Sisällön tarjoaa Blogger.

Yhdessä, mutta erikseen - ajatuksia asumisesta

Hei vaan kaikille sinne ruudun toiselle puolen ♥
Blogi on taas ollut suurimmaksi osaksi pinnallista hömppää, joten halusin tulla tasapainottamaan tätä hieman. Mä halusin tulla jakamaan teille pienen palan taas mun ajatuksista, itse asiassa mun elämästä, elämänvaiheesta jota elän tällä hetkellä.

Kyse on asumisesta ja sen semmoisesta, valaisisinko teille aluksi hieman? Tosiaan olen parisuhteessa miehen kanssa jolla on omistusasunto, itse taas asun vuokralla ja haaveena olisi myös se ihan oman asunnon hankinta lähiaikoina. Asuntomme ovat tyyliin eri puolilla Kuopiota, välillä on sellainen 15 minsan ajomatka, ei sinänsä matka eikä mikään. Toisaalta voisin laskea että asumme yhdessä, me emme ole yhtäkään yötä yksin omissa asunnoissamme. Asumme vuoronperään toistemme luona, kaksi viikkoa siellä ja kaksi viikkoa täällä.

Se on usealle vissiin aika ihmeellinen juttu, sillä olemme saaneet usealta läheiseltä ystävältä kuin kaveriltakin kysymyksen "Milloin muutatte yhteen?" tai "Eikö olisi järkevää muuttaa yhteen kun tyyliin asutte jo yhdessä..?".

rakkautta

Se oli ihan oikeasti järkevä juttu kun pallottelemme kahden kämpän välillä, eli tyyliin asumme yhdessä. Se olisi niin rahallisesti kuin oman järjenkin kannalta erittäin järkevä juttu. Tuntuuhan se turhalta maksaa vuokraa kokonaisesta kuukaudesta asunnosta, jossa vietän puolet kuukaudesta, sekä rampata koko ajan kahden asunnon välillä, sillä kaksi viikkoa on loppupeleissä todella lyhyt aika. Juuri kun olet saanut asettua, niin se on taas lähtö toiseen osoitteeseen.
Tällä tyylillä olemme menneet jo hieman yli puoli vuotta, rehellisesti olen jo tuolle miehellekin sanonut että voi kuinka mä odotan sitä että saan kaikki mun tavarat hänen luokseen ja ei tarvi pähkäillä mitä vaatteita ottaa mukaan ymmä ymmä ja hänkin mielellään ottaisi minut sinne. Ei ihme että tämä ihmetyttää monia lähipiirissämme. Mutta!

Emme ole olleet yhdessä vielä edes kokonaista vuotta, olisiko yhteenmuutto siis liian aikaista?

Se olisi kuitenkin iso harppaus siinä suhteen, että emme ole tosiaan olleet yhdessä edes kokonaista vuotta. Kaiken lisäksi halusin edellisessä suhteessa näihin aikoihin itse ostaa omistusasunnon ja alkaa kokoamaan sitä omaa kotia - se ei kuitenkaan olisi silloin vielä hetkeen ollut mahdollista - kuten ei nytkään, sillä mitä järkeä olisi ostaa oma, kun miehelläkin on oma? Varsinkin kun tähän suhteeseen jää - okei koskaan ei tiedä mitä tapahtuu mutta näin nyt tietysti ajattelen. Anyway jos muutan vuokralta vuokralle, en koe päässeeni jollain tasolla eteenpäin missään.

Myös se, että siskoni asuu noin 5 minuutin kävelymatkan päässä ja vanhempani taas noin kymppi minsan kävelymatkan päässä nykyiseltä vuokra-asunnoltani. Jos muuttaisin tuon rakkaani luo - josta rehellisesti kyllä haaveilen tällä hetkellä - niin välimatka perheeseeni olisi ihan älytön. Moni asuu eri paikkakunnalla kun omat vanhemmat, mutta itse en osaisi kuvitella moista, koska mä olen todella läheinen perheeni kanssa. En väitä etteikö voisi olla läheinen perheen kanssa ja asua eri paikkakunnalla, mutta siis u know.. Lisäksi työmatka olisi pitkä ja mun olisi käytettävä kahta bussia päästäkseni duuniin jos auto tai muu kyyti ei järjesty.

rakkain

Sitten näihin pieniin ja naisellisiin ongelmiin. Mulla pukeutuminen kuin laittautuminenkin on todella suuri intohimo. 
Arvatkaa onko vaikea valita mitä vaatteita ottaa mukaan ja niillä tulisi pärjätä se kaksi viikkoa? Arvatkaa kuinka monta kertaa olen hakenut lisää vaatteita sen kahden viikon aikana kotoa miehen luo? Monetko kengät saa raahata miehen luota takaisin kotiin kun kaksi viikkoa on kulunut ja on hakenut kahden menneen viikon aikana muutamia pareja lisää miehen luo, vain koska haluan pitää niitä sen yhden tietyn asukokonaisuuden kanssa? En osaa jättää mitään sinne "toiseen kotiin" koska mitä jos tarvitsenkin niitä sitten omassa kotona?

Jepp, tää on pieni murhe kyllä oikeiden ongelmien rinnalla, mutta siis tosi rasittava sellainen. Toisaalta olen oppinut tämän vuoden aikana kuinka saa muutamalla eri vaatekappaleella kuitenkin niin erilaisia lookeja, ihan totta. Aina kun lähti matkalle niin tuo oli se suuri probleema, mutta ei enää! Jotain positiivista tähän poustiin, hha!

rakkainta

Mulle ei muuten ole ongelmaa olla pois kotoa, viihdyn niin omalla kämpällä kuin miehenkin asunnolla, vaikka tämä asuu kerrostalossa johon en ole koskaan ollut halukas muuttamaan. Mulla on kuitenkin mieli muuttunut sen suhteen, voisin hyvin asua kerrostalossa vaikka haaveilen kyllä edelleen omakotitalosta.

