Kööpenhamina 1/2

Nyt pääsen viimein kertomaan teille meidän Köpiksen reissusta ihan kunnolla! Mulla oli tarkoitus jakaa tämä postaus jo tiistaina, mutta onneksi muistin, että mä vanhenen ja pistin luonnoksissa olevaa synttäripostausta kehiin. Hyvin se sai katselukertoja, kiitos! Palataanpa kuitenkin meidän Kööpenhaminan reissuun ja mitä ensimmäisenä päivänä tuli koettua.



Me saavuttiin Kööpenhaminaan noin puoli yksi paikallista aikaa. Me olisimme voineet junailla tiemme keskustaan ihan junalla, mutta päätimme silti hypätä taxiin. Junahan olisi ollut mainio, sillä junaan olisi päässyt hyppäämään suoraan Terminaalista 3 ja hotellimme oli kuitenkin ihan keskustan päärautatie-aseman vieressä, mutta me emme jostain syystä osanneet keskittyä tarkastelemaan kunnolla lippu-automaatteja ja millä pääsi minnekin, koska se luki meistä ensikertalaisista tosi epäselvästi niissä.

Menimme siis sieltä mistä aita on matalin. Lähes aina käytämme kyllä ulkomailla mennessä jalkojamme, mutta todella pitkiin matkoihin lähes aina taxia. Näin aika ei mene siihen turhaan junailuun ja päästään suoraan sinne minne täytyykin. Jännä sinänsä, sillä suosin kuitenkin yleensä julkista liikennettä. Ehkä ensikerralla osaa sitten hypätä junaan, kun kohteiden nimet ynnä muut eivät tunnu enää niin vieraalta.



Hotellille päästiin siis erittäin helposti ja taxi maksoi about 250 tanskan kruunua - sama homma kentälle lähtiessäkin, hyppäsimme taxiin ja hinta oli sama. Hotellimme oli tällä kertaa aivan järkyttävä. Varasimme hotellin booking.comin kautta. Yleensä aina mä oon osannut valita bookingin kautta mitä ihanimman hotellin, mutta tällä kertaa pääsimme kuitenkin todistamaan sen, että kuva voi vääristää todellisuutta ihan todella paljon.

Hotelli oli kuitenkin remontissa, joten tiedä sitten onko se remontin jälkeen aivan upea ja oliko bookingin kuvat napattu just sellaisesta remontoidusta huoneesta, missä me ei tosiaan oltu. Meillä oli kuitenkin hyvin etova hotellihuone - joka näytti miehen mielestä ihan motellin huoneelta, ei hotellin - josta olisin halunnut lähteä ihan saman tien. Olimme kuitenkin maksaneet sen jo ennakkoon, sama se kun siellä kävi vain nukkumassa.



Lähdimme lähes heti kiertelemään sitten kaupunkia. Päästiin kuitenkin parisataa metriä eteenpäin kunnes alkoi sataa ja meillähän ei ollut sateenvarjoa matkassa. Sadetta tuli vaakatasossa ja päälle vielä tuuli, joten istahdimme lähimpään pubiin. Katsoimme säätä ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja se näytti, että tunnin päästä pitäisi paistaa aurinko täydeltä sinitaivaalta ja niinhän se teki. Huomaatte postauksen kuvista, kuinka nopeasti sää muuttui, kaikki kuvat on samalta iltapäivältä. Päästiin siis tunnin sisään ihan asiaan ja kiertelemään kaunista, värikästä kaupunkia auringonpaisteessa.



Kööpenhamina on näin turresti sanottuna kunnon pyöräkaupunki, mutta sen mä jo tiesinkin. Kesällä olisi ihana hypätä pyörän selkään ja kiertää kaupunkia sillä. Niin pääsisi nopeasti. Toisaalta olen itse ehkä enemmän kävelijätyyppiä, sillä niin ennättää nähdä ja katsella rauhassa enemmän ja pysähtyä katselemaan upeita maisemia. Mies ihmetteli kovasti sitä pyörien paljoutta ja mä tosiaan täsmensin, että täällä se pyörä on se juttu.




Me ennätettiin tosiaan nähdä ja kokea paljon jo tuona ensimmäisenä päivänä, vaikka päästiin vasta kolmen neljän maissa kunnolla kiertelemään. Lähdettiin melkeinpä heti Stroget- ostoskatua pitkin kävelemään ja ihmettelemään. Päätettiin kesken kävelyn, että suunnataan pieni mereneito patsaalle.

