No nyt tätä pohdintaa tulee kyllä multa koko ajan, toivottavasti ette kyllästy! Tämä vaan lojui luonnoksissa ja mun piti julkaista tää jo aiemmin, mutta olin niin epävarma jälleen mun tekstistä, että jäin luonnosteluvaiheeseen. No mutta hei, kiitos kommenteistanne postaukseen
Täytyykö joka postauksen olla tarkasti suunniteltu? koska sen pohtiminen ja teidän kommenttinne sai muhun rohkeutta, nyt on pakko pistää tämä teksti maailmalle. Sopivasti Ystävänpäiväkin on tänään, että sain päivään sopivan aiheen ulos.
Anyway aiheeseen, tämän postauksen julkaisuun keräsin tosiaan ihan hirmuisesti rohkeutta, mun on pakko tulla purkamaan ja pohtimaan kyseistä aihetta teidän kanssanne. Kyseinen aihe on ollut mulla mielenpäällä ihan tuolta kesästä 2018 asti, sillä tää on käynyt todella lähellä minua ja vieläpä ihan harmittavan moneen otteeseen. Eli siis ikuinen kinkkinen kysymys,
voiko mies ja nainen olla ystäviä?
Se on täysin mahdollista, mutta mä en ymmärrä miksi niin usea ihminen, etenkin
anteeksi yleistys täällä Suomessa, ei ymmärrä moista asiaa, jonka pitäisi olla jo ihan selvä juttu nykypäivänä. Mun tekisi mieli sanoa Suomen jokaiselle ihmiselle, että katsokaa sarja
Frendit. Siinä on kolme naista ja kolme miestä ja se ystävyys on ihan hemmetin ihanaa, sellaista mitä jokaisen täytyisi kokea. Okei, myönnettäköön että siinäkin tietyt asiat menee miten menee, ja suhteilta ei voi välttyä, mutta silti siinä on se ystävyys jopa naisten ja miesten välillä jotain todella upeaa, mitä jokaisen tulisi joskus kokea. Se on ihan mahtavaa!
Mä itse olen liikkunut aina enemmän miesporukassa, vaikka oli ja on mulla naisporukkaakin. Olen liikkunut koko elämäni ajan vapaa-ajalla kuitenkin suurimmaksi osaksi miesten kun naisten seurassa. Esimerkkinä ala-asteella vapaa-aikanani pyörin lähes ainoana tyttönä kadullani asuvien poikien kanssa. Ylä-asteella olin usein poikien poppoossa, kunnes amiska-aikoina osasin ottaa ystäviä laajemmin. Tällä hetkellä mulla on myös mies- kuin naispuolisia ystäviä, mutta suurimmaksi osaksi liikun miesten poppoossa. Onhan mulla aina, koko elämäni ajan ollut naispuolisiakin ystäviä, yksiä tai kaksia, mutta ne kaikki ovat syystä tai toisesta lopahtaneet - yllätyksiltä ei ole voinut välttyä tai muuten vain elämä on sitten kuljettanut ihan eri suuntiin.
Miesten kanssa on ehkä hivenen rennompaa ja osaa saman tien olla oma itsensä, meininki on ehkä sellainen rennon letkee koko ajan. Ei ole juonintaa tai selän takana paskan jauhantaa, mihin ehkä naisporukassa ollessa usein törmää. Olen toki todistanut, että sellaisia naispoppoita löytyy, joissa tällaisia ei sen kummemmin ole ja olenkin onnellinen heistä. Olen myös todistanut miesten juoruilun taidon ja paskan jauhamisen - en siis sano, etteikö sitä voisi olla miestenkin kesken, mutta en ole törmännyt siihen niin usein.
Se on niin inhottavaa, että esimerkiksi minut ymmärretään aivan väärin, kun tulee niin hyvin toimeen miesystävien kanssa. En halua ehkä sen suuremmin avata asiaa, mutta juoruiluilta ja ihme syyllistyksiltä ei voi välttyä, koska aina siinä ollaan nainen ja mies. Ihmiset alkaa analysoimaan herkästi muiden ihmissuhteita, kannattaa pysähtyä hetkeksi ennen siihen syyllistymistä. Mä voin toki alkaa analysoimaan niiden ihmisten ihmissuhteita, jotka alkaa analysoimaan mun omiani, mutta mä tiedän, että ei siinä ole mitään järkeä, koska enhän mä tiedä todellisia puolia.
Mä tietysti tiedän, että mä saatan itse aiheuttaa nämä luulot. Asioita, juoruja ja mielipiteitä kuuleekin just niiltä, jotka mua ei ehkä tunne. Mä olen luonteeltani äänekäs, sosiaalinen ja ehkä hyvinkin tuttavallinen
en kuitenkaan käy iholle ja tuttavallinen etenkin sellaisille, jotka on mulle oikeasti läheisiä. Halaan mielelläni mun läheisiä, saatan pyytää halia, kulutan tanssilattiaa miespuolisten ystävien kanssa ihan ystävätanssimielessä, joten se voi antaa musta naisena sellaisen kuvan tuntemattomien silmiin. Ja hei, olen parisuhteessa ja tämä kaikki on mun miehelleni fine
ja meillä onkin miehen kanssa samat ystävät, sama "porukka".
Naispuolisilta ystäviltä kuulee aina sitä, kuinka heillä on joku nainen jonka kanssa voi istahtaa sohvalle ja ottaa lasin viiniä, tehdään ruokaa, soitellaan pitkiä puheluita ja pohditaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Mullapa on sellainen miespuolinen ystävä
joka on myös mieheni todella hyvä ystävä. Kyllä sitä voi tehdä myös miehen kanssa. Mä voin ottaa lasin viiniä ja istahtaa pleikkarin ääreen, heittää typerää läppää, ottaa blogikuvia, leivotaan yhdessä tai tehdään ruokaa ihan koko poppoolla. Vetovoimaa löytyy, muttei mitään romanttista. Ja se on ihan tosi.
Älkää ikinä vetäkö omia johtopäätöksiä, jos ette tiedä tarinaa sen takaa. Kannattaa ehkä katsoa avoimemmin, eikä heti olettaa sitä, että koska kyseessä on nyt mies ja nainen, niin eihän se voi olla mitään muuta, kun just sitä.
Haluan myös tähän loppuun linkata postauksen, jossa kerron lisää ystävyydestä. Julkaisin sen vuonna 2017 jolloin olin blogiyhteisössä, eli
Mitä on aito ystävyys? käykäähän lukaisemassa se näin ystävänpäivän kunniaksi! Silloin sain kommentteihin paljon ihanaa pohdintaa ja harmittaa etten saanut niitä tänne bloggeriin mukaan.
Mitä mieltä te olette aiheesta?
Kuka on teidän sydänystävä?
OIKEIN KAUNISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!
Lue myös: Älä tuomitse ulkonäön perusteella