Ollaanhan me suunniteltu vaikka mitä, mutta aika näyttää ja elämä vie mihin on viedäkseen ♥ Ainakin innolla odotan koska pääsen sisustamaan tuon miehen lasitetun parvekkeen, hhi!

Nyt haluan kuulla onko siellä joitain, jotka ovat vastaavanlaisessa tilanteessa? Miten siellä toimii/toimisi tällainen asuminen?
Onko teidän mielestänne liian aikaista muuttaa miehen kanssa saman katon alle, jos ei ole ollut suhteessa edes kokonaista vuotta?

~ Kata ~

39 kommenttia

  1. Mun mielestä ei olisi yhtään liian aikaista muuttaa yhteen, varsinkin kun melkeimpä jo asutte yhdessä ja tiedätte millaista sen toisen kanssa on olla joka päivä ja jakaa ne arkisetkin jutut. Itse muutin mieheni kanssa yhteen kahden kuukauden jälkeen ja en kyllä kadu. En osaisi edes kuvitella millainen tilanne olisi ollut, jos en olisi muuttanut. Meidän välillä tosin oli 40km :D
    Mielenkiintoinen postaus ja ihania kuvia teistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta että sen kaiken tietää jo kun sitä periaatteessa asutaan jo saman katon alla, mutta kyllä sitä vähän täytyy tunnustella ensin. Te ette pitkän aikaa miettineet mikä on mahtavaa, jos tietää että toimii niin miksipä ei! Teillä tosin oli matkaakin toistenne luo enemmän joten ymmärrettävää:D Kompromissejahan suhteessa on tehtävä mutta tosiaan tuo työmatka mietityttää ja hmm.. No ajan kanssa. Kiva että pidit postauksesta ja kiitoksia kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  2. Olipas mielenkiintoinen postaus tämä (ja ihanat kuvat teistä <33)! Ymmärrän hyvin ratkaisun! Mulla on ihan vähän tuota muistuttava tilanne, mutta toinen asuu nyt vaan 300 km päässä. xD Esimerkiksi tuo perheen ja ystävienkin merkitys nousi myös omassa listalla korkealle, kun mietin muuttoa sinne missä mulla ei ole yhtään MITÄÄN. :DD Ja tuo asujen pakkailu on tullut myös erittäin tutuksi. :D Argh.

    Mutta eiköhän tuo teidän asumistilanne etene just niinku se pitää! <3 Tsempit päätöksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että säkin pidit postauksesta ja noh kuvista myös, saatiin ihanan ruskan aikaan ikuistettua kivoja yhteiskuvia onneksi ♥ No huhhuh teillä on tosiaan vähän pidempi matka kun meillä, itse tiedän että mä en kaukosuhteessa pystyisi varmaan olemaan mutta tietty ihailen teitä jotka pystytte! Se on mahtavaa. Hankalampi varmaan on siirtyä ihan toiselle paikkakunnalle toisen mukana että mun "ongelmani" vai sanoisinko mietintäni on pieni verrattuna tuohon. Mun ei sentään eri paikkakunnalle tarvitse harkita muuttavani:D No mutta elämä tosiaan etenee ja näyttää mitä sitä tulee tapahtumaan ja koska. Kiitoksia ja tsempit myös sinne Julia ♥ :)

      Poista
  3. En ala neuvomaan ketään, mutta kerron sulle oman tilanteeni. Muutin mieheni kanssa virallisesti yhteen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Se aiheutti melkein kaikissa tutuissa (vanhemmista puhumattakaan) ihmetystä. Asuimme saman kadun varrella, mutta emme tuntenet toisiamme ennen seurustelua. Muutimme yhteen nopeasti, koska olimme kuitenkin koko ajan minun luonani ja miehen oli hölmöä maksaa vuokraa kämpästä, jossa ei ikinä ollut. Puhumattakaan siitä, että se vaan tuntui oikealta. :D Nyt olemme olleet yhdessä 12,5 vuotta, joista 10 vuotta naimisissa. En kadu hetkeäkään, että muutimme yhteen niin nopeasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkään ei ole pitkään mietitty muutetaanko saman katon alle ja se on kyllä mahtavaa, varmasti aiheuttaa vähän ihmetystä, toisin kun täällä päin ihmetellään jo miksei me asuta yhdessä ja mun mielestä muutama kuukausi yhdessäoloa ja muutto samaan on outo juttu, tai tunnen sen olevan nopeaa etenemistä. Jostain syystä kuitenkin se tuntuisi oikealta:)
      Teillä oli siis lähes sama että olitte koko ajan yhdessä minkä vuoksi hyvä ratkaisu oli se sama katto pään päälle. Teillä on ihanan monta onnellista vuotta takanapäin, ihana:) <3 Mulla on itsellä fiilis että ensivuoden alkupuolella voisin tuon ihanaisen luo muuttaa, elokuussahan meille vasta tulee 1 vuosi täyteen joten tuskinpa edes vuottakaan ehditään olla yhdessä kun yhteen muutetaan toivonmukaan:)

