ehtisi ilmestyä ennen kun saadaan kaikki kaudet läpi, mutta kuinkas kävikään.

Sarjavinkkiä kehiin! Voisin suositella Netflixistä The Last Kingdom- sarjaa, jos tykkäätte Game of Thronesista. The Last Kingdomissa juonenkäänteet ovat oikeasti hyviä ja ikinä ei voi arvata mitä tapahtuu, yleensä kun kaikki tuntuu olevan sarjoissa aika arvattavissa. Todella onnistunut sarja, neloskautta odotellessa!

Mitä mieltä olette asusta?

Onko muita, jotka ovat lyöneet jo Juhannus suunnitelmat lukkoon?