Päädyttiin siinä kävellessä Nyhavn satama-alueen vierelle, mutta se haluttiin jättää seuraavalle päivälle, koska olisi enemmän aikaa istahtaa ihan terassille seuraamaan sitä menoa ja meininkiä. Päädyttiin siis tsekkaamaan pieni merenneitopatsas ja sen lähiympäristö tuona ensimmäisenä päivänä.

Pieni merenneito on mun mielestä ihan todella suloinen nähtävyys, vaikkei se sen kummempi ja suurempi asia olekaan. Alue, missä patsas on, on aivan upea. Mua kehotettiinkin enemmän katselemaan ympärilleen tuolla alueella ja näihän se on. Kannattaa vilkuilla ympärilleen tuolla! Kuumana kesäpäivänä tuolla viihtyisi ihan hengailu- ja piknikmielessäkin, sillä se on oikeasti varsin viehättävää aluetta.

Sopivasti patsasta ihaillessa kaksi joutsenta lipui ruokailemaan patsaan juurelle, toivat kivaa lisätunnelmaa

Kööpenhamina ihastutti jo ensimmäisenä päivänä. Kaikki sellaiset must see- nähtävyydet ovat aika pienellä alueella ja kerkeää nähdä parin päivän reissulla. Värikäs, ihastuttava kaupunki, jossa vesi on läsnä, vanhempaa rakennusta ja rakennelmaa löytyy, mutta vihreitä puistoja on siellä täällä. Minä tykkään.

Oletteko te käyneet Kööpenhaminassa?

Minkälaisen kuvan kaupunki antoi teille heti ensimmäisenä päivänä?

25 x mitä olen oppinut 25 vuodessa

1. Heti kun olet sujut itsesi kanssa ja pidät itsestäsi sellaisena kuin olet, niin osaat arvostaa myös muita ihan eri tavalla.

2. Äiti ja isä ovat aina oikeassa, kuuntele heitä. Harmi vain, etten voi enää omaa isääni kuulla, tai voi kysyä häneltä niitä tuhansia kysymyksiä, mitä mulla vielä olisi ollut. Onneksi tulet uniini välillä ♥

3. Joskus tulee olla itsekäs ja pistää itsensä muiden edelle, vaikka kuinka tahtoisi ajatella aina ensin muita.

4. Mieti ratkaisujasi ja mitä päätät, sillä joudut elämään niiden kanssa koko lopun elämäsi. Menneisyys on aina menneisyyttä ja sanotaan, että sen voi jättää taakse, mutta loppupeleissä se ei koskaan unohdu, vaikka se eteenpäin eläessä sinne kauas jääkin.

5. Jos et ole tyytyväinen itseesi, älä valita siitä koko ajan muille. Sinä itse olet ainoa, joka voi asialle jotain tehdä ja siinä kohtaa valitus ei sinua auta pätkän vertaa.



6. Puhu, sano kaikki ääneen. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä.

7. Jotkut ihmiset ovat julmia, eikä sille asialle voi tehdä yhtään mitään. Jokainen meistä ei kohtele toisia, niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.

8. Unelmien eteen tulee tehdä töitä.

9. Itkeminen ei ole heikkous, se on vahvuus.

10. Elämä tuo mukanaan usein uusia ihmisiä ja osa hyvinkin läheisistä jää matkavarrella pois. Osan kanssa riitaantuu, osa jää matkanvarrelle ihan vain sen vuoksi, koska elämä kuljettaa jostain syystä eri suuntiin. Se on ihan fine, se on elämää ja sen vuoksi ei tarvi kantaa kaunaa.



11. Työ ja huvi kannattaa pitää tietynlaisessa balanssissa, niin elämä on paljon mukavampaa ja stressittömämpää ja näin ollen työ ja muukin arki sujuu paremmin. Tietty välillä saa painaa töissä kuin viimeistä päivää, mutta näin ollen kannattaa sitten muistaa se vapaa-aikakin.

12. Muista ottaa omaa aikaa ja kuunnella itseäsi.

13. Ystävyys- ja parisuhteet ovat kahdenkauppaa. Mihin ikinä elämä viekään ne, se johtuu kahdesta ihmisestä, ei vain toisesta osapuolesta. Älä syytä ikinä vain itseäsi tai vaihtoehtoisesti sitä toista osapuolta. Molempien täytyisi pysähtyä miettimään, että missä itsellä meni vikaan ja miksi tilanne meni siihen, mihin se menikään.

