Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuinka onnistun kokomustassa asussa - Asu pilkkusukkiksilla

all-black-outfit  
FUR COAT BIKBOK
HAT&KNIT&TIGHTS H&M
SKIRT BERSHKA
BAG MICHAEL KORS
OVER KNEE BOOTS DINSKO

all black outfit with fur coat

Ihanaa alkanutta vuotta 2021 tänne bloginkin puolelle! Joulun jälkeen se vuosi aina vaihtuu ihan todella nopeasti ja mulla olikin melkoisen menevä loppuvuosi, joten aikaa istahtaa blogin ääreen ei ollut. Se oli ihan hyvää harjoitusta, sillä nyt alkoi meilläkin sitten arki ja aamu kuuden herätykset. Arki-elämä muuttui täysin, kun itsensä lisäksi joutuu hoitamaan myös pienen ihmisen tarpeet ennen töihin lähtöä ja viemään meidän mini päiväkotiin.

Kertoilinkin aiemmin täällä, että lähden kouluttautumaan täysin uusiin hommiin. Viikot tuleekin menemään aikalailla varmaan kynsihommien ja niiden harjoittelun parissa ja viikonloppuisin menen vielä tarjoiluhommiin - toki viikolla teen silloin tällöin pari vuoroa ihan tarjoiluhommissakin. Näin mennään ainakin tammikuun alku, mutta eihän sitä joka päivä loputtomiin jaksa, joten jossain vaiheessa pakko höllätä. Ai kauhee, että tuli melkoinen ero päiviin. Enää ei hörpitä aamukahvia rauhassa, tai niin rauhassa kuin pienen lapsen kanssa vaan voi tehdä. Oon todella iloinen, että arki alkoi, sillä mua meinasi väsyttää päivisin kovasti, vaikka meidän päiviin mahtuikin rutiineja, touhuja ja tohelluksia kotonakin ollessa. On se pidemmän päälle raskasta olla vain ja ainoastaan kotona tekemättä silleensä töitä.

kokomusta asukokonaisuus
kokomusta asu
pilkkusukkahousut kokomusta asu

Mitä asuun tulee, nää kuvat räpsiäistiin vielä viime vuoden puolella, olisko ollut vielä ihan joulukuun alussa. Kokomustaa en yleensä pidä tälleen vuoden pimeimpänä aikana, mutta kokosin asun näiden pilkkusukkahousujen ympärille ja nää jotenkin huus mua kokeilemaan kokomustaa.

Kokomusta asukokonaisuus on aina hivenen haastava juttu - niin siis en tiedä teistä, mutta ainakin mulle. Itse onnistun siinä parhaiten yhdistelemällä eri materiaaleja keskenään. Tässäkin löytyy neuletta, karvaturkista ja huopahattua. Nahkahame sopisi tähän kivasti, mutta päädyin kuitenkin kellohelmaiseen perus hamoseen. Yleensä kokomustaa käyttäessä meikin haluan olevan vähän pirteämpi, niinpä punahuulet ovat ihan must, eikä olis paha pinkkikään. Myös luomiväriksi valikoitui aika punertavaa, kuten ehkä kuvista saatatte huomata.

kokomusta asu tekoturkis dot tights outfit
all black everything

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilen asussa pilkkuja. Se ei koskaan oo ollut mun juttu, ja tuskin tätä kuviota tulee usein näkymäänkään muissa, kuin pilkku sukkiksissa. Toisaalta oon alkanut miettimään pilkkumekkoa, sekään ei näyttäisi hullummalta ja jos mieleinen osuisi vastaan, niin miksipä ei. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin varovaisesti pilkkusukkiksiin. 

Multa löytyy myös pilkkusukkikset pienillä pilkuilla ja lähden niitä kokeilemaan seuraavaksi. Kokomusta taitaa kuitenkin jäädä sillä kertaa, taidan jopa odotella kevätpukeutumista jolloin yleensäkin jätän tummat ja murretut värit taka-alalle. Nyt on alkanut kuitenkin pakkaset ja kääriydyn ainoastaan ihanan lämpimiin merinovillasukkiksiin.

asukokonaisuus pilkkusukkahousuilla
all black outfit asu pilkkusukkiksilla

Pidättekö te pilkkukuviosta pukeutumisessa?
Mitenkäs teidän vuosi 2021 on lähtenyt käyntiin? Ollaanko siellä yhtä kiireisiä kun täällä?

Arjesta postaaminen somessa - Miksi blogini ei ole enää lifestyle?