      Poista
    2. Tähän väliin tuntuu sopivalta kommentoida, että mun mielestä tähän ei ole mitään sopivaa vastausta olemassa. Ei ole oikeaa aikaa, mikä kannattaisi odottaa tai "tunnustella tilannetta". Kaikilla tilanne ja tunteet on erit. Joskus voi olla huono ratkaisu muuttaa nopeasti yhteen, joskus se taas tuntuu parhaimmalta ja osoittautuukin parhaaksi. Mun mielestä aina kannattaa vaan kuunnella itseään, siis mikä sydämessään tuntuu oikealta. Kliseistä, mutta oikeasti totta. Järkeä kannattaa myös käyttää, mutta yleensä parhaat ratkaisut tehdään suoraan sydämestä. Jos vähänkin epäröi sisimmässään, odottaisin. Muuten antaisin mennä, jos hyvältä tuntuu! <3 Järki ei vie lähemmäs unelmia, sydän vie. Se oikeasti näyttää aina sen oikean tien, ratkaisun ja valinnan. Sen vaan tietää, mikä on "oikea" ratkaisu. Okei, lopetan tän höpinän tähän ja siirryn oman blogin puolelle höpisemään näitä :D

      Poista
  4. Ihana ja mielenkiintoinen postaus! <3 Voin vaan kuvitella kuinka raskasta on aina miettiä ja pakata kamat mukaan kahdeksi viikoksi kerrallaan!

    Mulla on noista yhteenmuutoista kaksi täysin erilaista kokemusta; exän kanssa muutettiin vajaan 2 vuoden seurustelun jälkeen yhteen minkä jälkeen sitten erottiinkin kolmen kuukauden kuluessa. Nykyisen poikaystävän kanssa oltiin kaukosuhteessa 8 kk kunnes hän muutti tänne ja päätettiin heti ottaa yhteinen vuokra-asunto, ja täällä vielä ollaan yli vuosi yhdessä asumista takana :) teillä homma selvästi toimii kun vietätte nytkin jo aikanne saman katon alla! Olisihan se huomattava säästökin kun ei tarvitsis turhaa vuokraa maksaa :) mutta tosi hyvä että harkitsette ja punnitsette vaihtoehtoja, varmasti keksitte parhaan mahdollisen ratkaisun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että Milla tykkäsit postauksesta ja että se oli mielenkiintoinen, hhhuh mietin saako tällainen mitään keskustelua mutta täähän saikin ja hurjan paljon!
      Mahtava kuulla kaksi erilaista kokemusta sieltä! Eihän se näköjään katso sitä seuruteluaikaa vaan varmaan ihan ihmistä;) Mä muutin exän kanssa suoraan kotikotoa yhteen ja erottiin sitten huhtikuussa, yhteiseloa meillä oli takana kaksi vuotta ja seurustelua 2-3 vuotta ennen yhteen muuttamista. Ei sitä koskaan voi tietää miten käy..
      Täällä yhteisasuminen toimii hyvin nyt joten veikkaan että ei siinä olisi mitään ongelmaa jos muuttaisi niin sanotusti siis krijallisesti yhteen hha, mutta kaikki muu mietityttää. Tosiaan säästäisin ihan älyttömästi jos muuttaisin miehen luo!
      Kiitos Milla mielipiteestä, kokemuksen jaosta ja kommentistasi!:)

      Poista
  5. Ihan samanlaisessa tilanteessa en ole koskaan ollut, koska me alettiin seurustelemaan niin nuorena, että ollaan asuttu vain vanhempiemme luona ja muutettiin kotoa sitten yhteen :)

    Kyllähän sitä on aina helppoa ulkopuolelta ihmisten ajatella ja sanoa miten pitäisi toimia ja mikä on oikea määrä ja mitähän vielä. Mutta kyllä minun mielestäni millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että mikä tuntuu teille sopivalta. Ei ole mitään oikeaa eikä väärää aikaa vuosissa tai kuukausissa. Oikea aika on silloin, kun se teistä tuntuu oikealle ratkaisulle. Jos te haluatte olla yhdessä ja asua yhdessä niin oikea aika on nyt :)

    Jos nyt kuitenkin kommentoin tuota teidän tilannetta tietäen siitä ihan vain tasan sen verran, mitä sinä tässä postauksessa kirjoitit niin käytännössähän te tosiaan jo asutte yhdessä. Kuulostaa kyllä minun korviini sille, että kyse ei ole ollenkaan siitä, että pitäisikö teidän asua yhdessä vaan siitä, että missä teidän pitäisi asua yhdessä :) Onko poikaystävälläsi mahdollisuutta / kiinnostusta myydä nykyistä asuntoaan ja osaa uutta alueelta, joka toimisi teille molemmille paremmin? :)

    Ja kyllä siihen välimatkaan perheestäkin tottuu ja joskus se on jopa ihan tosi virkistävää :) Minäkin olen kyllä läheinen perheeni kanssa, että tiedän kyllä sun fiilikset myös <3