14. Katkeruus vie energiaa ja voimia. Opettele päästämään irti ja antamaan anteeksi.

15. Asioilla on aina tapana järjestyä.



16. Elä niin kuin itse haluat, äläkä elä siten kun muiden mielestä "pitäisi". Esimerkiksi koko amiskan ajan tuli useasta tuutista, että lukio ja yliopisto ovat se ainoa ja oikea vaihtoehto. Nyt olen kuitenkin oppinut, että kaikkien ei tarvitse pitää koulua elämänsä ykkösjuttuna, sillä ammatiksi riittää se normaalikin. Työ, jonka saat sieltä ammattikoulusta! Ja kukaan ei vaan voi väittää tähän vastaan, koska se on fakta, kyllähän niiden koulujen pitäis se niille ihmisille opettaa. ;)

17. Onnellisuus on itse asiassa todella paljon itsestä ja ihan omasta asenteesta kiinni. Jos valitat ja kylvet koko ajan itsesäälissä, on ymmärrettävää että elämä ei näytä valoisalta. Kaiken lisäksi vielä tartutat sen kanssaolijoihin.

18. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen. Älä siis tuputa seuraasi niille, joista huomaat, etteivät he siitä pidä.

19. Älä tuomitse, älä kuuntele juoruja. Jokaisen kannattaa jättää ne ennakkoluulot ja mahdollisten juorujen kuuntelu. Tiesittekö, että juorun kulkiessa eteenpäin, se muuttaa muotoaan jokaisen ihmisen kohdalla, se kehittyy hieman? Tutustu siis ihmiseen itseensä itse, äläkä muiden ihmisten sanomien kautta.



20. Jäikö joku asia tekemättä? No se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

21. Ihmiset ovat erilaisia ja se täytyy yksinkertaisesti hyväksyä. Jokaisen näkökanta tulee huomioida, eikä ole oikeaa tai väärää mielipidettä, ratkaisua tai mitä tahansa. Hyväksy jokainen sellaisenaan ja arvosta ihmisenä, vaikkei ajatusmaailma ja mielipiteet kohtaakaan.

22. Mene ja matkusta silloin kun voit, silloin kun kukaan ei rajoita sinua, sillä myöhemmin se voi olla liian myöhäistä. Myöhemmin sinulla voi olla monta rajoittajaa.

23. Vain puolustamalla itseään voi pärjätä, älä anna kenenkään talloa itseäsi. Samalla mitalla takaisin.

24. Osaa sanoa ei. Jos et osaa, niin opettele.

25. Tässä elämässä otetaan mitä annetaan.



Tosiaan mä täytän tänään huikeat 25 vuotta! Tässä oli siis 25 asiaa mitä olen oppinut 25 vuoden aikana. Mitään unelmiani oman talon ja perheen suhteen ei oo vielä saavutettu, mutta muita unelmia on tullut toteutetuksi ja olen elänyt kerrassaan ihania hetkiä.

Jospa mä kuitenkin ennen kolmenkympin ikää ennättäisin sen omakotitalon ja auton hommata, jos vaikka lapsikin siunaantuisi ja se oma pieni chihu juoksisi meidän tulevalla suurella pihamaalla jossain rauhallisella alueella. Ei mulla mikään kriisi oo, ei... No ei vaan tosiaan otetaan se mitä annetaan, eletään päivä kerrallaan. Unelmia saa ja pitääkin olla, ja ehkä nuo mun suurimmatkin unelmat toteutuu joskus ajallaan, silloin kun on sen aika.

Hyvää synttäriä minä!

Pieni katsaus Kööpenhaminaan

Noniin, nyt sitä ollaan palailtu parin päivän Kööpenhaminan reissulta kotiin ja olo on todella ihana. Lomaa jatketaan tämän loppuviikon yhdessä miehen kanssa ja tuo parin päivän minireissu teki meille molemmille ja ehkä hivenen myös meidän suhteelle hyvää. Vähän muutakin kuin kotona istumista, u know. Päästiin näkemään ja kokemaan jälleen yhdessä uusia maisemia ja uusia kokemuksia.