Olette saattaneetkin jo huomata, että bloggailen nykyään lähinnä asuja ja ajatuksia. Blogini oon aina esitellyt lifestylena, mutta sellaisia (ainakaan kunnon lifestyle) postauksia multa ei ole tullut nyt varmaan vuoteen. No tää johtunee nyt tosiaan ihan siitä, että keskityn nyt vain asuihin, pohdintoihin ja ehken silloin tällöin myös kauneus- ja matkailu aiheisiin.

Nimittäin se arki ja arjesta postaaminen somessa, se taitaisi kuitenkin olla nykyään se somettajien juttu? Ihmiset haluavat jakaa ja lukea enemmän arjesta, ja näin ollen kertoa seuraajille, että vaikka elämä somen läpi näyttäis kuinka ihanalta, niin se arki on ihan meillä jokaisella. Lisäksi nopea selailu on lisääntynyt, sillä ihmisillä on nykyään niin kiire. Ei jäädä selailemaan ja ihmettelemään, eikä pysähdytä niin paljon keskustelemaan ja kommentoimaan. 

some ja arki
lifestyle blogista tyyliblogiksi

Lifestyle blogit sisältävät juttuja laidasta laitaan, mutta niissä kerrotaan lähinnä omasta arjesta ja elämästä. Se oli aikoinana ihan todella kivaa, mutta nykyajan blogimaailmassa tuntuu, että sun täytyy lifestyle bloggaajana erottua eduksesi. Nykyään myös instagram on se alusta, jolle suurin osa somevaikuttajista ja ex-bloggaajista ovat siirtyneet ja eikä ihmekään. Siellä se arjen jakaminen esimerkiksi storyn puolella on helpompaa ja ehken rehellisesti sanottuna ainakin mun mielestäni mielenkiintoisempaa, kun blogista luettuna. 

Mun blogini aktiiviset käyttäjät ovat kasvaneet puolella alkuvuoteen verrattuna. Mikä ei tosin näy ulos päin, sillä kommentit ovat vähentyneet hirvittävästi liittyen varmaan juurikin siihen, mitä alussa kirjoitin - ihmisillä on niin kova kiire. Saan instassa esimerkiksi enemmän kommentteja, ja sehän on paljon nopeampi kommentointiin, kuin blogi. Nyt kun olen hiljattain muuttanut myös blogini sisällön muoti- tai sanoisinko tarkemmin tyyliblogiksi, niin en tiedä johtuuko se lukijoiden kasvu tästä muutoksesta. Nimittäin blogit.fi sivustolla siirsin blogini kategoriasta lifestyle kategoriaan muoti ja tuntuu, että liikennettä tulee sieltä nyt sitten enemmän kuin yleensä.

tyyliblogi matkailublogi kuopio
arjen jakaminen somessa

Miksi blogini ei ole enää lifestyle?

Lähinnä siksi, että en koe mun arkeni olevan mielenkiintoista. Etenkin kun perhe-elämä alkoi, niin mua ei edes kiinnosta jakaa perhe-elämä arkea blogissa, eikä itse asiassa missään muuallakaan somessa. Suojelen samalla lastani. Lisäksi se, että se arjen jakaminen tuntuu ihan todella henkilökohtaiselta jutulta. 

Kun aloitin bloggaamaan, jaoin ihan todella paljon itsestäni ja läheisistäni. Mua jollain tapaa kaduttaa se ihan kamalasti, sillä nykyään haluan jakaa mahdolllisimman vähän. Näin ollen en näe edes syytä pitää lifestyleblogia. Lisäksi jaan oikeasti pieniä paloja arjestani (todella harvoin kylläkin) instagramin puolella, sillä se on tosiaan helpompi alusta jakaa niitä pieniäkin arjen juttujani, joita olen valmis someen jakamaan. Totta kai mä kirjoitan silloin tällöin tännekin kuulumisiani elämästä, mutta nekin tulee nykyään kirjoitettua asujen kylkeen ja vieläpä sinne postauksen loppuun hyvin lyhyesti. En jaa samalla tapaa asioita, mitä silloin blogien kulta-aikoina.

arjesta kertominen somessa
arjen jako some

Mikä blogini sitten on?

