Sisällön tarjoaa Blogger.

Voiko mies ja nainen olla ystäviä?

No nyt tätä pohdintaa tulee kyllä multa koko ajan, toivottavasti ette kyllästy! Tämä vaan lojui luonnoksissa ja mun piti julkaista tää jo aiemmin, mutta olin niin epävarma jälleen mun tekstistä, että jäin luonnosteluvaiheeseen. No mutta hei, kiitos kommenteistanne postaukseen Täytyykö joka postauksen olla tarkasti suunniteltu? koska sen pohtiminen ja teidän kommenttinne sai muhun rohkeutta, nyt on pakko pistää tämä teksti maailmalle. Sopivasti Ystävänpäiväkin on tänään, että sain päivään sopivan aiheen ulos.

Anyway aiheeseen, tämän postauksen julkaisuun keräsin tosiaan ihan hirmuisesti rohkeutta, mun on pakko tulla purkamaan ja pohtimaan kyseistä aihetta teidän kanssanne. Kyseinen aihe on ollut mulla mielenpäällä ihan tuolta kesästä 2018 asti, sillä tää on käynyt todella lähellä minua ja vieläpä ihan harmittavan moneen otteeseen. Eli siis ikuinen kinkkinen kysymys, voiko mies ja nainen olla ystäviä?

nainen ja mies ystävyys

Se on täysin mahdollista, mutta mä en ymmärrä miksi niin usea ihminen, etenkin anteeksi yleistys täällä Suomessa, ei ymmärrä moista asiaa, jonka pitäisi olla jo ihan selvä juttu nykypäivänä. Mun tekisi mieli sanoa Suomen jokaiselle ihmiselle, että katsokaa sarja Frendit. Siinä on kolme naista ja kolme miestä ja se ystävyys on ihan hemmetin ihanaa, sellaista mitä jokaisen täytyisi kokea. Okei, myönnettäköön että siinäkin tietyt asiat menee miten menee, ja suhteilta ei voi välttyä, mutta silti siinä on se ystävyys jopa naisten ja miesten välillä jotain todella upeaa, mitä jokaisen tulisi joskus kokea. Se on ihan mahtavaa!

voiko mies ja nainen olla ystäviä

Mä itse olen liikkunut aina enemmän miesporukassa, vaikka oli ja on mulla naisporukkaakin. Olen liikkunut koko elämäni ajan vapaa-ajalla kuitenkin suurimmaksi osaksi miesten kun naisten seurassa. Esimerkkinä ala-asteella vapaa-aikanani pyörin lähes ainoana tyttönä kadullani asuvien poikien kanssa. Ylä-asteella olin usein poikien poppoossa, kunnes amiska-aikoina osasin ottaa ystäviä laajemmin. Tällä hetkellä mulla on myös mies- kuin naispuolisia ystäviä, mutta suurimmaksi osaksi liikun miesten poppoossa. Onhan mulla aina, koko elämäni ajan ollut naispuolisiakin ystäviä, yksiä tai kaksia, mutta ne kaikki ovat syystä tai toisesta lopahtaneet - yllätyksiltä ei ole voinut välttyä tai muuten vain elämä on sitten kuljettanut ihan eri suuntiin.

Miesten kanssa on ehkä hivenen rennompaa ja osaa saman tien olla oma itsensä, meininki on ehkä sellainen rennon letkee koko ajan. Ei ole juonintaa tai selän takana paskan jauhantaa, mihin ehkä naisporukassa ollessa usein törmää. Olen toki todistanut, että sellaisia naispoppoita löytyy, joissa tällaisia ei sen kummemmin ole ja olenkin onnellinen heistä. Olen myös todistanut miesten juoruilun taidon ja paskan jauhamisen - en siis sano, etteikö sitä voisi olla miestenkin kesken, mutta en ole törmännyt siihen niin usein.

voiko mies ja nainen olla ystäviä

Se on niin inhottavaa, että esimerkiksi minut ymmärretään aivan väärin, kun tulee niin hyvin toimeen miesystävien kanssa. En halua ehkä sen suuremmin avata asiaa, mutta juoruiluilta ja ihme syyllistyksiltä ei voi välttyä, koska aina siinä ollaan nainen ja mies. Ihmiset alkaa analysoimaan herkästi muiden ihmissuhteita, kannattaa pysähtyä hetkeksi ennen siihen syyllistymistä. Mä voin toki alkaa analysoimaan niiden ihmisten ihmissuhteita, jotka alkaa analysoimaan mun omiani, mutta mä tiedän, että ei siinä ole mitään järkeä, koska enhän mä tiedä todellisia puolia.

