Sisällön tarjoaa Blogger.

Mary Kay meikkituotteita

Kiitos ihan hurjan paljon teille jokaiselle, jotka otitte minuun yhteyttä edellisen postaukseni Näin vauva-arkena en tunne itseäni- postauksen jälkeen! Sain ihania kommentteja blogin kommenttiosioon kuin blogin Facebookissakin. Lisäksi aivan ihanaa, miten jotkut otti yhteyttä ihan yksityisviesteilläkin. Tässä taas nähtiin, että mikä juttu on parasta bloggailussa!

Nyt hetkeksi siirrellään kuitenkin äitivauva-jutut sivuun. Tänään haluan kertoa teille vähän meikkijuttuja. Pääsin nimittäin miehen siskon mukaan erääseen Mary Kayn itsenäisen ihonhoitokonsultin meikki-iltaan tässä muutama kuukausi sitten. Mä osaan luomivärileikit omasta mielestäni ihan kohtalaisen hyvin, mutta pohjameikki on aina ollut mulle vähän kysymysmerkki. Oon mennyt aika kevyesti ja helposti pohjameikin kanssa, siihen on kuulunut muun muassa peiteväri, meikkipuuteri, aurinkopuuteri ja poskipuna. Jep. Joten tää ilta valaisi mua ihan hirveesti sen meikkipohjan suhteen.

Mary Kay tarjoaa siis ihan laajan valikoiman ihonhoitotuotteista kosmetiikkaan ja tuoksuihin. Tää oli mulle ihan ennenkuulumaton brändi, mutta mukava oli illan aikana tutustua ja kuulla niin tuotteista kun Mary Kaysta. Kaikki kokeilemani meikkituotteet olivat todella laadukkaan oloisia ja runsaspigmenttisiä ja voisin kuvitella ostavani muitakin tuotteita. Huulipunat ja poskipunat jäivät erityisesti mieleen ja niitä kokeilisin mielenkiinnolla!

mary kay kokemuksia

Mun ei ollut aluksi tarkoitus edes hankkia mitään, mutta testailimme illan aikana lähes jokaisen tuotteen, mitä juhla-meikkiin tulee, niin innostus heräsi. Juhlameikki oli siis se, mikä illan aikana kasvoille luotiin, mutta mä nyt tunnetusti meikkaan arkeen ja juhlaan ihan samalla tavalla, joten en luokittele itse arki- ja juhlameikkiä erikseen. Ilta oli ihanan rento ja virkisti kummasti tätä vauva-arkea! Ja iso plussa siitä, että meille ei missään vaiheessa tuputettu pakolla mitään.

Mukaani tästä meikki-iltamasta lähti puuterinen varjostusväri, highlighter ja CC-voide ja nyt kerron mielelläni vähän tarkemmin tästä kolmikosta!

mary kay kevyt cc voide

Kuten oon jo miljoona kertaa täälläkin maininnut, niin mä en yleensä halua kasvoilleni mitään meikkivoiteita, koska ne tuntuu kasvoilla aina ihan todella raskailta. Lisäksi väri on ollut kasvoilla ihan mitä sattuu ja mikään ei oo sulautunut luonnollisesti mun omaan ihoon. No täällä pääsin testailemaan ammattitaitoisen kanssa, mikä sävy on mun kasvoilleni hyvä. CC-voide on ihanan kevyt ja omaan ihonsävyyni sopiva, joten en voinut olla ostamatta tätä.

Tämä kyseinen CC-voide tuntuu siis erittäin kevyeltä, aivan kuin kasvoilla ei olisi mitään. Peittävyys on aika kevyt, mitä itse pidän erityisen tärkeänä, sillä mun mielestäni se sulautuu paremmin ihoon ja iho näyttää siten luonnolliselta. Voide tasoittaa hyvin ihon epätasaisuudet, mutta huomasin mulla kertyvät vähän ikävästi tuotetta nenänpieliin. Hyvin vähän kuitenkin, joten voin ehkä elää asian kanssa.