Kyllä mä luokittelen tämän muoti/tyyliblogiksi. Tarkemmin sanottuna siis tyyliblogi. Tyyliblogi on harvoin missään kategoriana, joten mennään näillä, eli muoti/tyyli blogi. Lisäksi se matkailu. Se aivan ihana matkustelu. Joskus kun sinne maailmalle pääsee, niin tulee varmasti jaettua matkapostauksia ihan hurjan suuri määrä täällä, kuten aina oon reissujemme jälkeen jakanut! Luulisin, että kaiken lisäksi jaan "reissu-arjen" tapahtumia instagramin storyssa, nyt kun olen viimein päässyt sisäistymään siihen. Suojelen silti läheisiäni, enkä aio heitä sen suuremmin sotkea somemaailmaan.

Eli asuja, asuja ja asuja! Niitä tulee ihan varmasti näkymään täällä eniten. Asujen sekaan ujutan varmasti silloin tällöin pieniä kuulumisia pinnalta kuin joskus ehkä myös pintaa syvemmältäkin. Matkustelua, kauneusjuttuja ja pohdintaa tipahtelee tänne myös silloin tällöin, vaikka luokittelen tämän vahvasti tyyliblogiksi. Näillä eväillä tunnen tämän homman taas maistuvan, eikä tarvitse pohtia jatkaako vai eikö jatka.

Minut löytää instagramista @kataaz

arki ja some

Näillä ajatuksilla on lähiaikoina menty! Mitä ajatuksia arjen jakamisesta somessa teissä herättää?
Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille!


Lue myös: Kuoleeko blogit?

Kamelitakki syksyn sävyillä

winter outfit ideas

SCARF VERO MODA
COAT&DRESS VILA
SHOES DR. MARTENS
BAG MICHAEL KORS

maiharit talvella

Talvi, se ihana hankala aika pukeutumisen suhteen. Mä oon todella onnellinen, että meille on tullut valkoinen maa ja ihana pieni lumikerros ja näyttäisi myös siltä, että se on tullut pysyvästi *kopkop*. Mut onhan tää ikävä, että syyspukeutuminen on ohi ja pian pitäisi siirtyä paksumpiin vaatteisiin. Itse asiassa varmaan vuorautua sellaisiin talvitamineisiin, että nenä vaan näkyy. Tää asu kamelitakilla ja syksyn sävyillä on tosiaan syksylle täydellinen kokonaisuus ja alkaa olla melko kylmä pakkasille ja lumelle. 

keltainen huivi ja kamelitakki
asukokonaisuus talvella
kamelitakki talvella

Tää menee kuitenkin hyvin kauppareissuilla ja esimerkiksi kauppakeskusreissuilla (mikäli koronaa ei olisi) talvesta huolimatta. Tämä ainoa kamelitakkini onkin ohut välikausitakki, sillä tässä ei ole vuorta. Kamelitakki on kuitenkin tullut pysyvästi tyyliini, joten olen jo pari talvea harkinnut sellaista talviversiotakin. 

Kamelitakki on aina ajaton ja yksi vaatekaappini kulmakivistä, joten näkisin myös talvisen version olevan hyvin harkittu ostos itselleni. Sitä en kuitenkaan lähde kaupasta metsästämään, sillä suurin osa takeistani on valmistunut Ompelimo Rokitalla ja tulen ihan ehdottomasti talvisen version kamelitakista teetättämään sitä kautta. Tää onkin heti ensimmäinen ostokseni varmasti sitten, kun palaan töihin tammikuussa. Samalla tuen kotimaista käsityötä ja yrittäjää, muistakaahan tällaisena aikana tukea sitä kaikin keinoin!

mekko syksyyn ja talveen
talvi asu
dr martens talvella

Kokonaisuus on tosiaan enemmän syksyyn kuin talveen ja tätä tuli käytettyä tosiaan enemmän silloin, kun lumet eivät olleet vielä maassa. Tämän huomaa myös väreistä - musta, vähän tällainen murretumpi keltainen ja beige(kameli) ovat kyllä ehdottomasti yhdet syksyn sävyt. Ruskassa tää asu olis ollut varmasti kauniimpi, mutta kuvaushetket olivat syksyllä vähän kortilla monien syiden takia. Mut tää luminen maisema on aina parempi, silloin kun lehdet ovat pudonneet puusta!

winter look
talven asukokonaisuus
keltainen huivi
mekko talvella

Tänään on joulukuun toinen päivä ja joulukuu on aina ollut kuukausi, joka menee todella nopeasti. Vuosi alkaa olla pian taputeltu ja joulumood on vahvasti läsnä meillä kotona. Vuoden vaihteessa, heti tammikuun 4. päivä mä lähden takaisin töihin. Vähän karmii ajatus, mutta odotan sinänsä innolla töihin paluuta. Vinkkasin myös viime postauksessa, että tammikuussa tapahtuu jotain ihan tosi huippua. Se tapahtuukin vähän aiemmin, sillä joulukuun puolessa välissä alan myös kouluttautua ihan uusiin hommiin, joten oon siitä enemmän kuin innoissani. 