    Oma "asumishistoriani" on sellainen, että seurusteltiin kaksi vuotta niin, että asuttiin molemmat vielä koti-kotona, sitten mieheni oli vuoden armeijassa ja minä asuin kotona, sen jälkeen muutettiin yhteen noin puolen tunnin matkan päähän vanhemmistamme ja asuttiin niin 2,5 vuotta. Sen jälkeen mieheni asui kämpässämme yksin puoli vuotta, kun olin Roomassa vaihdossa. Palasin vaihdosta ja vuoden päästä siitä, muutettiin neljän tunnin ajomatkan päähän vanhemmistamme mieheni työn perässä ja nyt 1,5 vuotta sitten saman syyn vuoksi Helsinkiin eli noin kolmen tunnin päähän kotiseudusta. En todellakaan tarkoita sitä, että jokainen parisuhde olisi samanlainen tai että kenenkään tulisi toimia samoin kuin me, en todellakaan.. mutta haluan vain sanoa sitä, että jos on ihan oikeasti halu olla yhdessä niin kyllä aina löytyy se tapa, joka on juuri teille parhain. Ei meidänkään kauas muutot ja minun vaihdossa käymiseni ole mitään paperilla ideaalista, mutta kaikki kyllä järjestyy, jos niin haluaa eikä kumpikaan meistä ole hetkeäkään katunut sitä, että ollaan tehty vähän hullujakin päätöksiä, jotta molempien unelmat voisi tulla toteen :) Ja yksi niistä unelmista on samalla ollut yhdessä oleminen, eikä senkään toteutuminen ole hetkeäkään ollut vaikeaa :)

    Tsemppiä pohdintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittoo vaikka ei ihan samaa tilannetta ole, musta on kiva kuulla teidänkin kokemuksianne lähes samantyylisistä tilanteista! Mulla oli tuo sama "rata" ensimmäisessä suhteessani joka siis päättyi huhtikuussa, siinä oli about 4-5 vuoden suhde takana:)

      Me olemme puhuneet hieman myös siitä että muutan miehen luo, mutta myös tulevasta jolloin ostettaisiin sitten se ihan yhteinen koti. Siihen on tosin vielä aikaa kun mies ei halua myydä asuntoaan kun hän osti sen viime vaiko toissa vuonna, en edes muista:'D Toivon kuitenkin että tulevassa löydetään sitten se yhteinen asunto ja siltä sopivalta alueelta mikä toimii molemmille hyvin:) Siihen menee kuitenkin vielä aikaa siihen yhteiseen kotiin ja sen hankintaan joten en halua funtsia sitä ihan vielä:)
      Ihana että osasit samaistua myös tuohon perhekohtaan. Helpostihan siihen autolla ajaa mutta monestikin esim olen kävellyt omaa kotoa extempore sitten siskolle tai porukoille, voihan sitä bussiin sitten hypätä jos haluaa extempore sinne kotikotiin tai siskolle mutta no, aina ei bussit kulje ym.:D

      Mukava oli kuulla sinunkin asumishistoriasi! Tuo on mahtava että olet muuttanut miehen työn vuoksi hänen kanssaan sitten muuallekin, suhteessa on tehtävä välillä kompromisseja jos haluaa olla sen tietyn ihmisen kanssa. Molempien on niitä välillä tehtävä!
      Mutta tosiaan kuten sanoit niin jos oikeasti haluaa olla yhdessä niin löytyy kyllä se tapa mutta se voi meinata sitä että täytyy mennä sen ns. "oman rajan" ulkopuolelle eli muuttaa esimerkiksi paikkakunnalta toiselle tai minun tapauksessa vaihtaa asuinaluetta kokonaan :D Ymmärsitköhän yskän? Mahtava että teillä on toiminut kaikki ja olette yhdessä, ihana ♥
      Kiitoksia kovasti Kirsi kommentistasi ja omien kokemuksien jaosta, mielenkiinnolla luin kommenttisi ja sain siitä apua omiin ajatuksiini tämän suhteen <3

      Poista
  6. Tiedän niin tuon tunteen, kun elää ns. matkalaukkuelämää ja jatkuvasti pitää pohtia mitä pakata mukaan, argh! Mulla meni eka vuosi koululla niin, että viikot asuttiin vuokralla Lohjalla ja tultiin aina viikonlopuiksi Turkuun, jossa asutaan mun omistusasunnossa. Mun mielestä ei ole liian aikaista muuttaa yhteen ja varsinkin jos muutat hänen luokseen. Jos nyt jotain sattuiskin, eikä yhteinen taival jatkuiskaan, niin kyllä sitä aina uusi vuokrakoti sulle löytyy! Tsemppiä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei onneksi noin matkalaukkuelämää olla eletty, sulla ollut vähän tiukammet aikataulut jos noin voisi sanoa!:D Tuo on ihan oikein ajateltu, että kyllähän niitä koteja löytyy jos ei taival jatkuisikaan, nythän vain säästäisin enemmän jos asuisin miehen luona. Kiitokset tsempeistä ja kommastasi ♥ :)

      Poista
  7. Todella mielenkiintoinen postaus, ihan mahtavaa kun sulta on ruvennut tulemaan enemmän tällaista syvällisempääkin pohdintaa<3 Toi tilanne kuulostaa kyllä kieltämättä kaikin puolin vähän hankalalta ja voin vaan kuvitella kuinka ärsyttävää on koittaa päättää etukäteen kahden seuraavan viikon asut ja pakata ne mukaan joka kerta, kun jotain joutuu kuitenkin vielä hakemaan myöhemmin :D

    Mulla on nyt vähän aikaa sitten alkanut uusi suhde erään miehen kanssa ja väkisinkin on tullut mietittyä sitä mahdollista yhteenmuuttoa, vaikka se ei todellakaan ole vielä ajankohtaista eikä varmasti sitä olekaan pitkään aikaan. Mun mielestä jokaisen parin pitäisi tehdä ton asian kanssa niin kuin itsestä parhaalta tuntuu :) Toiset muuttavat yhteen parin kuukauden päästä ja toiset eivät ole vielä parin vuodenkaan päästä valmiita siihen. Totta kai tohon vaikuttaa ihan kamalan moni asia, mutta mun mielestä mikään ei ole ns. väärä tapa. Tietysti siinä parissa vuodessa oppii tuntemaan toisen varmasti paremmin kuin siinä kahdessa vuodessa :D Toisaalta taas mä uskon, että se yhteenmuutto viimeistään tuo esille sen kumppanin kaikki puolet eli sen puoleen en ehkä itse haluaisi kovin montaa vuotta odotella sitä.. Teillä tietysti tilanne ton asian suhteen vähän eri, kun vietätte tolla tavalla aina pari viikkoa toisen luona ja pari toisen :)