Ennen Kööpenhaminaan lähtöä multa lähti puolet hiuksista, as you can see. Instagramissa sainkin paljon ihailevia kommentteja, ihana että tekin tykkäsitte mun uudesta freshistä hiuslookista. Olin tosiaan suunnitellut hiusten leikkuuta lyhyeen polkkaan jo pari vuotta, mutten koskaan uskaltautunut siihen, sillä kasvatusprojekti on ollut pitkä. Mä en ymmärrä että miksi mun tukka kasvaa aina yhteen tiettyyn pituuteen ja alkaa sen jälkeen katkeilla. Turhauttavaa. Nyt sainkin sitä muutosta myös hiuksiin ja aij että se tuntuu hyvälle.



Yritin tosiaan ajastella teille tiistaille postausta, jotta blogi ei hiljenisi ihan viikoksi, mutta valitettavasti kuvia ei saatu ja en jaksanut stressata yhtään siitä. Olin vähän kyllästynyt loskalumisadekeliin ja perus arkeen, ja sen vuoksi kameraan tarttuminen oli lähes mahdottomuus ja tympi, tosiaan saatiin irtaannuttua ja nyt tämä kotona oleminen tuntuukin ihan super hyvälle ja voisin lähteä kuvailemana vaikka saman tien.

Loppuviikon aiomme ottaa rennosti. Tietysti lauantaille on luvassa mun 25-vuotissynttärijuhlat. Tai juhlat ja juhlat... Kokoonnutaan istumaan iltaa läheisimpien ystävien kanssa, jotka pääsevät paikalle. Ei sen kummempaa. Vähän leipomista ja juhlatunnelmaa on kuitenkin siis loppuviikolle luvassa.



Alan pikku hiljaa käymään Köpiksen kuvia läpi ja ajattelin jakaa kuvat ja tarinointini kahteen eri postaukseen. Lyhyesti kuitenkin, Kööpenhamina on aivan upea kaupunki ja tykkäsimme molemmat kovasti, aiomme ehdottomasti palata sinne joskus kesäaikaan. Kaupunki on pieni, mutta näkemistä oikeasti riittää.

Hauskaa loppuviikkoa!

Näytepussit käyttöön - Lennolle pelkillä käsimatkatavaroilla

*tuote saatu blogin kautta

Me olemme tosiaan viikon päästä lähdössä Kööpenhaminaan kahdeksi yöksi ja matkustamme ensimmäistä kertaa pelkillä käsimatkatavaroilla. Stressaan pienistä asioista ja tällä kertaa stressaan siis nesteistä, koska olen yksi niistä naisista, joilla on niitä kosmetiikkajuttuja matkassa useampi kuin muutama. Mulla on tietyt rutiinit ja tietysti osa niistä on hankala jättää tekemättä - vaikka en siis saa mun luottotuotteita ja kaikkia aineita mukaan, niin tärkeimmät silti.

Tajusin tässä muutama päivä sitten, että nyt on täydellinen tapa hyödyntää näytepussukat ja napata ne matkaan! Ne eivät paina paljoa mitään ja mahtuvat pieneen tilaan. Kaiken lisäksi niitä ei tarvitse tuoda takaisin. Näytepusseja tulen varmasti jatkossakin hyödyntämään, jos suuntaan jonnekin pelkillä käsimatkatavaroilla!



Sopivasti löysin Mádaran shampoon* ja Mádaran hoitoaineen*. Pyrin pesemään hiukset joka toinen tai joka kolmas päivä, joten tunnen turhaksi raahata jopa matkakoon pulloja nyt mukana, sillä nämä ihan varmasti riittää. Nämä siis olivat oiva pelastus ja uskon näistä riittävän myös miehen päähän. Tietysti näitä tuskin tästä lähin on mulla varastoissa, joten yleensä näille matkoille lähtee kyllä matkakoon shampoo ja hoitsikka, mutta tälle kerralle hyvä ajoitus.

Lisäksi löysin Mádaran Jasmine and Meadowsweet soap* näytepussukan, jossa on siis kosteuttava vartalosaippua. Minulla on näitä pari, joten funtsin tässä ottavani kaksi, sillä en ole varma riittääkö tästä yhdestä kahdelle ihmiselle kahdeksi päiväksi. Uskoisin että kyllä. Ja olen siis tietoinen, että hotelleissa on saippuaa tarjolla, mutta yleensä en pidä niiden hajusta ja käytän mieluummin omiani.