Voide kosteuttaa ja suojaa ihoa säteiltä sekä muilta ulkoisilta haitoilta. Käytän itse kivipuuteria, mutta sille voin sanoa heihei, kunhan saan vanhan kulutettua - nimittäin tuon CC-voiteen päällä kivipuuteri on liian raskas. Koen kuitenkin, että tää pitäis niin sanotusti viimeistellä jollain, joten testiin lähtee jokin irtopuuteri - suosituksia saa heittää kommentti boxiin!

mary kay higlighter varjostusväri

Lisäksi mukaan lähti mattapintainen varjostuspuuteri sävyssä Cocoa sekä mun ihan ENSIMMÄINEN highlighter sävyssä Honey Glow.

Ennen käytin voidemaista varjostusväriä ja siitäkin on ihan älyttömän pitkä aika. Puuterimainen vie kyllä ehdottomasti voiton, sillä se on helpommin häivytettävissä. Highlighterin uskalsin viimein ostaa, sillä sain sen käyttöön hyvin opastusta ja se antaa kyllä ihanaa hehkua kasvoille. En oo ennen tätä perehtynyt lainkaan highlighterin käyttöön, mutta nyt on senkin käyttö suht hyvin hallinnassa! Ja voi kuinka nämä tuotteet tekevätkin pohjameikille ihmeitä! Varjostusväristä sen olen aina tiennyt, mutta highlighter kyllä kruunaa kokonaisuuden.

mary kay meikki

Luomivärit, poskipunat, highligterit ja varjostusvärit myydään yksittäin ja ne ovat käteviä magneettinappeja. Kotelon voi niille ostaa erikseen ja vaihdella siinä vaikka sävyjä mielensä mukaan. Mun mielestä ihan todella näppärää, etenkin jos lähtee reissuamaan ja haluaa tietyt sävyt mukaan. Itse en rasiaa tajunnut tälle highlighterille ja varjostusvärille ostaa, mutta se on vahvasti mielessä parin ihanan sävyisen poskipunan kanssa!

Onko Mary Kay teille tuttu?
Oikein kivaa ja aurinkoista kevättä!

Näin vauva-arkena en tunne itseäni

Ai kauheeta, kun mua pelottaa painaa tuota julkaise- nappulaa. Mä en tiedä, onko tää just sellainen aihe, josta ei saisi puhua. Vai kannattaako tästä nimenomaan puhua avoimesti. Kun mä tulin äidiksi, niin oon tullut ihmisenä ehkä vähän myös varovaisemmaksi. Mitä saa ja mitä ei saa sanoa? Saanko ja voinko sanoa tai edes ajatella niin ja näin, nyt kun olen äiti? Jos mä nyt teen tai sanon tän, niin oonko mä itsekäs, oonko mä huono äiti.

Ajattelin kuitenkin, että tuskin olen ainoa näiden ajatuksieni kanssa. Sanon rehellisesti, etten tunne itseäni itsekseni, nyt kun eletään tätä vauva-arkea. Tarkoittaako se sitä, että en olisi ollut muka valmis äidiksi? Olenko huono äiti? Meneekö tämä "en tunne itseäni"- vaihe ohi? Johtuuko tämä hormoneista? Miksi tunnen näin? Päässä pyörii näitä kysymyksiä, vaikka samaan aikaan tiedän, että tämä vaihe ja nämä ajatukset menevät kyllä ohi.

vauva-arki ajatuksia

Mä oon ollut jo pitkään sellainen nainen, joka RAKASTAA tälläytyä. Mä rakastan meikata ja laittaa tukkaa. Mä rakastan pukeutua ja leikitellä tyylilläni. Rakastan tehdä niitä asioita itseni vuoksi ja ihan vaikka huvikseen. Ihan vaikka en lähde välttämättä mihinkään. Tai vaikka ihan vaan siksi, että lähden ruokakauppaan. Tai vaikka siksi, että otan muutamat kuvat omasta naamasta taikka käydään miehen kanssa kuvailemassa.

No nyt ei ole enää aikaa. Nyt ei ole enää virtaa ja energiaa. Mun energia menee nykyisin ihan kaikkeen muuhun, kuin tällaisiin ehkä joidenkin mielestä "itsekkäisiin hetkiin". Huolehdin yhdestä pienestä avuttomasta ihmisestä. Ja ennen kuin joku alkaa saarnaamaan, kuinka huono äiti olen, kun sanoin noin, niin se pieni avuton ihminen siis tietysti mulle rakkain asia koko maailmassa. Tekisin ja teen kaiken hänen vuoksensa.