    Tässä kommentissa nyt ei tainnut olla päätä eikä häntää, mutta tsemppiä hurjasti teille näiden asioiden kanssa! Ja ihania kuvia teistä, vaikutatte niin onnellisilta yhdessä<3 :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että postaus oli mielenkiintoinen ja oli aivan ihana saada kommenttia myös siitä että siellä tykätään lukea mun höpöhöpöjuttujani, se tosiaan AINA saa halun kirjoittaa lisää;)

      Se voi olla että yhteen kun jonkun kanssa menee ja viettää sitä aikaa niin väkisin tulee nämä yhteenmuutto ajatukset ynnä muut ilmoille, varsinkin jos viettää aikaa koko ajan yhdessä kuten me täällä:) Jokaisen on tehtävä tosiaan omat ratkaisut ja miltä itsestä tuntuu. Onhan niitä olemassa avioliitossa oleviakin jotka asuvat ihan omissa asunnoissaan ja suhde pelittää. Onneksi täällä halutaan kuitenkin olla yhdessä saman katon alla koska mä en vaan osaa asua yksin, kai:D
      Mäkin uskon tuohon että yhteenmuutossa oppii kumppanin tuntemaan paljon paremmin kuin niin että asuu eri katon alla, onhan se faktakin koska vietät henkilön kanssa tyyliin 24/7 aikaa jos kotoa ei poistu.
      Musta tällä hetkellä on ollut hyvä vaihtoehto se että asutaan vuoronperään toisella eikä niin että toisen asunto on koko ajan tyhjillään. Siitä tulee mun mielestäni turhaa maksua puolin toisin, varsinkin kun minä asun vuokralla enkä maksa periaatteessa sitä edes itelleni. Mutta kyllä mä haluaisin jo ihan saman katon alle, säästäisi huomattavasti asumisessa ymmmä ymmä:D

      Kiitoksia kommastasi jossa oli kyllä se pää kuin häntäkin, ymmärsin yskän ja tämä antoi taas paljon ajateltavaa tämän asian suhteen:) Ihana iso kiitos sinulle upea Lindaseni ♥

      Poista
  8. Mekään ei ihan vuotta keretty miehen kanssa yhdessä olla kun jo muutettiin yhteen. Meidän asunnot oli noin parin sadan metrin päässä toisistaan ja oltiin hyvin tiiviisti asuttu alusta asti toistemme luona, enimmäkseen minun asunnossani, joten mieheni asunto oli aina tyhjillään. Yhteen muuttaminen taphtui sitten luonnostaan ja oli taloudellisesti todella kannattavaa!:) joten antakaa mennä vaan! Ei ole liian aikaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sehän on sitten lähes sama mitä täälläkin, täällä tosin ei kummankaan asunto ole tyhjillään. Mielestäni se on hyvä vaihtoehto että asutaan vuoronperään toisen luona vaikka se menee ramppaamiseksi, itse en näet halua että maksan vuokraa enkä asu edes siellä ymmä ymmä. Mutta tosiaan jokainen tavallaan eikö! Taloudellisesti kannattavaa olisi muuttaa jo yhteen, kun nyt tyyliin asutaan jo yhdessä. Kiitoksia saija sinun kertomuksestasi ja mielipiteestäni!

      Poista
  9. Ei oo liian aikaista! Itse muutin mieheni kanssa yhteiseen vuokrakämppään kun oltiin seurusteltu vasta 2kk :'D ja yhdessä ollaan edelleen ja nyt on yhteinen omakotitalokin ♡ päin vastoin, näen ehkä et mitä aiemmin muuttaa yhteen ja näkee sen oikean arjen sen toisen kanssa niin tietää mitä se tulee olemaan sitten tulevaisuudessa! Tällön oppii myös tuntemaan sen toisen puoliskon perinpohjin. ja vuokralla jos asuisitte/asuisit miehesi luona niin siitä on helppo lähteä pois, jos nyt kävisi niin ettei yhteistä tulevaisuutta tulisikaan.. mun mielestä et menettäisi mitään jos muuttaisit miehesi luo, vaikka se matka perheeseesi ja työpaikalle pitenisi :) tsemppiä teille kovasti näihin asumisjärkkäilyihin ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhaa nopeaa toimintaa, mutta se ei haittaa koska nyt asutte samassa ja se suhde pelittää vai mitä;) Joskus nopea toiminta ei ole pahasta, huomaatkos se on ollut teidän kohdalla ainakin järkevää. Olet oikeassa tuossa että kun asuu yhdessä, niin näkee sen kumppanin millainen on ja mitä se on tulevaisuudessa, olen samalla kannalla.
      Tosiaan miehen luo muuttaisin vuokralle ja sieltä on helppo pois lähteä jos asuminen ei jostain syyystä onnistuisikaan. Kiitoksia tsempeistä ja kyllä täällä ollaan jo vähän duunupaikan kyytejä sun muita mietiskelty ♥