Lisäksi matkaan lähtee Laveran silmänympärysvoide*, mulla on näitä ainakin tämän lisäksi pari vielä jemmassa ja uskon yhdestä pussista riittävän ainakin parille päivää, joten niitä tulee hyödynnettyä muillakin reissuilla. Kasvorasvaakaan mun ei tällä kertaa tarvitse napata matkakoossa mukaan, sillä löysin näytepussukat siihenkin tarpeeseen. Lumenen Hydration Recharge yövoide ja Mossan Youth Defence päivävoide* lähtevät matkaan.



Ripsienpesuaineeni toimii meikinpesuaineena, joten se nyt täytyy ottaa normaalissa koossa mukaan ja sillä saa tosiaan meikit puhdistettua myös kasvoilta. Lisäksi matkaan lähtee normikoossa peiteaine, deodorantti ja hammastahna. Matkakokoina menee hiuslakka, hiusöljy, kasvovesi ja vartalorasva. Eli puolet kosmetiikkatuotteista saan mukaan näytepussukoissa!

Miten te toimitte nesteiden kanssa, jos lähdette lennolle pelkillä käsimatkatavaroilla?
Hyödynnättekö te näytepusseja?

Poncho keväällä

Poncho Vero Moda

Belt BikBok

Knit & Tights H&M

Boots DinSko

Backpack Michael Kors

Siis kevät ja mä puen ylleni pelkkää tummaa vaatetta. Tää on ihme. Yleensä haluan kevään kieppeillä kietoutua kaikkiin ihaniin vaaleisiin sävyihin, mutta lauantaivapaalla aurinko porotti niin kivasti ja plussa asteitakin löytyi, niin halusin pitkästä aikaa heittää mun tumman ponchon ylle, kun kerta tarkeni.

Lunta on vielä niin paljon, että plussa asteista ja auringosta huolimatta vilu voi vielä iskeä, sillä lumihan hohtaa kylmyyttä. Ja näin puolen vuoden sisään viiden flunssan sairastajana en ihan vielä halua unohtaa villasukkia ja lämpöisiä neuleita sekä sitä mahdollisuutta, että kylmyys iskee ja vilustun taas. Tällä tummalla kokonaisuudella kuitenkin tarkeni niin mainiosti, kun aurinko lämmitti.



Tämä poncho on tosiaan vuosia vanha ja edelleen rakastan sen kuosia ja värejä. Yleensä valitsen tämän ylleni syksyllä, sillä tummat sävyt ovat enemmän mieleeni silloin ja ponchot taidetaan muutenkin mieltää enemmän syksyn vaatteiksi. Halusin silti käyttää ponchoa vielä, vaikka ollaan kallistuttu reippaasti kevään puolelle.

Tosin kuvien oton aikaan elettiin vielä helmikuussa ja se on mulle täysin talvikuukausi, niin en voi kieltää, etteikö pihalla ja mun päässäni olis havaittu kevätviboja. Nyt tosin on taas pakkaset, joten kunnon kevätfiilikset ovat siirtyneet ja elelen mielelläni tässä kevättalvessa. Tällainen poncho vaaleana olisi mulle ehkä keväälle parempi vaihtoehto. Valkoista, vaaleanpunaista ja beigeä, siinä olis mun kevään väriunelmat - ehkä se pääsis myös syksyllä käyttöön. Haluan sellaisen.




Mukaan heitin myös repun. Moni paloi halusta nähdä uuden reppuni käytössä ihan asukuvissa ja tässäpä se nyt olisi. Mä jännällä ootan kunnon kevättä, kun haluan ylleni sitä vaaleaa ja pitäis osata yhdistää tämä musta reppu asuun. Mä kyllä onnekseni käytän pitkälle asti vielä nilkkureita, sillä alle 10 asteen en uskalla tennareita vetää jalkaan, joten onneksi kengät ja reppu sopivat sitten yhteen. Totesin muuten tämän lauantaipäivän jälkeen, että ponchon kanssa käy ehkä paremmin laukku kuin reppu.




Meinasin heittää myös pitkästä aikaa huopahatun päähäni, mutta jätin sen sitten kotiin hyllylle. Enkä tiedä enää miksi, koska se olisi sopinut tähän vallan mainiosti! Yleensä yhdistän isolierisen mustan huopahattuni kyseisen ponchon kanssa, mutta nyt olisin laittanut vähän erilaisemman. No, ehkä ensi kerralla.

Pukeudutteko keväisin mieluummin vaaleisiin sävyihin?

Vai onko ihan sama, mitä väriä päältä löytyy?