Sisällön tarjoaa Blogger.

Pitkä neulemekko vyöllä

beige neulemekko vyöllä

KNIT DRESS BIKBOK
BELT LINDEX
SHOES DR. MARTENS
BAG MICHAEL KORS

neulemekko vyöllä

Alkusyksy tuntui tänä vuonna ihanan pitkältä ja lämpimältä. Aurinkoisia päiviä ja plussa asteita riitti ihan pitkälle marraskuuhun. Ihan unelma syksy pukeutumisen osalta! Siitä kaikesta huolimatta ennätimme kuvailla vain ja ainoastaan tämän kokonaisuuden tuohon parhaimpaan ruska-aikaan, tää olikin yksi syksyni käytetyin neulemekkolook.

Ostin tämän pitkän neuleen viime syksynä. Raskausmasun takia en saanut kuitenkaan yhdistettyä vyötä, jonka olisin halunnut. Tänä vuonna sain pukea tän pitkän neuleen ihan vyön kanssa. Viileämmillä säillä takkikin päätyi mukaan ja silloin ylle valikoitui nahkatakki, mitä pidin tämän neuleen kanssa viime vuonnakin usein. Viime vuoden lookin voi kurkata täältä.

pitkä neulemekko vyöllä
syksy look

Hiuspannat ovat olleet jo jonkin aikaa ihan hirmuinen hitti, mutta mä en oo käyttänyt normaaleja pantoja aikoihin. Mä en oo ainuttakaan hiuspantaa itselleni hankkinut, mutta kaappien kätköistä löytyy monia vuosia sitten ostettuja pieniä huiveja, joita voin hyödyntää samalla tyylillä. 
Tämä onkin ihan loistava keino heittää hiukset taakse niin, että ne eivät tule eteen, mutta hiukset saavat silti olla vapaasti auki. Tää tyyli menee ehdottomasti jatkoon ja voisinpa muutaman ihan perus hiuspannankin ostaa. Sellaisia, jotka ovat ajattomia ja käyvät moneen lookiin.

pitkä neulemekko asukokonaisuus
syksyn asu neulemekolla

Blogin suhteen olis ihan hirveä polte, mutta kuvia ei valitettavasti nyt olla saatu napsittua, vaikka tällingissä on tullut oltua ja pukeuduttua aikalailla omaan tyyliini. Loppukesästä oli mukavaa, kun työpöydällä törötti aina pari kansiota kuvineen. Säästelin niitä kyllä pitkään aina, etten ihan reaaliajassa julkaissutkaan, kuten tämänkin kanssa. 

Alkuvuodesta toivoisin kovasti sitä, että pääsisi taas kameran eteen useammin. Palaan mammalomalta töihin tammikuussa, joten voisin sanoa, että treenitrikoo ja huppari kombot saavat päätyä ylle vain lenkille lähtiessä ja jumpatessa. Tammikuussa tapahtuu myös jotain ihan todella upeeta, mutta sitä en vielä avaa enempää. Jotain ihan uutta ja mullistavaa tulee kuitenkin tapahtumaan ja oon siitä ihan todella innoissani. 

Toisaalta taas tulee olemaan kädet täynnä hommaa, että saas nähdä mitä kuvailusuunnitelmien käy, sillä äiti-ihmiset eivät repee ihan joka paikkaan. Harrastukset ovat kuitenkin yksi asia, mitä jokaiselle ihmiselle täytyisi edes yksi suoda, joten aikaa yritän repiä jostain.

neulemekko vyö yhdistelmä
neulemekko maihareilla

Meillä on ollut melko kiireinen tää loppusyksykin. Ollaan juhlittua varovaisesti Halloweeniä läheisten ystävien kanssa, kun juhlittu ihan perheiden kera meidän minijäbän 1-vuotissyntymäpäiviä. Yritetty pitää meidän oman pienen perheen kesken yhteisiä viikonloppuja ja iltoja, kuin laitella kotiakin vähän uuteen uskoon. 