      Poista
  10. Ei tosiaan ole liian aikaista, myö muutettiin yhteen ehkä parin- kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, mutta ennen sitäkin oltiin koko ajan jommankumman luona. Ei ollut järkeä maksaa kahdesta kaksiosta vuokraa Joensuun keskustassa, varsinkin kun kämppien välillä taisi olla maksimissaan viisi korttelia eli melkosen lyhyt matka. :) Olemme kyllä muutenkin edenneet melko nopeasti, mutta se on tuntunut koko ajan oikealta, tuntui silloin ja tuntuu edelleen! <3 Näistä taisikin olla tuossa keväämmällä tai kesällä puhettakin. :) Kävi itsellänikin mielessä, että olisiko mahdollista alkaa pikkuhiljaa etsimään yhteistä taloa, joka olisi sijainniltaan molemmille sopiva? Tai jos muuttaisit miehesi luokse ja hankkisit(te) auton välimatkojen helpottamiseksi? Meillä mies käy tuolla 30min ajomatkan päässä töissä missä miekin kävin ennen kuin siirryin kokonaan yrittäjäksi, eikä se aikaistanut tai myöhästyttänyt arkea kovinkaan paljoa kun ennen liikuttiin polkupyörillä tai kävellen töihin. Edelleen työasioilla ja ruokakaupoilla käydään kaupungissa, samalla hoituu muutkin asiat kavereiden näkemisestä vaikkapa suutarilla käymiseen. :) Sanoisin miekin, että antakaa mennä fiiliksen mukaan ja muistakaa, että se yhdessä asuminen olisi taloudellisestikin järkevää! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan toisen ihmisen ja sen arjen huomaa kun on koko ajan saman katon alla nytkin oltu, eli tietää mitä se yhdessä asuminenkin on kun kyllähän tässä periaatteessa ollaan asuttu jo yhdessä:'D Mäkin koen jo turhaksi maksaa vuokraa kun en ole tosiaan kotona kun sen kaksi viikkoa. Yhteistä kotia ei vielä ehkä ole ajankohtaista hankkia ja mieskin on vastaikään ostanut oman joten ei ole sitä hetkeen myymässä. Aluksi täytynee kokeilla sitä yhteiseloa hänen asunnossaan ja minä valitettavasti vuokralla:'D Taloudellisesti se olisi tosiaan järkevää jo se yhdessä asuminen ja kyllähän mäkin säästäisin sitten vaikka siihen omaan asuntoon kun asuisin miehen luona, jos sitä ensivuonna pääsee kunnolla tätä asiaa käsittelemään ja pistämään aluille ♥
      Nopea eteneminen ei ole pahasta ja se on mahtavaa että teillä toimii kaikki, jos sen kokee toimivaksi niin miksi ei, täällä eletään vaan kerran:) Kiitoksia Milla kun kerroit sinun kokemuksesi ja mielipiteesi asiasta, oot ihana <3

      Poista
  11. Hei tää oli tosi kiva postaus!♡ Mulla ja mun miehellä oli viime vuonna sama dilemma, tosin mies muutti lopulta vuokrakämpästä mun omistamaan huusholliin..:) Yhdessä oltiin sillon oltu vajaat puoli vuotta, mutta tuo järjestely oli molemmin puolin fiksumpaa..:) Arki tuli nopeesti kun muutettiin yhteen, mutta sitä arkee ei pidä juosta karkuun kun se vääjäämättä tulee vastaan jossain vaiheessa, mut siinä arjessa juurikin vahvistuu se tunne että me ollaan juuri me..♡ Omasta kokemuksestani voin sanoo että olipa asunnon asumismuoto mikä hyvänsä, koti on siellä missä sydän on♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tykkäsit muruseni mun 8) ♥ Mä muistelinkin että siellä on koettu sitten lähes sitä samaa mitä täällä nyt koetaan, varinkin kun sullakin oli elämäntilanne muuttunut vuoden sisällä kuten mulla, tiedätköhän mitä meinaan!
      Kyllä se vaan olisi järkevä juttu se yhteenmuutto ja sieltä se arki tulee eikä sitä pidä todellakaan karkuun juosta, täälläkin se on alkanut jo tulemaan ja se tunne että hän on just siinä mun vieressä sen arjen ilojen ja surujen keskellä, se on ihana tunne. Viimeinen lauseesi jäi mieleeni, kiitos Maria sä oot kultaa <3

      Poista
  12. olipa mielenkiintoinen postaus!!:) Musta tärkeintä on tunnustella rauhassa ja jos tuntuu että muutto on hyvä idea niin muuttaa, mutta jos haluaa hetken vielä olla, niin mitäpä sitä kiirehtii! Itse muutin entisen kanssa yhteen 3vuoden seurustelun jälkeen ja silti vuodessa yhteisessä kodissa homma kariutui, nyt taas olin kaukosuhteessa vähä alle vuoden verran kunnes muutettiin yhteen, tosin yhteen muuttoa mietittiin jo aiemmin, se ei vaan onnistunut töiden ja muiden kautta, ja nyt kaikki o mennyt tähän asti oikein hyvin:) Nää hommat on niin yksilöllisiä, että pitää vaan kuunnella itseään ja tuntemuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että Saara tykkäsit:) Tosiaan itselläkin kariutui entisen kanssa vaikka ennen yhteenmuuttoa seurustelua oli se kolmisen vuotta takana. Mielestäni se ei kerro sitä että kuinka kauan on seurustellut ennen yhteenmuuttoa vaan se riippuu ihmisistä ja siitä miten suhde ja elämä itsessään menee. Valinnat ja kaikki vaikuttaa. Yksilöllisiä tosiaan kaikki, kiitoksia sinun kommenstistasi, kokemuksistasi ja näkemyksistäsi:) ♥