Pääsen kouluttautumaan viimein työhön, jossa saa käyttää luovuutta, asiakaspalvella, tehdä rauhassa ja työskennellä kauneuden parissa. Tarkemmin tästäkin ajan kanssa! Teen tätä kuitenkin tarjoiluhommien ohella, joten sille en sano kokonaan vielä heihei. Katotaan nyt mihin tää elämä vie, kun ajatkin ovat mitä ovat.

Oikein ihanaa alkanutta joulukuuta kaikille!

Pitkä neulemekko vyöllä

beige neulemekko vyöllä

KNIT DRESS BIKBOK
BELT LINDEX
SHOES DR. MARTENS
BAG MICHAEL KORS

neulemekko vyöllä

Alkusyksy tuntui tänä vuonna ihanan pitkältä ja lämpimältä. Aurinkoisia päiviä ja plussa asteita riitti ihan pitkälle marraskuuhun. Ihan unelma syksy pukeutumisen osalta! Siitä kaikesta huolimatta ennätimme kuvailla vain ja ainoastaan tämän kokonaisuuden tuohon parhaimpaan ruska-aikaan, tää olikin yksi syksyni käytetyin neulemekkolook.

Ostin tämän pitkän neuleen viime syksynä. Raskausmasun takia en saanut kuitenkaan yhdistettyä vyötä, jonka olisin halunnut. Tänä vuonna sain pukea tän pitkän neuleen ihan vyön kanssa. Viileämmillä säillä takkikin päätyi mukaan ja silloin ylle valikoitui nahkatakki, mitä pidin tämän neuleen kanssa viime vuonnakin usein. Viime vuoden lookin voi kurkata täältä.

pitkä neulemekko vyöllä
syksy look

Hiuspannat ovat olleet jo jonkin aikaa ihan hirmuinen hitti, mutta mä en oo käyttänyt normaaleja pantoja aikoihin. Mä en oo ainuttakaan hiuspantaa itselleni hankkinut, mutta kaappien kätköistä löytyy monia vuosia sitten ostettuja pieniä huiveja, joita voin hyödyntää samalla tyylillä. 
Tämä onkin ihan loistava keino heittää hiukset taakse niin, että ne eivät tule eteen, mutta hiukset saavat silti olla vapaasti auki. Tää tyyli menee ehdottomasti jatkoon ja voisinpa muutaman ihan perus hiuspannankin ostaa. Sellaisia, jotka ovat ajattomia ja käyvät moneen lookiin.

pitkä neulemekko asukokonaisuus
syksyn asu neulemekolla

Blogin suhteen olis ihan hirveä polte, mutta kuvia ei valitettavasti nyt olla saatu napsittua, vaikka tällingissä on tullut oltua ja pukeuduttua aikalailla omaan tyyliini. Loppukesästä oli mukavaa, kun työpöydällä törötti aina pari kansiota kuvineen. Säästelin niitä kyllä pitkään aina, etten ihan reaaliajassa julkaissutkaan, kuten tämänkin kanssa. 

Alkuvuodesta toivoisin kovasti sitä, että pääsisi taas kameran eteen useammin. Palaan mammalomalta töihin tammikuussa, joten voisin sanoa, että treenitrikoo ja huppari kombot saavat päätyä ylle vain lenkille lähtiessä ja jumpatessa. Tammikuussa tapahtuu myös jotain ihan todella upeeta, mutta sitä en vielä avaa enempää. Jotain ihan uutta ja mullistavaa tulee kuitenkin tapahtumaan ja oon siitä ihan todella innoissani. 

Toisaalta taas tulee olemaan kädet täynnä hommaa, että saas nähdä mitä kuvailusuunnitelmien käy, sillä äiti-ihmiset eivät repee ihan joka paikkaan. Harrastukset ovat kuitenkin yksi asia, mitä jokaiselle ihmiselle täytyisi edes yksi suoda, joten aikaa yritän repiä jostain.

neulemekko vyö yhdistelmä
neulemekko maihareilla

Meillä on ollut melko kiireinen tää loppusyksykin. Ollaan juhlittua varovaisesti Halloweeniä läheisten ystävien kanssa, kun juhlittu ihan perheiden kera meidän minijäbän 1-vuotissyntymäpäiviä. Yritetty pitää meidän oman pienen perheen kesken yhteisiä viikonloppuja ja iltoja, kuin laitella kotiakin vähän uuteen uskoon. 