Kun vauva nukkuu, miksi en tälläydy silloin? No koska siirryn tv:n ääreen ahmimaan hyviä sarjoja ja syömään herkkuja. Joskus bloggaan ja sitäkin valitettavan harvoin. Teen kotihommia tai jumppaan aina kun vaan jaksan. Ja elämä on parasta sillon, kun saa suklaata ja herkkuja. Voi hemmetti kuinka paljon mun tekee mieli sokeria KOKO AJAN! Jopa karkkia, mitä en ole ties moneen vuoteen syönyt paljoa yhtään, ehkä pari karkkia kuukaudessa jos sitäkään. Suklaa on pop, no niinhän se on aina ollut, mutta nyt sitäkin menee ihan överisti.

ajatuksia vauva-arjesta

Olin lähdössä tässä about kuukausi takaperin, ennen tätä helvetin korona-hässäkkää postauksenkin kirjoitin ennen tätä korona-tilannetta ystävieni kanssa viinille. Niin siis ihan vain pariksi tunniksi istumaan ystävien kanssa Kuopion uusimpaan seurustelumestaan. Ihan vaan aikuisten ystävien kesken. Tietysti ilman vauvaa. Ensimmäistä kertaa. No mitä minä tein? Tälläydyin ihan vimpan päälle, ihan vaan siksi, että nyt sain olla minä ja nyt pääsin muualle, kuin ruokakauppaan tai lenkille. Mieskin kysyi, miksi pitää nyt noin tälläytyä. No ihan vaan siksi, koska mä rakastan sitä, se on minua ja niin edelleen... Muistan myös, kun mies kysyi vuosia sitten, miksi pitää laittautua ruokakauppaan. No hittovie kun mä rakastan laittautua ja pukeutua. Se on yhtä tärkeää mulle, kuin miehelleni auton pesu tai auton laitto.

Voitte sitten varmaan kuvitella, miten vaikeaa on ehkä hyväksyä sitä, etten voi enää tehdä näitä asioita. En voi edes laittautua sinne ruokakauppaan. Tai varmaan voisin, mutta mulla ei riitä energia. Enkä mä vaan pysty siihen, kun pieni rakas itkee. Hän joka tarvitsee minua eniten koko maailmassa, hän haluaa olla sylissä ja minä haluan antaa sitä sylittelyä.

spring look

Nyt mä laittautumisen sijaan vedän aamuisin saman puklun hajuisen hupparin ja samat treenitrikoot. Kuljen lenkkareissa ja tuulitakissa pipo silmillä tuolla ulkona. Ihan hemmetin onnellisena tietysti, mutta tuntuu, että minusta puuttuu nyt puolet. Mä en oo mikään treenitrikoo-tyttö, paitsi tietysti silloin kun menen lenkille tai salille. Haluan hameita ja korkoja. Koroilla en meinaa enää sitä, että aina pitäis olla sitä 15 sentin korkoo, vaan pienikin korko riittää. Mä tiedän, että se on tää vauva-aika vaan. Uskon ja toivon, että pian saan taas olla ihan normiarkena se minä oma itseni täydessä tällingissä. Ylpeenä. Se oma lapsi vierellä. Ja mä oon hyvä äiti sellaisena. Paras äiti mun omalle lapselle.

Niin typerältä kuin se kuulostaakin. Mä en tunne itseäni nyt, kun katson peiliin. MUTTA en vaihtaisi tätä MIHINKÄÄN, tää on parasta. Tää ei tarkoita missään nimessä, etten nauttisi tästä ajasta. Nautin tästä ihan hulluna. Toisaalta toivon, että arki olis pian helpompaa, toisaalta toivon ettei tuo mun pieni kasvais liian nopeesti isoksi. Odotan silti sitä, että saan taas olla kokonainen minä.

Mitä ajatuksia teillä vauva-arkena pyöri mielessä?