      Poista
  13. Toi vaatteiden valitseminen on hyvinki tuttua! :D Helsingissä ollaan yleensä koko kesä ja mun pitää aina valita vain murto-osa vaatteista mukaan Oulusta Helsinkiin kesäksi, hirveä päänvaiva :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhaa ihanaa että joku voi samaistua näihin tyylipulmiinkin siellä!:D Se on sitä kun on himo laittautuja ja pukeutuja:'D Ja kun eihän sitä voi tietää mitä haluaa huomenna ylleen laittaa piru vie...:D

      Poista
  14. Olipa mielenkiintoista lukea taas tällaista hieman syvällisempää pohdiskelua <3 Tosi hankala tilanne kyllä kaikinpuolin! Joku taisi tuolla ylhäällä jo sanoakin, että olisiko miehesi kiinnostunut myymään/vuokraamaan nykyistä omistusasuntoaan, ja ostaisitte sitten yhdessä yhteisen asunnon? :) Onhan tuo kieltämättä rasittavaa kantaa aina kahden viikon kamppeita paikasta toiseen, kun ei sitten koskaan tiedä mitä milloinkin tarvitsee..

    Itse muutin mieheni kanssa yhteen kun täytin 18, ja olimme tapailleet jo sen parisen vuotta sitä ennen. Tämä on siis myös mieheni omistusasunto, ja nyt olisikin vihdoin aika ruveta suunnittelemaan sitä yhteistä asuntoa, koska täältä alkaa oikeasti tila loppua kesken :D Tietyissä asioissa on kyllä hyvä odottaa ja katsoa päivä kerrallaan eteenpäin, mutta kyllä tekin varmasti sisimmässänne tiedätte mikä on ns. "oikein" ja milloin on sopiva aika muuttaa yhteen. Muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä siinä asiassa! Jos alle vuoden seurustelun takia tuntuu, ettet ole vielä valmis viralliseen yhteenmuuttoon niin sitten odota vielä, mutta jos se paine tulee ulkopuolelta niin anna palaa vaan! :D Tietysti noin isot asiat vaativat aina huolellista suunnittelua ja asioiden järjestelyä, mutta ihan varmasti saatte kaiken vielä toimimaan, oli se sitten kahden asunnon välillä olemista tai varsinaista yhteenmuuttoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että sielläkin tykättiin! Joo-o tosiaan vielä ei mies myymän halua kun vastikään on asunnon itselleen hankkinut, mutta oon samalla kannalla ettei ainakaan yhteistä asuntoa kannnata vielä rueta ostamaan, vaikka itsellä on haaveissa ollutkin oma jo. Onhan mulla perus hygieniatuotteita ja rasvoja sun muita kaksi kertaa eli kotona on ja miehen luona sitten omansa, niitä ei tarvi roudata aina, mutta että kengät, vaatteet sun muut argh!:D

      Aijai teillä on se ihana aika edessä kun pääsette etsimään yhteistä kotia! Täällä ei sitä ihanuutta koeta varmaan vielä vuosiin, siihen minä tarvitsen kyllä vähän pidemmän suhteen, aijai:D Tässä on kyllä tunnusteltu ja itse olisin valmis muuttamaan miehen luo vuokralle kunah saisi kyytijutut pelittämään sillä mähän en kahta tuntia aiemmin jaksa töihin lähteä bussilla kulkemaan, laiskako vaan vai mikä, en tiedä. Autoa itselleni en halua. Jos sitä ensivuoden alulla saisi alkaa suunnittelemaan sitä tavaran roudausta miehen luo;) Kiitoksia kommastasi ja mielipiteestäsi sun muista kokemuksien jaoistasi, ole ihana Tuuli ♥

      Poista
  15. Kiva pohdiskeleva postaus ja nää kuvat on niin hellyttävän ihania, näytätte onnellisilta <3 Ymmärrän tosiaan täysin mitä meinaat tuolla pallottelulla, varmasti yhteinen koti toisi enemmän vielä sitä "yhteistä arkea" :) Ja mä sanoisin niin, että jos yhteenmuutto tuntuu molemmista hyvältä idealta ja esteenä on ajattelutapa "ei kai me vielä voida", niin ehottomasti muutatte yhteen! Pitää elää hetkessä ;-* <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että meidän onni huokuu kuvista, koska me ollaan sitä ♥ :') Kiitoksia sinun mielipiteestäsi ja ajatuksistasi, kyllä sitä joulun tohinoiden ja uudenvuoden bailujen jälkeen varmaan saa alkaa miettimään sitä yhteenmuuttoa, ehdottomasti. Sanoi kuka mitä tahansa:)<3 Me eletään vaan kerran;)