Mä tietysti tiedän, että mä saatan itse aiheuttaa nämä luulot. Asioita, juoruja ja mielipiteitä kuuleekin just niiltä, jotka mua ei ehkä tunne. Mä olen luonteeltani äänekäs, sosiaalinen ja ehkä hyvinkin tuttavallinen en kuitenkaan käy iholle ja tuttavallinen etenkin sellaisille, jotka on mulle oikeasti läheisiä. Halaan mielelläni mun läheisiä, saatan pyytää halia, kulutan tanssilattiaa miespuolisten ystävien kanssa ihan ystävätanssimielessä, joten se voi antaa musta naisena sellaisen kuvan tuntemattomien silmiin. Ja hei, olen parisuhteessa ja tämä kaikki on mun miehelleni fine ja meillä onkin miehen kanssa samat ystävät, sama "porukka".

ystävyys postaus

Naispuolisilta ystäviltä kuulee aina sitä, kuinka heillä on joku nainen jonka kanssa voi istahtaa sohvalle ja ottaa lasin viiniä, tehdään ruokaa, soitellaan pitkiä puheluita ja pohditaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Mullapa on sellainen miespuolinen ystävä joka on myös mieheni todella hyvä ystävä. Kyllä sitä voi tehdä myös miehen kanssa. Mä voin ottaa lasin viiniä ja istahtaa pleikkarin ääreen, heittää typerää läppää, ottaa blogikuvia, leivotaan yhdessä tai tehdään ruokaa ihan koko poppoolla. Vetovoimaa löytyy, muttei mitään romanttista. Ja se on ihan tosi.

Älkää ikinä vetäkö omia johtopäätöksiä, jos ette tiedä tarinaa sen takaa. Kannattaa ehkä katsoa avoimemmin, eikä heti olettaa sitä, että koska kyseessä on nyt mies ja nainen, niin eihän se voi olla mitään muuta, kun just sitä.

Haluan myös tähän loppuun linkata postauksen, jossa kerron lisää ystävyydestä. Julkaisin sen vuonna 2017 jolloin olin blogiyhteisössä, eli Mitä on aito ystävyys? käykäähän lukaisemassa se näin ystävänpäivän kunniaksi! Silloin sain kommentteihin paljon ihanaa pohdintaa ja harmittaa etten saanut niitä tänne bloggeriin mukaan.

Mitä mieltä te olette aiheesta?
Kuka on teidän sydänystävä?

OIKEIN KAUNISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!



Lue myös: Älä tuomitse ulkonäön perusteella

8 kommenttia

  1. Mahtava postaus ja hyvä muistutus ihan jokaiselle :) Mä voin ihan rehellisesti sanoa, ettei mulla ole koskaan ollus miespuolista ystävää. Kavereita kyllä paljonkin, mutta ei sellaista "sydänystävää", jolle just vois kertoa kaikkea ja joka olisi oikeesti superläheinen mulle. Naisten ja miesten välisessä ystävyydessä ei oo mitään omituista, väärää tai epäilyttävää, kunhan se tehdään avoimesti. Oon ollut parisuhteessa, jossa miehellä oli lukuisia naispuolisia ystäviä ja vaikken itse kaikkien kanssa pahemmin hengaillut, ei mua haitannut että mies heidän kanssaan aikaa vietti. Tää kyseinen mies pystyi olemaan asiasta ihan rehellinen ja sanomaan, että hei nyt mä meen kahvittelemaan tyypin x kanssa, joka vaan sattui olemaan nainen. Ja se oli mulle ihan ok, miksei olisi ollut? Oon toisaalta myös ollut suhteessa, jossa sitä naispuolisten ystävien/kaverien näkemistä on salailtu ja peitelty. Ne tapaamiset on kiistetty täysin ja myöhemmin on sitten jääty kiinni, että niitä naisia on nähty mun selän takana, vaikka on väitetty ihan muuta. Tossa kohtaa herää epäilyt ja vahvasti. Miksi pitää valehdella, jos kerran on kyse ihan viattomasta kaverisuhteesta? Myönnän olevani hitusen mustasukkaista sorttia parisuhteessa, mutten koskaan ilman syytä. Ikinä en ole kieltänyt miestä näkemästä kavereitaan enkä edes vihjannut mitään sellaista. Tollanen käytös tosiaan kyllä antoi mulle sitten syytä ajatella, onko siinä miehen ja naisen välisessä ystävyydessä jotain muutakin, jos sitä ei voi rehellisesti myöntää vaan asiasta pitää valehdella.