Odotan innolla vuodenvaihdetta, vauva-arki on ohi ja meillä on jo pieni taapero. Tammikuu tuntuu jotenkin sellaiselta "uudelta alulta" ja sen vuoksi oon ihan todella avoimesti hyppäämässä tulevaan vuoteen 2021. Toivotaan myös, että maailmakin tulisi näyttämään hivenen valoisammalta tän melko synkän vuoden 2020 jälkeen.

autumn look
autumn vibes

Ennen vuodenvaihdetta ja sen hypetystä haluan kuitenkin rentoutua. Joulufiilis alkaa laskeutua minunkin mieleeni, mikä on todella outo juttu, että se tapahtuu vasta nyt. Parin vuoden ajan oon alkanut joulufiilistellä jo lokakuussa, mutta tänä vuonna sitä kunnon jouluhulluutta ei oo vieläkään näkynyt. No mä veikkaan, että viimeistään kun saadaan pysyvä lumi maahan, niin alan haikailla sitä joulua. Viime viikolla saatiin pariksi päivää valkoinen maa, joten se toi sitä ja eilen nautiskelin ekan kupin glögiäkin, ihanaa! Joko siellä ollaan juotu jo ekat glögit, leivottu ekat piparit ja syöty joulutorttuja? 

dr martens maiharit pascal
syksyn asukokonaisuus
beige neulemekko kokonaisuus

Oikein ihanaa marraskuista viikkoa kaikille!

Synnytys pelkopotilaana

Lupailin kesän lopulla, että jaan hieman kokemuksia ja ajatuksiani synnytykseen liittyen. Synnytys on kokemuksena aika usealle naiselle - etenkin mulle - todella intiimi ja hyvin henkilökohtainen juttu, joten en aio pureutua mihinkään todella todella yksityiskohtaisiin asioihin, vaan jaan pienen pintaraapaisun mun hetkistäni. Lähinnä niitä asioita, joita voisin jakaa yleisesti ihan kenelle vaan.

synnytys pelkopotilaana


Mä olin siis pelkopotilas ja kävin muutamaan kertaan puhumassa pelkopolilla peloistani. Mun ystäväni, joka myös oli pelkopotilas, kehotti lämpimästi käymään pelkopolilla puhumassa peloista. Se oli ainakin auttanut häntä käsittelemään asiaa ja se auttoi oikeasti ihan todella paljon minuakin. 

Mikä siinä sitten pelotti? Ehkä kaikki. Se oli jännittävää, kun olit raskaana ja synnytys on luonnollisesti ihan väistämätön juttu. Mua pelotti piikit, kipu, sektiomahdollisuus, mutta myös alatiesynnytys yleisesti. Mua pelotti myös sairaala ja siellä olo ylipäätään - ja nämä kaikki ovat tietysti ihan väistämätön juttu, kun olet raskaana ja synnytät.

Mua pelotti myös se, etten tiennyt yhtään mitään siitä, miten homma synnytyksessä etenee. Pelkopolilla sain tietää alusta loppuun, kuinka ns "normaali synnytys" etenee, ihan sellaisia pieniä yksityiskohtia myöten. Kaikki synnytykset ovat tietysti erilaisia, eikä niitä voi ennustaa, mutta ne perus jutut. Sen tieto sai mut rauhallisemmaksi asian suhteen, vaikka eihän sitä tiennyt onnistuuko esimerkiksi alatiesynnytys ja eteneekö kaikki normaalisti, kuten mun tapauksessani ei esimerkiksi edennyt normaalisti, vaikka sinänsä mulla "normaali" synnytys olikin.

