Antiikin Rodos

Jos rannalla köllöttely kyllästyttää, niin suosittelen kävelemään Monte Smith kukkulalle, joka sijaitsee siis ihan Rodoksen kaupungissa. Mikä tahansa kukkula tämä ei ole, sillä sieltä löytyy Antiikin Rodoksen akropolis. Tämä oli hyvä juttu sen suhteen ettei tarvinnut lähteä pitkälle, tämä nähtävyys löytyi ihan läheltä.





Me lähdimme matkaan siskoni ja mieheni kanssa lasten päiväunien aikaan. Mieheni ohjasti meitä kartalla ja voin kyllä myöntää hänen ohjanneen meidät vaikeamman kautta, sillä paluumatkalla pääsimme helppoa tietä pitkin ihan lähelle hotelliamme.
Kiersimme sisämaasta monien talojen välistä, voi hemmetti sitä kuumuutta mikä vallitsi keskikaupungissa. Hyvä puoli pidemmässä reitissä oli se, että saimme nähdä vähän erilaisempaa elämää, maisemia ja bongattiin myös varmaan joku kanafarmi - plussana vielä pidempi kävelymatka joka maittoi hyvin kun rannalla ei tehnyt koko ajan mieli maata.







Tulimme suunnasta, josta näimme ensimmäisenä Ancient stadiumin eli vanhan olympia stadionin. Paikka oli vaikuttava. Siellä vallitsi juurikin sellainen tunnelma mistä minä pidän. Nostaahan ne monia tunteita ja ajatuksia pintaan, niin mystisiä, surullisia ja mielenkiintoisia. Juurikin tunnelma mikä oli Roomassa, minkä vuoksi itse rakastuin Roomaan muutamia vuosia sitten. Tämä tosin ei tainnut olla kovin tunnettu alue, sillä turisteja täällä oli todella vähän. Voi tosin myös olla se kun me olimme kuumimpaan aikaan liikkeellä, joten moni jättää tällaiset lenkit varhaisaamuun tai iltaan.







Seuraavaksi kipusimmekin vähän ylemmäs, Pythian Temple of Apollo eli Apollonin temppelin reuniot olivat se minkä minä halusin nähdä. Voi kuinka sainkaan taas pettyä, sama tunne oli Rooman Fontana Di Trevin odotuksien jälkeen kun paikanpäälle päästessä huomasin sen olevan remontissa. Niin siis täällä ei remonttia sentään ollut kai, vaan tämä oli tuettu tukitelineillä. Paikka oli myös rajattu suurelta alueelta, alueelle pääsi silti ja muutamia ihmisiä, kuten myös me, pyörimme temppelin lähialueella varoituskylteistä huolimatta. No mikään ei kestä ikuisesti..







Tämän jälkeen suunnattiinkin sitten kävelykadulle, jossa oli huikeat maisemat merelle. Itse asiassa miehen reitti olikin parempi, sillä pääsimme sisäkatuja pitkin nähden erilaista elämää ja parempi reitti, eli merimaisemat korkealta jäivät viimeiseksi. Loppu huipennuksena näimme tosiaan koko Rodoksen kaupungin yli Turkin rannikolle saakka. Näimme myös metsäpalovaurioita, ihan hurja näky. Siitä sitten alamäkeä pitkin takaisin Tuulisen rannan päähän ja hotellin altaille uimaan!





Tämä oli sellainen parin kolmen tunnin reissu riippuen varmasti siitä mistä sinne kulkee. Me tosiaan kuljimme vähän pidemmän kautta ja mikäli joskus tuonne täytyy palata, niin osaa ainakin lyhyemmän reitin. Nähtävää siellä riittää pariksi tunniksi, vettä kannattaa varata mukaan jos kovalla helteellä on liikkeellä. Siellä paahtui. Tämän pienen reissun jälkeen miehen kanssa aletiinkin miettiä Ateenan reissua. Ja tässä taas mainio elävä esimerkki siihen että vanhastakin kohteesta löytää jotain uutta, tämä jäi minulta nimittäin viime kerralla näkemättä!

Onko tuttuja paikkoja?
Kiinnostaako teitä vanhat rauniot ja tällaiset nähtävyydet?