      Poista
  16. Yhteenmuuttamisessa ei mun mielestä menetä mitään.. jos se ei onnistu, niin sittenpän sen näkee. me muutettiin yhteen kun oltiin seurusteltu tasan kuukausi :D se nyt oli tosi nopeeta toimintaa, mutta Marko muutti eri paikkakunnalta eikä nähty järkevänä hänen hankkivan omaa asuntoa ja kaikki on mennyt enemmänku hyvin :) Mulla ei asu kukaan perheenjäsen samassa kaupungissa. Ite asun oulussa, äiti asuu Alpuassa, Isä ja veli Raahessa, Sisko Turussa ja toinen veli Chilessä Etelä-Amerikassa. Ollaan superläheisiä ja jutellaan meidän perheryhmässä facessa joka päivä, mutta oishan se unelma ku heitä vois nähä millon vain.. mutta tuskin tulee tapahtumaan koskaan, että asuttas kaikki samassa tai ees kukaan mun kanssa samassa :D kaikkeen tottuu. Mutta nuo asumisjärjestelyt, ne kannattaa tehä just niinku teistä itsestä tuntuu hyvältä :) eikä kannata miettiä mitä muut ajattelee, teidän valinnat ja teidän elämä :) mukavaa syksyn jatkoa ( ja joulun odotusta <3)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta että jos se ei onnistu niin siitä pääsee sitten pois jos siltä tuntuu. Näin mä en kuitenkaan halua ajatella vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Mahtavaa että siellä kaikki onnistuu ja se nopea toimita ei haittaa mitään jos tosiaan homma pelittää, viimeistään sen saman katon alla näkee;)
      Ihana oli kuulla myös mielipiteitä tuosta perheasiasta, ihan huippua! Mä en osaisi kuvitella asuvani eri paikkakunnalla kuin oma perhe mutta sehän on periaatteessa todella yleinen juttu. Kuten esim siellä teillä teitähän on vaikka missä, upee juttu että Chilessä asti;) Mahtava että teillä on fb sitten se millä saatte pidettyä yhteyttä lähes päivittäin. Meilläkin on WhatsUp ryhmä perheen kesken ja sekin laulaa päivittäin:'D <3 Perhe on mulle kaikki kaikessa:)
      Ihana oli kuulla sinunkin mielipiteitä ja kokemuksia Enni, kivaa jouluodotusta sinne <3 Talvi se sieltä tulee, ihanaa!

      Poista
  17. Miusta on hämmentävää ja hauskaa, että tosi usein siun postauksia lukiessa on vähän se fiilis, että ihan kun kurkkaisi oman pääkopan sisälle. :) Yhtä oikeaa vastausta näihin juttuihin ei ole, joten miusta turha jossittelu sikseen ja pää edellä hyppy tuntemattomaan, koska miksi ei. Toisaalta taas ymmärrän jossittelun, sillä meillekin tulee juuri vuosi seurustelua täyteen ja siitäkin 9 kk eri maissa. Näin ollen yhteen muutto Suomeen tullessa tuntuu niin ennenaikaiselta kuin vain olla ja voi, mutta aika näyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mehän ollaan Katariinoja, sama nimi ja samat ajatukset?;) ♥ Hhaa no ei nyt sentään! Ihana kuulla kutienkin että siellä ajatukset rullaa samantyylisesti. Näihin ei ole tosiaan oikeaa vastausta, jokainen menee tyylillään.
      Ihana että ajattelet noin ja olet rohkea, mä olen hiukan jänishousu tällaisissa asioissa ja haluan saada asiat selviksi - esimerkiksi sitten sen duuniin lähdön kanssa jos ei ole auto asiat selvillä - ennen kuin hyppään sinne tuntemattomaan:) Tai sitten en ole jänishousu, vaan itsesujeluvaisto nostaa päätään koska mä huomasin tänä vuonna sen että koskaan ei voi mistään tietää ja asiat voi muuttua nopeasti, ihmiset muuttuu sun muuta.
      Aika näyttää ja hurjan iso kiitos sinulle kommentista ja isot tsempit sinnekin lähes saman asian suhteen 8) ♥

      Poista
  18. Te itse tiedätte parhaiten onko liian aikaista ! :)<3 ei kukaan voi sanoa teille koska on "se oikea aika". Saman katon allahan sen vasta tajuaakin toimiiko se arki vai ei :) Mulla molemmat vanhemmat asuu yli 3 tunnin ajomatkan päässä, mikä on mulla taas enemmän, kuin fine, vaikka hyvät välit onkin ! :D haha Kiva erilainen postaus ja mukava lukea toisen ajatuksia, mitä harvemmin tulee blogeissa esille näin ! :) <3

    VastaaPoista
  19. Hyvä kirjoitus hei! Mekin muutettiin yhteen vasta 1,5 vuoden seurustelun jälkeen ja sekin oli jo silloin tosi pelottavaa! Ei kannata liian aikaisin ottaa isoja askelia, kyllä sitä kerkeää :-) Sitä paitsi nyt on vähän ikävä sitä kahden asunnon välillä pallottelua, olihan se hauskaa aikaa! :-D

    VastaaPoista
  20. Voin vaan kuvitella miten rasittavaa tuo meille vai teille on! Me laitettiin poikaystävän kanssa melein heti asuntopaperit vireille ja kun oltiin seurusteltu neljä kuukautta asuttiinkin jo yhdessä <3 Toki oli eriasia kun muutettiin molemmat yhteiseen kotiin, niin että asuttiin vielä vanhempiemme luona :) Mutta tuossa ei oo mitään aikaa olemassa, se voi mennä pieleen olitte olleet yhdessä kuukauden tai vuoden, ihan sama :D Uskon, että tuo tilanne teillä ajan kanssa selkeytyy, koska olisihan se ihana kun olisi se yksi yhteinen koti eikä tarvisi turhaan maksaa kahdesta kodista :)

    VastaaPoista
  21. Kiva, että teillä on toisenne. Ehkä se alkuun tuntuu hankalalta kunpitäis ajatella olla yhessä ja asuu omissa, mutta kun suunnittelette elämää yhessä, niin löytyy se paras ratkaisu. :-) The love is a power!

    VastaaPoista