Lisäksi mulla olis ollut tilaisuus päästä tsekkaamaan synnytyssali, jos olisin halunnut. Sain kuitenkin muutaman linkin, jossa pääsin katsomaan videon synnytykseen valmistautumisesta, joten näin jo siinä suunnilleen millainen tila on. Jos en olisi näitä katsonut, niin olisin mitä ilmeisemmin halunnut käydä tsekkaamassa synnytyssalin ihan livenä.

pelkopotilas synnytyskokemus

Mä oon tosiaan aina pelännyt sairaaloita ja piikkejä. Nämä tiedot oli tietysti lisätty tietoihini ja kätilöt näkivät ne. Mun synnytykseni kesti kauan, ja mulla ehti olla kätilöinä niin yövuoroilaisia, aamuvuorolaisia kuin iltavuorolaisiakin. Olin todella iloinen siitä, että iltavuorolaiset olivat siinä niin sanotussa "h-hetkessä", sillä esimerkiksi ennen heitä olleet kätilöt tuntuivat vähän höseltäviltä ja paniikissa olevilta (mikä varmaan on ihan normaalia, koska olin sektiovalmiudessa), jossa itsellekin tuli tietysti ihan todella epävarma olo. Se vaikuttaa ihan todella paljon, millaiset ihmiset siinä ovat sun kanssa.

synnytys pelkopotilas kokemus


SYNNYTYKSEN JÄLKEEN HUOMATTUA

Synnyttäisin mieluummin uudelleen, kuin olisin raskaana. Näin siskoni sanoi mulle ja komppaan kyllä täysin, nyt kun oon molemmat kokenut! Tietysti kaipaan ajoittain raskaushetkeä, koska se oli niin spesiaalia. Synntys on ihan hemmetin raskas juttu, mutta jo se, että raskaus kesti pidempään ja se oli mulle ihan todella raskasta aikaa kaikkine pahoinovointineen. Joten kyllä, synnyttäisin mieluummin, kun olisin sen 9 kuukautta raskaana.

Kipu unohtuu.
Ja näin mulle sanoi melkein jokainen äitituttuni, kun kerroin heille pelosta. Luin tässä hetki sitten artikkelia, jossa äidit kertoivat synnytyksestään ja itse kivusta - he kuvailivat todella tarkasti, miltä heistä tuntui. Mä en muista kipua, muistan vaan, että en oo kokenut koskaan mitään vastaavaa ja mitään niin kipeetä.

Piikit ei tunnu
. Mua pelotti kovasti piikit, koska oon aina kärsinyt piikkikammosta. Verikokeet ovat pahimpia. Jännitin esimerkiksi epiduraalia aivan hemmetisti, koska tiedän kuinka se homma toimii.. MUTTA siinä tilanteessa ei oikeesti tunne tai tajua mitään pistoja, enkä ehtinyt edes ajatella asiaa. Halusin vaan kaikki mahdolliset piikit ja kivunlievitykset, mitä sain.

Ilokaasu ei auttanut.
Mä en huomannut mitään apua siitä. Tietty se saattoi auttaa, mutta siinä tilassa nyt tuskin tajuaa. Moni on kuulemma ilokaasun jälkeen alkanut naureskelemaan sun muuta, mutta mua ei kyllä paljoo tilanne naurattanut. Lopussa tosin mun piti lopettaa sen käyttö, sillä mulle tuli todella paha olo ja en osannut keskittyä sen kanssa hengittelyyn ja supistuksiin yhtäaikaa.

Kipu loppui kuin seinään.
 Kun vauveli oli maailmassa, kipu loppui saman tien. Olo oli tosi iloinen ja epätodellinen. En oo koskaan kokenut mitään vastaavaa, ihan uskomaton kokemus.

pelkopotilas synnytyskertomus

Iltavuorolaiset olivat tosiaan h-hetkessä mukana ja he olivat lukeneet ennen mun luo tuloa, että kyseessä on pelkopotilas. He odottivat vaikeaa tyyppiä, koska kuulemma useimmat pelkopolilta tulevat ovat todella.. noh.. pelokkaita. Mä sain kovasti kehuja, kuinka superhyvin otin ohjeet vastaan ja kuuntelin. Mä pelkäsin, pelkäsin ihan todella paljon, mutta mä myös luotan ammattilaisiin. Mulla on ihan todella kova arvostus ja luotto heitä kohtaan. Ja ehkä sen asenteen vuoksi osasin olla rentona. 

Pelkäsin ennen sairaaloita ihan älyttömästi. Mutta tästä opin, että sairaala on ihan oikeesti maailman paras paikka silloin, kun ihminen tarvii apua. Ja tiedättekö mitä? Mulla ei oo enää piikkikammoa!

Onko pelkopoli auttanut teidän synnytyspelkoanne?
Jakakaa vapaasti fiiliksiänne yleisesti synnytyksestä kommenttiboxiin, olit synnyttänyt tai et!