    Ystävyyssuhteet ylipäänsä on sellaisia, joita tulisi vaalia, mutta joita ei koskaan pitäisi pitää itsestäänselvänä. Milloin tahansa voi tilanne muuttua - valitettavasti. Mun mielestä tärkeintä onkin, että jokaisella olisi edes se yksi hyvä ystävä, riippumatta siitä onko se nainen vai mies :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti Linda :) Tuo on kyllä ihan totta, että avoin siinä hommassa täytyy olla, koska kyllähän se nyt pistäisi ketä tahansa epäilyttämään, jos jotain ystävää lähtee tapaamaan ilman että ilmoittaa asiasta ja salailee sitä :) Tosi hyvää pohdintaa sullakin ja olenpa iloinen että jaoit ihan kokemuksiasikin näistä asioista vähän kommentissasi! Jännä tuossakin tilanteessa, että vaikka olet kysynyt ja se olisi sulle fine, niin tämä mies on kuitenkin valehdellut kaikesta huolimatta - vaikka siis olisit ollut asian kanssa ihan fine! Noh, meitä löytyy joka lähtöön ja siinähän on voinut siis olla jotain muutakin taustalla, tai sitten hän vaan ei oo osannut ymmärtää sitä, että on sellaisiakin naisia olemassa, jotka ymmärtävät että ystäviä voi olla sukupuolesta riippumatta ja sen vuoksi sitten peitellyt ? :D Kuten sanoit, tärkeetä on ystävät ja niitä suhteita pitää vaalia, oli kyseessä kumpi tahansa :)

      Ja hei kun mainitsit tuosta mustasukkaisuudesta, minäkin olen hieman mustasukkaista sorttia, mutta pelkästään vain syystä tietenkin. Mun mielestä siinäkään ei ole mitään väärää, päinvastoin hyvissä määrin mustasukkaisuus on oikeasti ehkä vähän silleen tarpeellistakin suhteessa - ainakin mulle. Sehän meinaa vain että välittää ja mä olisin ihmeissäni jos esimerkiksi mun parisuhteissani en törmäisi lainkaan minkäänlaiseen mustasukkaisuuteen. Se vaan kertoo että välittää. Toki siinäkin kohtuudella oikeasti! :) Suuri määrä mustasukkaisuutta ei taas oo yhtään hyväksi :)

      Poista
  2. Tämä teksti ois voinu olla miunkin näppäimistöltä! :) <3 Ihana juttu, että nostit tämän esille ja toivottavasti tämä avartaa joidenkin ajatusmaailmaa edes hitusen. Meillä ei haittaa kavereiden sukupuoli millään tavalla ja monet miun miespuoliset kaverit + ystävät ovat miehellenikin kavereita tai ystäviä. Moni on kysynyt, että onko miulla ja parhaalla ystävälläni sutinaa tai ollut joskus jotain, kun kuulemma ollaan kuvissa ja yhdessä ollessa (!) niin lähekkäin. Kai myö nyt ollaan, jos ollaan tunnettu 13- vuotiaista asti ja hän on ainoita ystäviä, jotka ovat jääneet elämääni ylä-asteelta. :) Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä ja sehän kertoo vaan siitä, että ihminen on läheinen ja kumpikaan ei tunne oloaan epämukavaksi toistensa lähellä. Peruspsykologiaa.. Tuttujen ja muiden ei-niin-läheisten kanssa on sitten selkeästi isompi "oma reviiri" ja mukavuusalue. Miesten ja naisten välinen ystävyys on hienoa, harmi etteivät kaikki sitä ymmärrä ja jotkut kokevat sen vielä uhkana! <3 Muiden asioiden ja ihmisten ylianalysoinnin sijaan kannattaa miettiä, mikä omassa elämässä mättää tai miksi kokee epävarmuutta tai uhkaa näin normaaleista asioista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän arvelinkin että tää olis voinut tulla sunkin näppiksiltä ;) Mä toivon myös että tää avartaa joidenkin ajatusmaailmaa edes hivenen. No meilläpä menee tosiaan aikalailla samaan tapaan, meillä on miehen kanssa samat ystävät ja kaverit ja suurinosa onkin miespuolisia sellaisia. Hha tuota mäkin olen tainnut joskus kysyä sulta, mutta en sen vuoksi että oisitte lähekkäin kuvissa ja muutenkin, koska itsekin olen miespuolisten ystävien kanssa lähellä ym ym. :D Taidettiin olla aika alkuvaiheilla silloin tutustumassa toisiimme, että se taisi tulla puheeksi kun en tiennyt asiasta, että ootte siis tunteneet toisenne melko pienestäkin pitäen :)

