Toteutettu yhteistyössä Suomiarvostelut.fi kanssa
sivusto, josta voi helposti lukea eri yrityksien arvoteluja
Tämä on se kysymys, mikä on pyörinyt mielessäni heti, kun maailma sulkeutui koronan myötä. Ja veikkaan, etten ole ainoa. Matkustelun loppuminen on vaikuttanut minuun paljon - itse asiassa paljon enemmän, kuin koskaan osasin edes kuvitella. Olen huomannut olevani paljon paljon väsyneempi, äksympi ja ahdistuneempi ja tiedän sen tasantarkkaan johtuvan siitä, että en ole päässyt lataamaan akkujani muualle.
Se on raastavaa, kun ihmisen yksi tärkein palautumiskeino otetaan pois. Ymmärrän tietysti, että se on ihan minusta kiinni, milloin lähden, kun nythän se olisi jo mahdollista. Mutta ymmärrän myös asian tärkeyden, enkä uskalla vieläkään lähteä mihinkään ulkomaille - hyvä että uskalsin aiemmin liikkua edes vähän kotimaassa. Eilen varattiin hotelli Helsingistä ja ensimmäistä kertaa uskallan liikkua ja mennä hotelliin kotimaassa!
Tämä asia saattaa kuulostaa monien mielestä ihan todella pieneltä, mutta minulle se on iso. Etenkin ne jotka eivät välttämättä käsitä sitä, että en ainoastaan matkustele huvinvuoksi. Matkustelen siksi, että tarvitsen sitä voidakseni hyvin. Sitä voi verrata täysin siihen, että jotkut käyvät esimerkiksi salilla, ryhmäliikunnoissa, metsässä, kalassa, pyöräilemässä, mökillä omassa rauhassa.... listahan jatkuisi. Se on minun tapani palautua arjesta, minun tapani voida hyvin ja jaksaa.
Koko tänä aikana en ole malttanut olla haaveilematta ja selaamatta esimerkiksi Aurinkomatkojen, Finnairin ja Bookingin sivuja. Olen selannut matkailusivuja ihan taukoamatta. Haaveilua ei kannata jättää, haaveita ja unelmia täytyy olla. Nekin auttavat jaksamaan. Ja nyt näiden matkasivujen selailu on vain kasvanut ja kasvanut tämän syksyn myötä. Etenkin kun syksy on aina minulle vuoden raskain aika kaamosmasennuksineen sun muineen. Omalla tavalla saan voimaa myös pelkästä sivujen selailusta, mutta eihän se riitä, kun pitäis päästä lähtemään. Tarvitsen sitä, en vain halua sitä.
Olen onnellinen siitä, että ehkä se alkaa jollain tavalla olemaan nyt realistisempaa - alkaa näkyä niin sanotusti valoa tunnelin päässä ja pian jopa uskaltaa jotain ehkä varata ja lähteä. Mä olen jollain tapaa yrittänyt uskoa, että jo ensi talvena tai kevättalvella pääsisi johonkin. Mitä te olette mieltä? Luulen, että päästäänkin.
Mulla on ystäviä, jotka ovat käyneet jo jossain tai ovat jo varanneet matkan lähitulevaisuuteen. Mulla on käynyt asiakkaita ehostautumassa ja he ovat kertoneet lähtevänsi ihan pian reissuun. Voi kyllä, uskoisin että minäkin olisin pian yksi niistä, jotka voi hyvillä mielin onnellisena nousta koneeseen, joka vie meidät lämpöön tai ihan mihin vaan. Voin kuvitella kuinka onnea täynnä olen, kun saan ensimmäisen reissun ulkomaille varattua tällaisen ajan jälkeen <3
Viimeisin matkamme oli Kööpenhaminaan vuonna 2019 kevättalvella. Tulin aikalailla sen jälkeen raskaaksi ja raskaus itsessään esti minua matkustamasta loppuvuonna. Tai esti ja esti, olisihan sitä voinut, mutta oman oloni takia en siihen kyennyt. Sitten se iski, se perhanan korona.
En malta odottaa, että pääsen varaamaan helppoja pakettimatkoja, jotta saan viedä myös meidän minijäbän ulkomaille. En malta odottaa, että pääsisin varaamaan pelkät lennot ja selaamaan esimerkiksi juurikin Bookingin sivuja (linkki vie suomiarvotelut sivulle, josta voi lukea mm Booking sivuston arvoteluja) ja hotellivalikoimaa jostain.
En malta odottaa, että pääsen odottamaan jotain. Olen täysin hetkessä eläjä ja muistan aina nauttia hetkestä, mutta se voimaannuttaa, jos on varattuna matka johonkin. Se ei tarkoita, ettenkö osaisi elää hetkessä ja odottaisin vain sitä tulevaa reissua. Mutta se antaa voimaa arjen haastaviin hetkiin ja tuottaa itselleni onnentunnetta. Matkalle lähtiessä itse koen olevani lomalla. Pidän mä lomia kotonakin, mutta kotona se kaikki arki on kuitenkin niin vahvasti läsnä. Reissussa saa mahdollisesti istua valmiin aamupalan ääreen, joku muu siivoaa puolestani ja elämä tuntuu huolettomammalta.
Mä olen aika varma, että seuraava syksyn kohde on Kreetan Hania. Haluan uskoa, että pääsemme lähtemään sinne vuoden päästä. Olen selaillut tarjontaa koko tämän syksyn, mutta tänä syksynä ei vielä olla lähdössä. Silti pieni toivonkipinä mulla olisi - haluaisin lähteä tukemaan meidän vakiokohdettamme Teneriffalle. Yle Areenasta katsoin viime vuonna dokkarin Koronasta Kanarialla ja valehtelematta sain katsoa kyynel silmäkulmassa meidän "toisen kotimme" kurjuutta. Jotkin paikat elää turismilla ja mä niin haluaisin lähteä tukemaan niitä kaikkia kohteita vaikka heti.
Teneriffalla meillä on nimenomaan se "toinen koti" ja kutsumme sitä ihan syystä siksi, vaikkei siellä nyt oikeasti meillä ole mitään kotia. Siellä vaan on osa mun sydämestä aika tiukasti ja tällaisen ajan jälkeen sitä toivoisi pääsevänsä sinne. Kuuden tunnin lento kaksi vuotiaan uhmaikäisen kanssa kuitenkin pistää miettimään vähän Kanaria- vaihtoehtoa. Pitkä lento tuntuu hurjalta.
Joko te olette varanneet matkan?
Vai oletteko kenties käyneet jo jossain?
Kaikki ajatukset aiheesta tai aiheen vierestä kommenttiboxiin, keskustellaan <3