Odotan innolla vuodenvaihdetta, vauva-arki on ohi ja meillä on jo pieni taapero. Tammikuu tuntuu jotenkin sellaiselta "uudelta alulta" ja sen vuoksi oon ihan todella avoimesti hyppäämässä tulevaan vuoteen 2021. Toivotaan myös, että maailmakin tulisi näyttämään hivenen valoisammalta tän melko synkän vuoden 2020 jälkeen.

autumn look
autumn vibes

Ennen vuodenvaihdetta ja sen hypetystä haluan kuitenkin rentoutua. Joulufiilis alkaa laskeutua minunkin mieleeni, mikä on todella outo juttu, että se tapahtuu vasta nyt. Parin vuoden ajan oon alkanut joulufiilistellä jo lokakuussa, mutta tänä vuonna sitä kunnon jouluhulluutta ei oo vieläkään näkynyt. No mä veikkaan, että viimeistään kun saadaan pysyvä lumi maahan, niin alan haikailla sitä joulua. Viime viikolla saatiin pariksi päivää valkoinen maa, joten se toi sitä ja eilen nautiskelin ekan kupin glögiäkin, ihanaa! Joko siellä ollaan juotu jo ekat glögit, leivottu ekat piparit ja syöty joulutorttuja? 

dr martens maiharit pascal
syksyn asukokonaisuus
beige neulemekko kokonaisuus

Oikein ihanaa marraskuista viikkoa kaikille!

Synnytys pelkopotilaana

Lupailin kesän lopulla, että jaan hieman kokemuksia ja ajatuksiani synnytykseen liittyen. Synnytys on kokemuksena aika usealle naiselle - etenkin mulle - todella intiimi ja hyvin henkilökohtainen juttu, joten en aio pureutua mihinkään todella todella yksityiskohtaisiin asioihin, vaan jaan pienen pintaraapaisun mun hetkistäni. Lähinnä niitä asioita, joita voisin jakaa yleisesti ihan kenelle vaan.

synnytys pelkopotilaana


Mä olin siis pelkopotilas ja kävin muutamaan kertaan puhumassa pelkopolilla peloistani. Mun ystäväni, joka myös oli pelkopotilas, kehotti lämpimästi käymään pelkopolilla puhumassa peloista. Se oli ainakin auttanut häntä käsittelemään asiaa ja se auttoi oikeasti ihan todella paljon minuakin. 

Mikä siinä sitten pelotti? Ehkä kaikki. Se oli jännittävää, kun olit raskaana ja synnytys on luonnollisesti ihan väistämätön juttu. Mua pelotti piikit, kipu, sektiomahdollisuus, mutta myös alatiesynnytys yleisesti. Mua pelotti myös sairaala ja siellä olo ylipäätään - ja nämä kaikki ovat tietysti ihan väistämätön juttu, kun olet raskaana ja synnytät.

Mua pelotti myös se, etten tiennyt yhtään mitään siitä, miten homma synnytyksessä etenee. Pelkopolilla sain tietää alusta loppuun, kuinka ns "normaali synnytys" etenee, ihan sellaisia pieniä yksityiskohtia myöten. Kaikki synnytykset ovat tietysti erilaisia, eikä niitä voi ennustaa, mutta ne perus jutut. Sen tieto sai mut rauhallisemmaksi asian suhteen, vaikka eihän sitä tiennyt onnistuuko esimerkiksi alatiesynnytys ja eteneekö kaikki normaalisti, kuten mun tapauksessani ei esimerkiksi edennyt normaalisti, vaikka sinänsä mulla "normaali" synnytys olikin.

Lisäksi mulla olis ollut tilaisuus päästä tsekkaamaan synnytyssali, jos olisin halunnut. Sain kuitenkin muutaman linkin, jossa pääsin katsomaan videon synnytykseen valmistautumisesta, joten näin jo siinä suunnilleen millainen tila on. Jos en olisi näitä katsonut, niin olisin mitä ilmeisemmin halunnut käydä tsekkaamassa synnytyssalin ihan livenä.