      Kuten sanoit joo, peruspsykologiaa, mitä moni ei valitettavasti vain ymmärrä. Ei ole kiva saada mitään leimaa otsaansa, että kun on läheinen monen miespuolisen ystävän kanssa, niin että yrittäisi sitten naisena enemmän monia, kun on vaan hyvää pataa ja ystäviä :D Sitäkin on kuultu ja se on niin naurettavaa :D

      Kiitos kommentistasi Milla <3

      Poista
  3. Olipa taas kerran hyvää pohdintaa :) Tosi kiva lukea näitä siun omia ajatuksia, sillä usein huomaan että ajatellaan monista asioista hyvin samalla tavalla! Ja todellakin - mies ja nainen voi ihan hyvin olla ystäviä ilman mitään sen kummempia tarkoitusperiä. Itselläni oli opiskeluaikoina muutamia miespuolisia kavereita, joiden kanssa saattoi joskus nähdä vapaa-ajallakin, mutta tällä hetkellä mitään varsinaista ystävää ei itseltäni miespuolisista löydy. Toki hengataan usein mieheni ja hänen kavereidensa kanssa (jotka ovat hekin kaikki miehiä), ja illanvietoissa saatetaan hyvinkin kuluttaa tanssilattiaa heidän kanssaan, eikä siinä ole miun mielestä mitään väärää :) Toki miehetkin osaavat juoruilla ja jauhaa paskaa, mutta olen huomannut saman, ettei sitä tapahdu niin paljon mitä naispiireissä.. Jokaisen täytyisi ymmärtää, että ystävyys syntyy kahden ihmisen välille - ei siinä silloin ole väliä jos sattuu olemaan eri sukupuolta toistensa kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuli :3 Mä olen huomannut muuten aivan saman, että meillä rullaa ajatukset aika samalla tavalla ja sehän on mukavaa 8) Mäkin itse asiassa tutustuin nykyisiin ystäviini ja kavereihin mieheni kautta ja he ovat siis ensin olleet miehen kavereita, mutta sitä on hengattu niin paljon yhdessä ja tutustuttu, niin on heistä tullut minunkin ystäviäni. Ja se on mukava kun on miehen kanssa sama ystäväpiiri, kun ei oo vaikeuksia päättä missä juhlitaan uutta vuotta, juhannusta sun muuta, kun halutaan kuitenkin olla myös yhdessä, mutta myös ystävien kanssa :') Hauska kuulla että siellä ollaan samoilla linjoilla ja olet huomannut samoja asioita, kiitos kun jaoit ajatuksiasi! :3

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoinen aihe ja tosi hyvää pohdintaa :) Itse en osaa samaistua tähän yhtään, koska mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut miespuolisia kavereita, varsinkaan hyviä. Oli meillä joskus yläasteella isompia kaveriporukoita, joihin kuului myös poikia, mutta sellaista miespuolista kaveria mulla ei ole koskaan ollut, jonka kanssa olisin hengaillut kahdestaan, soitellut ym. Mutta nyt miehen ja hänen kavereiden kanssa hengaillessa oon huomannut kyllä sen, että mies porukassa on rennompaa varsinkin silloin kun juodaan :D Naisten kanssa on aina vähän jotain draamaa, joillain on joku parisuhderiita, joku itkee ja joku rakastaa kaikkia. Miehet vaan ryyppää, oksentaa ja sammuu haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jasu, mukava että vaikka et osaakaan samaistua aiheeseen sen kummemmin, niin jaoit silti ajatuksiasi aiheesta :) Ja mä en vaan voinut olla nauramatta tuolle sun viimeiselle lauseelle, apua joo :'D Meillä on "porukassa" tälläkin hetkellä siis toki välillä muutamia naispuolisia ystäviä, kun meitä parisuhdeihmisiä on pari tässä, niin kyllä se vaan on niin että sekalaisessa jengissä on aina hauskempaa ;)

      Poista