pelkopotilas synnytyskokemus

Mä oon tosiaan aina pelännyt sairaaloita ja piikkejä. Nämä tiedot oli tietysti lisätty tietoihini ja kätilöt näkivät ne. Mun synnytykseni kesti kauan, ja mulla ehti olla kätilöinä niin yövuoroilaisia, aamuvuorolaisia kuin iltavuorolaisiakin. Olin todella iloinen siitä, että iltavuorolaiset olivat siinä niin sanotussa "h-hetkessä", sillä esimerkiksi ennen heitä olleet kätilöt tuntuivat vähän höseltäviltä ja paniikissa olevilta (mikä varmaan on ihan normaalia, koska olin sektiovalmiudessa), jossa itsellekin tuli tietysti ihan todella epävarma olo. Se vaikuttaa ihan todella paljon, millaiset ihmiset siinä ovat sun kanssa.

synnytys pelkopotilas kokemus


SYNNYTYKSEN JÄLKEEN HUOMATTUA

Synnyttäisin mieluummin uudelleen, kuin olisin raskaana. Näin siskoni sanoi mulle ja komppaan kyllä täysin, nyt kun oon molemmat kokenut! Tietysti kaipaan ajoittain raskaushetkeä, koska se oli niin spesiaalia. Synntys on ihan hemmetin raskas juttu, mutta jo se, että raskaus kesti pidempään ja se oli mulle ihan todella raskasta aikaa kaikkine pahoinovointineen. Joten kyllä, synnyttäisin mieluummin, kun olisin sen 9 kuukautta raskaana.

Kipu unohtuu.
Ja näin mulle sanoi melkein jokainen äitituttuni, kun kerroin heille pelosta. Luin tässä hetki sitten artikkelia, jossa äidit kertoivat synnytyksestään ja itse kivusta - he kuvailivat todella tarkasti, miltä heistä tuntui. Mä en muista kipua, muistan vaan, että en oo kokenut koskaan mitään vastaavaa ja mitään niin kipeetä.

Piikit ei tunnu
. Mua pelotti kovasti piikit, koska oon aina kärsinyt piikkikammosta. Verikokeet ovat pahimpia. Jännitin esimerkiksi epiduraalia aivan hemmetisti, koska tiedän kuinka se homma toimii.. MUTTA siinä tilanteessa ei oikeesti tunne tai tajua mitään pistoja, enkä ehtinyt edes ajatella asiaa. Halusin vaan kaikki mahdolliset piikit ja kivunlievitykset, mitä sain.

Ilokaasu ei auttanut.
Mä en huomannut mitään apua siitä. Tietty se saattoi auttaa, mutta siinä tilassa nyt tuskin tajuaa. Moni on kuulemma ilokaasun jälkeen alkanut naureskelemaan sun muuta, mutta mua ei kyllä paljoo tilanne naurattanut. Lopussa tosin mun piti lopettaa sen käyttö, sillä mulle tuli todella paha olo ja en osannut keskittyä sen kanssa hengittelyyn ja supistuksiin yhtäaikaa.

Kipu loppui kuin seinään.
 Kun vauveli oli maailmassa, kipu loppui saman tien. Olo oli tosi iloinen ja epätodellinen. En oo koskaan kokenut mitään vastaavaa, ihan uskomaton kokemus.

pelkopotilas synnytyskertomus

Iltavuorolaiset olivat tosiaan h-hetkessä mukana ja he olivat lukeneet ennen mun luo tuloa, että kyseessä on pelkopotilas. He odottivat vaikeaa tyyppiä, koska kuulemma useimmat pelkopolilta tulevat ovat todella.. noh.. pelokkaita. Mä sain kovasti kehuja, kuinka superhyvin otin ohjeet vastaan ja kuuntelin. Mä pelkäsin, pelkäsin ihan todella paljon, mutta mä myös luotan ammattilaisiin. Mulla on ihan todella kova arvostus ja luotto heitä kohtaan. Ja ehkä sen asenteen vuoksi osasin olla rentona. 

Pelkäsin ennen sairaaloita ihan älyttömästi. Mutta tästä opin, että sairaala on ihan oikeesti maailman paras paikka silloin, kun ihminen tarvii apua. Ja tiedättekö mitä? Mulla ei oo enää piikkikammoa!

Onko pelkopoli auttanut teidän synnytyspelkoanne?
Jakakaa vapaasti fiiliksiänne yleisesti synnytyksestä kommenttiboxiin, olit synnyttänyt tai et!